Ristretto
Kahvikeskustelu => Apua aloittelijoille => Aiheen aloitti: akisan - Lokakuu 25, 2016, 12:53:24 ip
-
Hyvän entry-level koneen hankinnasta löytyy monta keskustelua niin täältä kuin muiltakin forumeilta, ja niitä on tullutkin aikalailla kahlattua. Haluaisin kuitenkin vielä kysyä onko ihmisillä suositella Silvian sijaan jotain toista konetta, joka on yhtä laadukas (pitkä-ikäinen) ja menee samaan, noin 400€ hintaluokkaan? Ja onko Silvia oikeasti niin vanhanaikainen ja hankalakäyttöinen ettei sitä kannata enää ostaa? Olisi tietysti mukavaa että tyttöystäväkin jaksaisi innostua aiheesta edes hieman.
Brevillen koneet eivät kiinnosta –puhtaasti esteettisistä syistä– kuten myöskään kalliimmat koneet. Ymmärrän toki että hx-kone helpottaisi maitovaahtoista arkeani, mutta budjetti ei yksinkertaisesti anna myöten. Tarkoitus olisi lähinnä päästä mutteripannusta eteenpäin, enkä ole suunnitellut ostelevani yli 20€/kg papuja muuta kuin silloin tällöin. Kahveja –capuccinoja, macchiatoja ja espressoja– tulisi keiteltyä n. 30 kuppia viikossa.
Olin ajatellut paketille (kone+mylly) korkeintaan 600 euron hintalappua. Löyhästi tähän luokkaan löysin pari komboa:
i) Silvia V5 + Nemox Lux Doserless Grinder, 479£/538€ +p&p
https://www.coffeeitalia.co.uk/proddetail.php?prod=Rancilio_Silvia_New_Mod._V3_Coffee_Grinder_Isomac
ii) Silvia V5 + Eureka Doserless Grinder, 609£/684€ +p&p
http://www.myespresso.co.uk/product/rancilio-silvia-eureka-non-doser-grindermachine/
Olen ymmärtänyt että Silvia on hyvin nirso jauhatuksen suhteen, ja Eurekan mylly on varmasti Nemoxia parempi ja hiljaisempi, lisäksi ajastusmahdollisuus olisi aika iso plussa. Nemoxin modailu hienomman jäljen aikaansaamiseksi ei myöskään juuri kiinnosta. Tämä 150€ hintaero on itselleni tässä vaiheessa aika merkittävä, ja olisin siis kiinnostunut kuulemaan muutaman mielipiteen teidän kokeneempien harrastajien mielestä? Onko toinen näistä komboista selkeästi järkevämpi, vai pitäsikö tässä vaiheessa laittaa jäitä hattuun ja odotella kunnes on rahaa ostaa esim. Bezzera BZ10?
Kiitokset vinkeistä ja mielipiteistä jo ennakkoon!
-
Minusta paras vaihtoehto on "jäitä hattuun". Tuolla asenteella saat varmasti rahat kasaan parempaan laitteistoon. Mielestäni ajastin ei ole myllylle tärkeä ominaisuus, vaan osta hyvä tarkkuusvaaka.
1) myllyksi Pharos
2) vaa'aksi esim Hario vst-2000
3) keittimeksi ? (Tähän saat varmasti hyviä kommentteja muilta).
-
Vaaka löytyy jo. Lähinnä ajattelin ajastimesta olevan hyöytyä, jotta voisi aluksi punnita pavut ja sen perusteella säätää about sopivan ajan/määrän/karkeuden, per papulaatu. Näen jo ennalta miten tilanne jossa koetan selittää tyttöystävälleni tarkkuusvaa'an käytön välttämättömyyttä kahvinkeitossa päättyy. Samasta syystä olen ajatellut sähkölaitteita, että saisi nappia painamalla edes oikean määrän kahvia. Olisi mukava myös kuulla lyhyitä perusteluja argumenteille. Kiitos.
-
Ajastin myllyssä ei ehkä ole ihan niin yksinkertainen asia kuin heti luulisi. Papusäiliössä olevien papujen määrä (lue: paino) vaikuttaa siihen paljonko missäkin ajassa mylly jauhaa. Sitä ei oikein voi vakioida täysin luotettavasti. Tietysti, jos aina huolehtii siitä, että papusäiliö on koko ajan täynnä, niin sitten voi päästä jossain määrin luotettavalle tasolle, kunhan ei vaihda pavuista toiseen kesken kaiken. Ikääntyessäänkin ne pirulaiset vaatinevat säätöjen tarkastusta mielellään päivittäin.
Itse joskus kokeilin ja totesin nopeasti ajastimen turhaksi, paitsi kun sen säätää ihan lyhyelle, jolloin sillä voi tehdä pienen pieniä korjauksia annosteluun. Tarkkuusvaa'an käyttö on huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa ja johtaa parempaan lopputulokseen.
400€:n hintaluokassa ei tule mieleen muita vaihtoehtoja Silvialle kuin La Pavonin Europiccola, mutta se voi ehkä olla tyttöystävälle liikaa, kuten myös sinänsä erinomainen Pharos-käsimylly... Pavonien sielunelämää onkin jo foorumilla käsitelty kiitettävästi. Sitten, jos säästäisi muutaman satkun lisää, niin... no siitähän täällä tosiaan onkin jo keskusteluja ennestään.
Todettakoon, että vaikka Silvia on tekniikaltaan mitä on, niin kyllä sillä alkuun pääsee. Siinä vain on omat jipponsa, miten sen kanssa opetellaan elämään. Niin on kyllä muissakin espressolaitteissa, mutta rahalla saa helppoutta siihen opetteluun. Ei Silvia mitenkään mahdoton siis ole, ja jos kyllästyy lämpösurffailuun, niin ainahan siihen asentaa/asennuttaa PIDin. Sittenhän se tosin on jo lähes Oscar II:n hintainen, ellei enemmänkin.
Itse vaihdoin aikoinaan mutterikeittimestä Silviaa vastaavaan keittimeen ja ihan tyytyväisenä elelin sen kanssa seitsemän vuotta. Silloinen myllyni oli tuota linkkaamaasi Nemoxia vastaava Isomac, joka tosin vaati helpon (ihan oikeasti helpon, eli stoppariruuvin poisto) modauksen jauhaakseen riittävän hienoa jauhatusta. En tiedä onko Nemoxissa vastaavaa stoppariruuvia.
Myllyksi voisi harkita myös Bezzeran BB005:ttä, joka on kerännyt kehuja hinta/laatusuhteestaan kupissa. Elektrosilla ei ole pahan hintainen. Spekseiltään se on Nemoxeja, Ascaso i-Minejä, Isomaceja sun muita parempi.
Coffeeitalia on kyllä melko edullinen kauppa, mutta ainakin joitain vuosia sitten sitä kritisoitiin brittifoorumeilla reklamaatiotapauksien hoitamisesta. Itse jättäisin tilaamatta sieltä, vaikka kyllä kai monet ovat ongelmittakin laitteensa sieltä saaneet.
Sitten, jos ottaa huomioon että tarkoitus on pääasiassa käyttää halpoja papuja, niin olettaisin että kyse on melko tummista paahdoista, kenties robustapainotteisia? Ne ovat usein hyvin anteeksiantavia pienille uuttovirheille, joten voi olla, että elämä Silvian kanssa sujuu kohtuullisen helposti jo heti alkuun. Jos/kun maku muuttuu vähän vaaleampipaahtoisten espressojen suuntaan, niin sitten voi joskus alkaa harkita laitteiden päivittämistä. Näinhän se varmaan monilla on mennytkin...? Ainakin itselläni, jos ei muilla.
Jos BZ10 on vaihtoehto, niin eipä sitä asiaa sitten miettiä tarvitse. Onhan se eri tason keitin kuin Silvia. Mutta jos haluaa laitteet heti, niin...
-
Ja onko Silvia oikeasti niin vanhanaikainen ja hankalakäyttöinen ettei sitä kannata enää ostaa?
Kuka pitää lämpötilasurffausta hankalana ja kuka ei. Eli sanoisin, että kyllä se vähän hankala on vaikkapa Oscar 2:seen verrattuna. Ja tiedän, joo että menee kovasti yli budjetin.
Olen ymmärtänyt että Silvia on hyvin nirso jauhatuksen suhteen
Kyllä olen samaa mieltä ylempänä olevan näkemyksen kanssa, että ajastin on espressossa ongelmallinen. Sekä ihan tilavuudella naputuksen jälkeen, että vaa'alla pääsee parempaan.
Yleisesti voisin sanoa, että keskimäärin alunprinkin vähemmän innostuneiden tyttöystävien (ja vähemmän innostuneiden kaikkien siinä sivussa) innostaminen espresson tekoon on kyllä aikamoista unelmointia. Noin tilastollisesti siis. Espresson teko, nyt vaan on säätämistä. Vaikka se toinen siinä säätäisi sitä myllyä ja kaikkea, niin silti siihen liittyy paljon. Toki kuten aiemmin todettiin, niin tummapaahtoisia jos lähtee hakemaan ja etenkin maitopohjaisina, niin kyllä Silviaa voi ilman lämpösurffaistakin vetää. Etenkin jos ei ole laatuvaateet ihan niin korkealla. Kyllä kuitenkin painesihtisotkut voittaa, vaikka laatu vauihteleekin.
-
Jos pitää kiinni budjetista, niin se Silvia varmaan kannattaa aluksi ostaa.
-
Jos pitää kiinni budjetista, niin se Silvia varmaan kannattaa aluksi ostaa.
Eipä samalla rahalla paljon vaihtoehtoja ole ja on syytä muistaa, että sillä saa ihan aitoa standardien mukaista espressoa (eikä mitään "painekahvamukaessoa") eikä kyseessä ole mikään thermoblock-viritelmä, vaan kunnon boilerikone. Muutenkin, siihen myllyyn kannattaa satsata kunnolla.
-
Jos maitokahveja menee paljon, niin Silvian kanssa saattaa mennä hermot.
-
Hhmmm. Hajonta mielipiteissä oli sen verran laajaa, niinkuin aina rakkaiden asioiden parissa, että olen ihan yhtä hämmentynyt kun eilenkin. Yleensä kun jostain innostuu, on tapana viettää pari päivää asiaa tutkiessa ja sitten singahtaa kaupoille herätäkseen seuraavana päivänä joko ostokrapulassa tai ylitsevuotavassa onnellisuuden tilassa. Nyt taidan valita harkinnan ja keitellä vielä hetken pannukahveja –joiden vähäinenkin viehätys on muuten tässä prosessissa hävinnyt– pitäen tilannetta silmällä. Josko budjetti kohenisi tai hyväkuntoinen demokone tms nousisi pintaan. Tuntuu että vaikka neljän capuccinon vääntäminen Silvialla on lämpösurffailuineen jo jonkinlainen projekti. Kaikkeen toki tottuu, ja kaikesta voi oppia nauttimaan, mutta mielestäni +500 euron hankinnoista pitäisi lähinnä tulla erittäin hyvä mieli. Kiitos vielä kaikille mielipiteistä ja vinkeistä.
-
Hhmmm. Hajonta mielipiteissä oli sen verran laajaa, niinkuin aina rakkaiden asioiden parissa, että olen ihan yhtä hämmentynyt kun eilenkin.
Minkä mielipiteiden hajonta on laaja? Minusta mielipiteet näyttäisivät olevan aika yllättävänkin samansuuntaisia?
-
Minusta mielipiteet näyttäisivät olevan aika yllättävänkin samansuuntaisia?
Jep, kukaanhan tässä ei ole varauksetta Silviaa suositellut. Lähinnä todetaan, että jos budjetti ei veny, niin sitten Silvia (mitäs vaihtoehtojakaan on?).
Jos maitokahvi näyttelee isoa roolia käytön suhteen, niin mainittakoon, että itse vaahdottelin vanhalla Isomacillani kaksi cappua kerrallaan (Silviassa on muistaakseni pikkaisen pienempi boileri, mutta kai sekin siihen taipuu). Sen jälkeen saa sitten vähän odotella, jos meinaa lisää cappuja tehdä. Lämpötilasurffausta joutuu toki tekemään espressoja uuttaessakin, ei se ole pelkästään maidonvaahdotukseen liittyvä asia. Silvian termostaatin "deadband" on muistaakseni kutakuinkin 10C, joka on espresson uutossa valtava ero. Siksi pitää opetella Silvian oikut ennen kuin sillä alkaa saada toistuvasti hyviä shotteja. PID auttaa tehokkaasti deadbandin minimoimiseen.
Mutta ei kai tänä päivänä, jos maitokahvi on pääosassa, kukaan varsinaisesti suosittele singleboilereita...
Oscar 2 on sitten se seuraava askel.
-
Lämpötilasurffausta joutuu toki tekemään espressoja uuttaessakin, ei se ole pelkästään maidonvaahdotukseen liittyvä asia. Silvian termostaatin "deadband" on muistaakseni kutakuinkin 10C, joka on espresson uutossa valtava ero. Siksi pitää opetella Silvian oikut ennen kuin sillä alkaa saada toistuvasti hyviä shotteja.
Joo siis itse tarkoitin nimenomaan uuttoa. Toki voihan sitä sokkonakin vetää, mutta kyllä makuheittoja silloin tulee. Se on sitten ihan omasta mielestä kiinni kuinka paljon niitä kestää ja haittaako jos tyttöystävä ei jaksa surffata ja itse jaksaa. Edelleen toteasisin, että ainakin silloin saa oikeaa aspressoa eikä painesihtikamaa. Ja ainakin silloin on mahdollisuus alkaa lämpötilasurffata, jos se kiinnostaa. Toisin kuin thermoblokeissa.
-
Onko jollain viime käden tietoa, paljon maksaa PID setti jos itse asentaa?
Kyllä Silvialla parit cappuccinot ja Lattet kerralla vääntää, ei mahdoton ollenkaan. Surffailu voi taas jakaa mieltymyksiä (itse en siihen lähtisi).
-
Onko jollain viime käden tietoa, paljon maksaa PID setti jos itse asentaa?
Aito Auberin versio olis https://www.homecoffeemachines.ie/ (https://www.homecoffeemachines.ie/) tuolla maksoi 262 euroa posteineen. eBaystä jenkeistä 185 euroa + alv ois nyt.
Joku tommonen epämääränen halpa löyty eBaystä myös:
http://www.ebay.com/itm/Rancilio-Silvia-Espresso-Coffee-Machine-Brewing-Accesories-PID-Controller-SSR-/121083196371?hash=item1c311ef3d3:g:amYAAOxyoA1RUMuh (http://www.ebay.com/itm/Rancilio-Silvia-Espresso-Coffee-Machine-Brewing-Accesories-PID-Controller-SSR-/121083196371?hash=item1c311ef3d3:g:amYAAOxyoA1RUMuh)
En kyllä jaksa tutustua onko siinä joku sika säkissä.
-
Kyllä Silvialla parit cappuccinot ja Lattet kerralla vääntää, ei mahdoton ollenkaan. Surffailu voi taas jakaa mieltymyksiä (itse en siihen lähtisi).
En minäkään lähtisi lämpösurffailemaan enää... mutta täytyy myöntää, ettei se aikoinaan paljon haitannut.
Ekan vuoden aikana en varmaan edes tiennyt koko surffailusta. Vasta myöhemmin, kun tajusin ruveta ihmettelemään sitä, kun shottien maku heittelee, niin lueskelin aiheesta ja tutustuin surffailuun. Toki silloin alkuun makutaipumuksetkin olivat tummempien italopaahtojen suuntaan. Meni sinä varmaan lähes vuosi ennen kuin uskaltauduin tilaamaan Häsältä single origineja. Ei se tummilla paahdoilla aina ole niin nökönnuukaa. Palanut pyöränkumi maistuu samalta, oli se vähän yli- tai aliuuttunut.
Kahden hengen kahvinjuonti-kolhoosissa Silvia ei suinkaan ole mikään mahdottomuus, mutta harkitseminen on aina viisasta.
-
Tuolla maksoi v. 2015 176$ kotiinkannettuna:
http://www.auberins.com/index.php?main_page=index&cPath=6
-
Tuolla maksoi v. 2015 176$ kotiinkannettuna:
http://www.auberins.com/index.php?main_page=index&cPath=6
Lähettivän amerikasta? Eli +ALV, jos osuu tulliin?
-
mielestäni +500 euron hankinnoista pitäisi lähinnä tulla erittäin hyvä mieli.
Hmm, kyllä niistä tuleekin, on hankinta päätynyt mihin tahansa, mutta kannattaa muistaa että hyvä mieli ei välttämättä posahda ensimmäisenä iltana, kun siihen hommaankin on pientä harkkaamista. Siis vaikka sijoittaisi ostoksiinsa 5000e.
Ja taas kertaan myös sen peruskulun: kahvi.
Laskeskelin että minulle oikeastaan on aika sama mitä laitteet maksavat, koska ne ovat niin pieni osa kahvinjuonnin kulukokonaisuutta. Ei minulla toki ole rahaa laittaa laitteisiin, mutta jos olisi. Kahvi maksaa paljon enemmän, mutta onneksi raha menee siihen tasaisesti. Tai no, voisihan sitä ottaa laitelainan, jolloin saisi senkin menemään tasaisesti ;-)
Ei maar, en ole vaihtamassa mitään, kunhan kiusaan itseäni, tai ostoharkintaa tekevää ;-D
-
Lähettivän amerikasta? Eli +ALV, jos osuu tulliin?
Näin on. Lähettäjällä oli vähän sellaista vilunkipeliä eli oli laittanut
pienemmän arvon kuoreen. Tuli kyllä tilattua ihan sillä periaatteella,
että maksetaan kaikki mitä pyydetään.
-
Olen käyttänyt Silviaa vuodesta 2009, ihan on ollut toimiva. Laitehan on melko yksinkertainen, sehän lähinnä vain lämmittää vettä ja puskee sitä paineella ulos, samoin kuin muut hintaluokan laitteet. PID asennuksen (noin 130 €) tein 2010, jotta lämpötila olisi stabiilimpi. Maidon vaahdotus Silvialla onnistuu jos malttaa odottaa n. 45 sekuntia laitteen kuumenemista. Maitokahvin valmistamisen jälkeen on hyvä odotella pari minuuttia laitteen lämmetessä. Odotteluajat käytän yleensä syntyneiden sotkujen siivoamiseen. En ole erityisesti kaivannut nopeampaa laitetta omiin tarpeisiini. Näin jälkikäteen ajateltuna olettaisin että esimerkiksi PID ja muut hifistelytarpeet olivat aidosti merkittäviä aikaisintaan vuoden päästä laitteiston hankinnasta, sen verran pitkään meni minulta käytön opetteluun.
Espressokonetta huomattavasti haastavampi laite oli minulla kahvimylly. Rocky-myllyllä oli vaikea saada sopivan hienoa jauhatusta. Nykyinen portaattomasti säädettävä i-Mini on ollut toimiva. Jauhetun kahvimäärän ongelman olen ratkaissut sillä että heitän tyhjään myllyyn 15,2 g papuja (käytän annostuubeja (http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=1410.msg36584#msg36584)), jauhan pavut VST-sihtiin jonka siirrän vaa'alle ja poistan ylimäärän jauhatuksesta siten että sihtiin jää 15+-0,1 g puruja. Tapa on tullut lähinnä siitä että annospakkaukset vaikuttaisivat säilövän papuja paremmin kuin pussi tai myllyn papusäiliö. Toisaalta jos valmistaisin espressoja usein niin pitäisin pavut todennäköisesti myllyssä.
-
Olen käyttänyt Silviaa vuodesta 2009, ihan on ollut toimiva. Laitehan on melko yksinkertainen, sehän lähinnä vain lämmittää vettä ja puskee sitä paineella ulos, samoin kuin muut hintaluokan laitteet. PID asennuksen (noin 130 €) tein 2010, jotta lämpötila olisi stabiilimpi. Maidon vaahdotus Silvialla onnistuu jos malttaa odottaa n. 45 sekuntia laitteen kuumenemista. Maitokahvin valmistamisen jälkeen on hyvä odotella pari minuuttia laitteen lämmetessä. Odotteluajat käytän yleensä syntyneiden sotkujen siivoamiseen. En ole erityisesti kaivannut nopeampaa laitetta omiin tarpeisiini. Näin jälkikäteen ajateltuna olettaisin että esimerkiksi PID ja muut hifistelytarpeet olivat aidosti merkittäviä aikaisintaan vuoden päästä laitteiston hankinnasta, sen verran pitkään meni minulta käytön opetteluun.
Espressokonetta huomattavasti haastavampi laite oli minulla kahvimylly. Rocky-myllyllä oli vaikea saada sopivan hienoa jauhatusta. Nykyinen portaattomasti säädettävä i-Mini on ollut toimiva. Jauhetun kahvimäärän ongelman olen ratkaissut sillä että heitän tyhjään myllyyn 15,2 g papuja (käytän annostuubeja (http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=1410.msg36584#msg36584)), jauhan pavut VST-sihtiin jonka siirrän vaa'alle ja poistan ylimäärän jauhatuksesta siten että sihtiin jää 15+-0,1 g puruja. Tapa on tullut lähinnä siitä että annospakkaukset vaikuttaisivat säilövän papuja paremmin kuin pussi tai myllyn papusäiliö. Toisaalta jos valmistaisin espressoja usein niin pitäisin pavut todennäköisesti myllyssä.
Otin Rockysta pois stoppariruuvin eli myllyn terät saa jopa lukkoon. Tällä hetkellä jauhatuskarkeus on noin -2. Näin saan tarpeeksi hienoa jauhatusta.
-
Jep. Silvia varmasti veisi tämän perheen kahvikulttuurin ihan toiselle tasolle. Sijoitus on kuitenkin sen verran suuri, hyvän myllyn kanssa noin 700 euroa, että jo aiemmin mainitsemani ostokrapula on ihan realistinen mahdollisuus, hellasäröstä nyt puhumattakaan. Ja jos PIDejä alkaa tilailemaan, niin olisi varmaan jo parempi katsoa muita koneita. Valitettavasti ketjussa seuraavana oleva Oscar ei miellytä silmää ihan tarpeeksi, kun meidän tapauksessa koneen sijoitus on osin olohuoneen puolella.
Tilannetta ei helpota sekään, että esimerkiksi täällä forumilla oli –tosin jo pari vuotta sitten– myyty muutaman kuukauden ikäinen BZ10 + BB05 –kombo 900 euron pakettihintaan, mistä jäi itämään ajatus hyvän käytetyn tai demolaitteen löytämisestä.. Käytettyjen osto on toki oma lajinsa, mutta itselläni on niistä pääasiassa hyviä kokemuksia. Sitten tullaankin jo seuraavan kysymyksen pariin, eli voisinko edes oikeuttaa itselleni tonnin kahvilaitteiston ostamisen? Tämä on sitä "first world problems" -osastoa parhaimmillaan.
-
Sehän se on se dilemma, jonka kanssa itsekin painiskelin aikoinaan. En mitenkään katsonut taloudellisesti järkeväksi ostaa sitä keitintä, jonka silloin olisin halunnut (ECM Giotto), vaan jouduin ensikeittimen kanssa tyytymään jotain kolmasosan siitä maksavaan Isomaciin. No, nyt minulla kuitenkin on hyvin samanlainen keitin kuin se ECM. Tulipahan kuitenkin testattua ennen tuhansien sijoittamista laitteistoon, että kiinnostaako tämä espressohomma minua ylipäänsä riittävästi.
Myllyistä en silloin tajunnut mitään. Coffegeekissä joku kehui Isomacin myllyä. Se kun vielä sattui ulkonäöltään sopimaan keittimen viereen nököttämään, niin päädyin siihen. Niiden kanssa sitten piti oppia elämään ja ihan hyvillä mielin muistelen molempia. Paluuta niihin ei tosin enää ole.
Mutta tottakai, jos budjetin kasvattaminen ajan kustannuksella on vaihtoehto, niin esim. BZ10 on seuraavalla askelmalla. Varmaan aika samalla viivalla Oscar 2:n kanssa, mutta kieltämättä miellyttää omaa silmäänikin enemmän. Jos vielä laittaisi satkun tai pari lisää, niin Bezzeran Magicakin olisi saatavilla. Se on jo mielestäni varsin asiallisen näköinen keitin ja speksitkin riittävät pitkälle. Tosin ei Magicalla välttämättä sen parempaa kahvia saa kuin BZ10:llä.
BB005 on jo kelpo mylly, mutta mitä enemmän näihin asioihin perehtyy, niin sitä enemmän nälkä kasvaa. ;) Toisaalta saadakseen paremman myllyn (jos ajatellaan puhtaasti miltä kahvi maistuu), saattaa hyvinkin olla että tuplabudjetti myllyyn ei riitä. Siis jos pysyttelemme sähkömyllyissä...
BB005 on vähän rimpulan näköinen kuvissa ja siitä rimpulamaisuudesta sitä on ameriikan foorumilla vähän kritisoitukin (tuskin sen rimpulampi kuin muutkaan edulliset essomyllyt). Siitä seuraava kartioterä-luokka on kaiketi 68mm, jolloin hinta pompsahtaa tonnin kieppeille ja helposti ylikin (Pharos n.350€, mutta se on siis käsimylly). Tasateräisistä vastaava luokkaa lienee n. 65mm:set, joiden hinnat alkavat noin. 500€:sta. Parempaa saadakseen pitäisi mennä jo 75mm:iin, jolloin puhutaan taas noin tonnin lähtöhinnoista. Siinä mielessä BB005 on järkiostos.
Käytetyt taas ovat oma lukunsa. Vähän käytetty hyvin pidetty laitteisto on ihan fiksu hankinta. Se vaatii vähän tuuria ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee jos kaikki napsahtaa kohdalleen. Pääsääntöisesti prosumer-tason laitteet on rakennettu korjattaviksi, joten ne ovat kohtuullisen turvallisia ostoksia, kunhan mitään isompaa ei ole pielessä. Noutamalla laitteen voi testata, ennen kuin iskee rahat tiskiin. Testauksesta kannattaa sopia etukäteen, niin ei tarvitse odotella laitteen lämpiämistä lähes tunnin verran (riippuu vähän vekottimesta). Samalla saanee nopean käyttöopastuksenkin kenties kokeneemmalta käyttäjältä.
-
Menee hieman myllypuolelle, mutta menköön.
Otin Rockysta pois stoppariruuvin eli myllyn terät saa jopa lukkoon. Tällä hetkellä jauhatuskarkeus on noin -2. Näin saan tarpeeksi hienoa jauhatusta.
Minun Rockyssä alaterä oli hieman vinossa. Ensimmäisessä teräkosketuksessakin tuli vielä hieman liian karkeaa ulos toiselta laidalta. Kiristäminen ei tässä tilanteessa oikein houkutellut vaikka se olisikin saattanut hienontaa jauhatusta. Tee-se-itse korjauskonstini oli ruuvailla vinossa ollut pohjaterä irti, asetella sopivasti korokkeita sinne missä oli liikaa tilaa ja näin korjata vinouma. Matkalla tuonne olin jo päätynyt erilaisen myllyn hankintaan.
-
enkä ole suunnitellut ostelevani yli 20€/kg papuja muuta kuin silloin tällöin.
Kyllä mun on pakko tarttua tähän vielä vaikka ensin ajattelin että en.
Itse ja useimmat tällä foorumilla joisivat mielummin kunnollisesta ja tuoreesta pavusta tehtyä aeropressiä kuin yli kuukauden vanhaa hyvääkin markettipapua täydellisesti useamman tonnin koneilla tehtynä espressona. Ja tämä pätee yleensä myös niihin selvästi espressoa valmistusmenetelmänä suosiviin.
En mitenkään tahdo mollata ajatusta ostaa tonnin espressosettiä markkettikahvin tekemiseen, mutta oikeasti jos rehellisiä ollaan niin mollaan ajatusta tonnin espressosetin ostamista markettikahvien tekemiseen. Tähän se osittainen poikkeus, että tosiaan tummapaahtoisissa maitopohjaisissa espressojuomissa on tietty idea noin markettilevelilläkin, vaikka nekin tykkäävät selvästi tuoreesta paahdosta.
Mutta joo.. Markettikahviakin juon mielelläni jos on edes tuoretta. Ovathan ne makumaailmallisesti vähän "varmoja" ja "tylsiä".
Tätä tuoreusjuttua paahdon sunteen aika harva kahvijuttuja aloitteleva harvoin uskoo. SItten kun kokemusta karttuu, niin tajuaa, että sillä on ihan poskettomasti merkitystä. Niikun ihan oikeasti todella paljon. Kantapää opettanut itsellekkin, vaikka ensin vähän skeptinen olinkin.
-
Joo, ajatellaan vähintäänkin satojen eurojen laiteinvestointia, mutta itse raaka-aine ei saa paljoa ymmärrystä osakseen, vaan sitä pidetään jos ei nyt välttämättömänä pahana, niin ainakin hifisminä. Mutta siinä on se perusvirhe että ajatellaan että "kaiki on hyvää ja sitten on sitä sikakallista hifistelylinjaa" kun oikeasti se menee niin että "86% kaikesta on kauhhiaa kuraa ja sitten lopuissakin tulee pettymyksiä".
Mutta kuten moni todennut: sen huomaa kukin vasta kun on tilanteessa itse.
-
Joo, ajatellaan vähintäänkin satojen eurojen laiteinvestointia, mutta itse raaka-aine ei saa paljoa ymmärrystä osakseen, vaan sitä pidetään jos ei nyt välttämättömänä pahana, niin ainakin hifisminä. Mutta siinä on se perusvirhe että ajatellaan että "kaiki on hyvää ja sitten on sitä sikakallista hifistelylinjaa" kun oikeasti se menee niin että "86% kaikesta on kauhhiaa kuraa ja sitten lopuissakin tulee pettymyksiä".
Äläs nyt, "Paulig-brändin lähettiläskin" toteaa, että jos kahvi ei ole hyvää, niin keittimessä se vika on... (vähän mukaillen) ;D
http://www.iltasanomat.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000001940233.html?ref=rss
J&N sentään toteaa, että kannattaa satsata myös kahvin laatuun. Ehkä siellä voidaankin sanoa niin.
Hifistely-analogiana: ei se huono biisikään paremmaksi muutu, vaikka kuinka kalliit hifi-laitteet ostaisi. Huono biisi saattaa toki kuulua paremmin, mutta mitäs iloa siitä on, jos kuulee skeidan paremmin? ;)
Raaka-aineestahan se kaikki aina lähtee...
-
En mitenkään tahdo mollata ajatusta ostaa tonnin espressosettiä markkettikahvin tekemiseen, mutta oikeasti jos rehellisiä ollaan niin mollaan ajatusta tonnin espressosetin ostamista markettikahvien tekemiseen.
Juu, eipä tätä voi kieltää itsekään. Eihän pakastepizzan lämmitämiseenkään tarvitse puulämmitteistä pizzauunia. Siellä paistetaan itse tehtyä pizzaa. No, kahvia ei ole pakko itse paahtaa, mutta kyllä tuorepaahdot ja pienpaahtimot ovat tärkeä osa kahviharrastusta.
Yhdellä tutulla on käytetty ammattitasoinen espressokeitin kotonaan. Kahvin hän jauhatti kahvilassa muutaman päivän välein, joten kunnon kahvia hän sai vain heti jauheen hakureissun jälkeen. Hänellä siis venähti myllyn osto, joten lainasin hänelle yhden myllyistäni, joka ei kyllä ihan tarpeeksi hyvä ole keittimelle, mutta riittävän hienoa jauhatusta sillä kyllä saa.
No, muutama päivä sitten kysyin, miten homma myllyn kanssa sujuu.
Oivallus oli valtava: "Kyllä on ihana, kun voi ostaa erillaisia kahveja ja huomaa miten monipuolinen makumaailma kahveista löytyy..." Juu taisi lisätä motiivia kunnon myllyn ostolle... Nyt pitää tarkentaa, että asenteen vuoksi hänellä ei myllyn osto ole viipynyt, vaan remonttisyistä ja juuri sinne ilmestyi leivinuunikin...niin ja tällaisesta puisesta pizzauunista olen kateellinen.....
http://www.pizzauuni.fi/
Näitä ei oikein saa kerrostaloparvekkeelle sijoitettua.
-
Vaikka raaka-aineesta se homma lähteekin, niin huippupavut rimpulavehkeillä menee kyllä ihan hukkaan.
-
Vaikka raaka-aineesta se homma lähteekin, niin huippupavut rimpulavehkeillä menee kyllä ihan hukkaan.
Espressossa olen samaa mieltä. Painesihti on kammottavuutta ja epästabiilillä thermobokilla tulee milloin mitäkin. ne kun yhdistää, niin sellaisella lelulla ei tee yhtään mitään. Niikuin kirjaimellisesti käyttökelvoton.
Silti hyviä ja eduillisia hyviä tapoja tehdä kahvia on vaikkapa kattila ja tiheä siivilä, perinteinen kahvipannu, turkkilainen kahvipannu, aeropress jne..
Hyvillä pavuilla ja kympin käsimyllylläkin saa yllämainittujen välineiden kanssa jumalaista kahvia verrattuna monen tonnin espressokoneeseen&myllyyn ja vanhaan, mutta vielä "parasta ennen"-päivän sisällä olevaam lidl papuun.
Toki jos tykkää nimenomaan espressosta, niin ymmärrän että ei se kamalasti lämmitä, mutta silti kuten sanoin niin valtaosa tämän palstan espressoihmisitäkin valitsisi sem kympin kiinalaisen käsimyllyn ja aeropressin tuoreiden laatupapujen kanssa.
-
^ Juuri näin, espressoa tarkoitin.
Muutoin hyvän kahvin nauttiminen ei ole rahakysymys. Aeropress, halpismylly ja vedenkeitin, niillä pääsee jo pitkälle 8)
-
Erittäin hyviä pointteja kahvin laadusta. Vaikka kirjoitinkin ettei suunnitelmissa ole siirtyä arjessa kalliisiin pienpanimokahveihin, ymmärrän kyllä sekä houkutuksen että raaka-aine edellä -ajattelun järkevyyden. Ehkä kirjoitin sen myös itselleni, sillä olisin tyytyväinen jos osaisin pysyä tyytyväisenä kohtuuhintaisten juomien parissa, ettei tämäkin harrastus lähtisi ihan täysin lentoon. Onhan se fakta että jos espressokoneen päädyn ostamaan, on sen rajoja pakko kokeilla ennemmin tai myöhemmin, ja siitä ei välttämättä ole paluuta.
Bezzeroita tai muita hx-koneita mietin esteettisistä syistä, tasaisemman/helpomman uuton vuoksi ja koska kaikki tuo säätö Silvian ja maitopohjaisten juomien kanssa tuntuu hieman paljolta, varsinkin sitä tyttöystävää ajatellen. Myös kotona lapsuudesta asti jankutettu mantra siitä kuinka köyhän ei sovi ostaa huonoa tuntuu juurtuneen aika syvälle, vaikka en halvempi-huonompi akselia allekirjoitakaan.
-
Ehkä kirjoitin sen myös itselleni, sillä olisin tyytyväinen jos osaisin pysyä tyytyväisenä kohtuuhintaisten juomien parissa, ettei tämäkin harrastus lähtisi ihan täysin lentoon. Onhan se fakta että jos espressokoneen päädyn ostamaan, on sen rajoja pakko kokeilla ennemmin tai myöhemmin, ja siitä ei välttämättä ole paluuta.
Ei siitä ole paluuta, jos homma itselle sopii. Itselleni on kyllä käynyt niin, että kahviharrastus on johtanut kohtuuteen, eli juon kalliimpaa kahvia, mutta pienempiä määriä, eikä kahvia mene hukkaan viemmäriin. Kahviharrastuksessa on se hyvä puoli, että kahvi valmistetaan taiten täsmäannoksina, eikä sitä jää puolta kannua juomatta tai seisomaan. Itse olen tullut harrastukseen kahvi edellä. Hyvä on muistaa, etteivät kaikki kahvit toimi espressona. Mutta jos espressojuomista tykkää, on se tietenkin tavoiteltava laitteiston suunta.
Se, että kahvin valmistamiseen paneutuu, on myös prosessi, jota ei tee hutiloiden, joten kahvin valmistuskerrat ainakin minulla ovat hieman harventuneet. Joten juon kahvia vähemmän ja harvemmin, mutta laadukkaampaa.
Millaisen keitinkombon laadukkuus vaatii, on paljolti makuasia, minun mielestäni. Silti on yksi fakta: Thermoblockit voi unohtaa jaa samoin kaikki painekahvat. Tirofaux pärjää hyvin Silvialla, minä Pavoni Pro:lla. Oskulla on jo paljon järeämpi keitin jne.... Väitän, että kaikilla saa todella hyvälaatuista espressoa, kun konettaan osaa käyttää. Kaikilla saa aikaiseksi myös pahaa espressoa, jos konettaan käyttää väärin ja ostaa huonoja papuja.
Mikä sitten on pahaa tai hyvää espressoa? Sehän riippuu siitä, mihin on tottunut ja mihin pystyy vertailemaan tottumuksessaan. Minä saan mielestäni kotikaupungissani hyvää espressoa neljässä paikassa: kotonani ja kolmen ystäväni luona. Näissä neljässä paikassa on kolmen keittimen vaihtelu: Kaksi Pavoni Professionalia, yksi Pavoni Europiccola ja yksi ammattitason keitin. Nyt sielläkin saa aina hyvää kahvia, kun siellä on mylly. Kyllä kotikaupungissa on kahviloita, joissa on oikeat espressokeittimet, mutta ei niitä osata käyttää, tai sitten kahvina on Paulig.
Miksi tässä neljän ystävyksen porukassa on kolme pavonia? Siksi, että keittimen valintaan on vaikuttanut esimerkki. Yksi osti itselleen Pavonin, toinen kävi kylässä ja totesi, että sillä saa huipputasoista espressoa, niinpä toinenkin osti Pavonin jne... Yhdellä on käytetty ammattitason keitin, koska hän osti sen kolleegaltaan työpaikalla ja sai opastuksen sen k'äyttöön. Mainittakoon, että kaikki keittimet on hankittu käytettyinä. Eli kustannukset ovat olleet paljon alle lähtöhinnan.
Keittimen valinnassa on etua siitä, että joku voi opettaa sen käytön. Ei tarvitse kaikkien opetella kaikkea kantapään kautta. Osta siis sellainen budjettiisi sopiva keitin, johon saat opastuksen käyttöön. Tunnetko ketään espresso harrastajaa, tai asuuko joku foorumilainen paikkakunnallasi? Onko jollakulla keitin, joka sinua kiinnostaa jne...
Sitten taas siihen kahvin laatuun. Kun hankkii kunnon keittimen ja oppii sitä käyttämään ja kun on oppinut maistelemaan kahveja ja tunnistamaan laadun, voi tietenkin tehdä kompromisseja. Silloin ei tietenkään myöskään väitä näitä kompromissiratkaisujaan paremmiksi, kuin ne ovat. Minulla on työhuoneella thermoblock keitin ja käytän siinä esenappeja. Tähän päädyin, koska en vain voi juoda seisonutta suodatinkahvia, jota työpaikkani keittiössä on tarjolla. Yhden kelvollisen esekahvin olen löytänyt. Työpaikalla minulla ei ole tilaa myllylle ja kunnon keittimelle. En myöskään viitsi sotkea työhuonetta, kun keitin ei mahdu sinne keittiöön. Siksi siis kompromissi. Työpaikallani en siis saa hyvää espressoa, mutta kelvollista espresson kaltaista kahvia, jota juon mieluummin kuin seisonutta Juhlamokkaa. Tällaisetkin valinnat vaikuttavat laitehankintaan, sitten kun tietää mitä tekee ja miksi. Kyllähän tuokin thermoblock keitin saa myyntisivuilla huippupalautteita, mutta en minä voi niitä sille rehellisyyden nimissä antaa.
Itse asiassa olen yllättynyt siitä, miten eri mieltä kahvin hyvyydestä voi olla. Makuasiat ovat niin tavattoman suhteellisia ja riippuvaisia tottumuksesta. Siksi keitintä valitessa on aina etua siitä, että on joku kokemus keittimestä ja sillä keitetystä kahvista, sekä joku opastamassa käytön alkuun, jos ei itsellä ole kokemusta.
-
Tuomas kirjoittaa tiukkaa asiaa.
Nyt kun on vuosia "totutellut" ;) tuorepaahtoihin ja laadukkaisiin single-origin -papuihin, niin markettipavut ovat aika karseita. Kun alkuvuodesta muutto- ja muiden hässäköiden vuoksi pääsi pakkasestakin pavut loppumaan ja jouduin tonkimaan "maalaismarketin" hyllyä ja löysinkin sieltä karvan alle kuukauden vanhan paahdon, niin ajattelin että kokeillaan nyt sitten. Oli kyllä todella pitkät pari viikkoa, mitä sitä puolta kiloa Pauligin espressopapua jouduttiin juomaan (niissäkin taisi kilohinta jo olla parinkympin tienoilla, ellei enemmänkin). Ja loput lensi roskiin heti, kun ehdin hakemaan kunnon papuja.
Itse asiassa olen yllättynyt siitä, miten eri mieltä kahvin hyvyydestä voi olla. Makuasiat ovat niin tavattoman suhteellisia ja riippuvaisia tottumuksesta.
Tottumus on eittämättä vahva tekijä siinä, mikä maistuu hyvältä ja mikä oudolta.
Vein joskus vanhemmilleni laadukkaita vastapaahdettuja sinkkuorigin-papuja ja heidän ensireaktionsa oli, että onpa oudon makuista kahvia. Sitten kun ne pari pussia oli juotu ja käyty hakemassa lähimarketista pussillinen Kulta-Katriinaa, niin aika nopeasti pärähti puhelin ja kysyivät, että koska voisivat taas saada sitä hyvää kahvia.
Kahvihan on todettu labratutkimuksissa yhdeksi maailman monimutkaisimmista raaka-aineista. Oliko jopa niin, että makukomponentteja on löydetty kutakuinkin tuhat erilaista, kun esim. punaviinissä, jota pidetään varsin haastavana, on löydetty olevan jotain 300-400 makukomponenttia (huterasta muististani tempaisin nämä luvut)?
-
Työpaikallani en siis saa hyvää espressoa, mutta kelvollista espresson kaltaista kahvia, jota juon mieluummin kuin seisonutta Juhlamokkaa. Tällaisetkin valinnat vaikuttavat laitehankintaan, sitten kun tietää mitä tekee ja miksi. Kyllähän tuokin thermoblock keitin saa myyntisivuilla huippupalautteita, mutta en minä voi niitä sille rehellisyyden nimissä antaa.
Itse asiassa olen yllättynyt siitä, miten eri mieltä kahvin hyvyydestä voi olla. Makuasiat ovat niin tavattoman suhteellisia ja riippuvaisia tottumuksesta.
Tämä.
Varsinkaan maidottomana en kyllä ITSE valitsisi työpaikalle ikinä painekahva-podi-keitintä. Jos kerran sähköt löytyvät, niin vedenkeitin, mylly ja aeropress mahtuisivat varmasti jonnekkin. Jos löytyy levy, niin henkilökohtaisesti varmaan käyttäisin käsimylly+turkkilainenkahvipannu yhdistelmää jolla saa todella hyvää kahvia.
-
Ehkä kirjoitin sen myös itselleni, sillä olisin tyytyväinen jos osaisin pysyä tyytyväisenä kohtuuhintaisten juomien parissa, ettei tämäkin harrastus lähtisi ihan täysin lentoon.
Vaikka lähdin aikoinaan kahviharrastuksen kahvi edellä siinä mielessä, että olen opetellut juomaan kahvia vasta aikuisena ja maku edellä välittämättä kofeiinista, niin siitä huolimatta ainakin itse tuli vähän samansuuntaisesti ajatellevana opittua kantapäänkautta, että ei onnistunut aikaaan itselle. Ei edes lähelle. Ei vaikka kuinka.
-
Varsinkaan maidottomana en kyllä ITSE valitsisi työpaikalle ikinä painekahva-podi-keitintä. Jos kerran sähköt löytyvät, niin vedenkeitin, mylly ja aeropress mahtuisivat varmasti jonnekkin. Jos löytyy levy, niin henkilökohtaisesti varmaan käyttäisin käsimylly+turkkilainenkahvipannu yhdistelmää jolla saa todella hyvää kahvia.
Tähän en voi myöntää muuta kuin, että siinä tekisit viisaasti. Kerron tarkemmin, minulla on töissä kaksikin ibrikiä ja löytyy käsimyllykin, mutta työni luonteesta johtuen en ehtinyt niillä keittelemään kuin pari kertaa kuussa. Piti kokeilla jotain nopeaa. Mutta kuten olen toisessa ketjussa tunnustanut, en ymmärrä mitä ihmeitä odotin. No toistaiseksi menen töissä näin. Se on se helppous, nopeus, sotkuttomuus ja vatsan hyvinvointi. Yksi mahdollisuus olisi ollut ostaa mylly ja kunnon papuja kaikille juotavaksi, mutta työpaikan kahvihävikki on aika valtaisa. 14 hengen työyhteisö myös juo sitä aika paljon.
Juu, tässä kompromississa ei menty maku edellä. Valintaa en kehu hyväksi enkä kenellekään suosittele.
Tässä on mielestäni se ero. Jos tietää mitä on hyvä kahvi, voi vapaaehtoisesti tyytyä heikompaan tai jopa huonoon, mutta sitä ei väitä hyväksi. Ja se mikä on vavahduttavaa, jotkut näitä kehuvat hyviksi.
Ja sitten se tottumus. Työni vuoksi istun paljon erilaisissa kahvipöydissä ja siksi siedätyn jatkuvasti myös heikolle kahville. Minulle riittää, että "harrastan" kahvia kotona ja vapaa-ajalla. Enhän pysty töissä myöskään syömään yhtä laadukkaasti kuin kotosalla.
-
Tässä on mielestäni se ero. Jos tietää mitä on hyvä kahvi, voi vapaaehtoisesti tyytyä heikompaan tai jopa huonoon, mutta sitä ei väitä hyväksi. Ja se mikä on vavahduttavaa, jotkut näitä kehuvat hyviksi.
No siis itse suhtautun tähän vähän eri kulmalla. Hyvyys ja huonous ovat kokemus. Jos joku nauttii siitä juhla-mokastaan aamuisin, niin silloihan se on hyvää? Toki saattaisi nauttia ehkä enemmänkin jostain muuta, mutta oikeastaan se on vähän yhdentekevää minusta.
Yritin siis sanoa, että jos joku kahvi on jostakusta hyvää, niin sehän on hyvä se? Itse voin hifistellä ja tyytyä mihin kahveihin tahdot ja annan kyllä ei hifistelijöidenkin nauttia muistä kahveista tahtovat. Jos se on heistä hyvää, niin silloin se on heistä hyvää. Muuta ei tarvita.
Sitten sen verran vielä omia mietteitä, että itse voin olla lomalla päiviä juomatta kahvia jos en saa edes kohtalaista. Jos minulla olisi kofeiiniaddiktio, niin ostaisin kofeiinitabletteja. Halvempi, helpompi ja paremman makuinen kuin huono kahvi. Ja en nyt siis vitsaile. Jostain syystä tätä vaihtoa pidetään yleisesti kuitenkin ihan typeränä. Kai se on joku, että ei voi myöntää omia addiktioitaan tai jotain?
-
Hyvyys ja huonous ovat kokemus.
Tähän ehkä tarvittaisiin jo oma otsikko "Millaista kahvikokemusta haet" tms...
Näinhän se juuri on. Tosin keskustella voi toki siitä, onko makuasioissa olemassa jotakin absoluuttista hyvää tai absoluuttista pahaa. Ainakin tämä jälkimmäinen löytyy mielestäni, pilaantuneen ruuan voi varmaan nimetä absoluullisen pahaksi. Vaikka homehtunut leipä. Toisaalta viinimaailmassa viinejä luokitellaan ja arvostellaan, niin kai laatu voi kahvissakin kertoa jostakin. Loppu on sitten makuasiaa. Tietenkin pilaantunutkin ruoka voi olla hyvää, jos puhutaan homejuustoista, hapatetusta kalasta tms. perinneherkuista. Mutta tavallaanhan ne eivät ole pilaantuneita vaan eri metodein kypsytettyjä.
itse voin olla lomalla päiviä juomatta kahvia jos en saa edes kohtalaista. Jos minulla olisi kofeiiniaddiktio, niin ostaisin kofeiinitabletteja. Halvempi, helpompi ja paremman makuinen kuin huono kahvi.
Niin, kai ihmiset kokevat eritavoin makuasioissa myös sen oraalisen nautinnon, eli miltä ruoka tai juoma tuntuu suussa. Jostakusta voi olla mukava, jos ruoka on suussa hieman narskuvaa tai soljahtaa purematta nieluun. Joku nauttii siitä, että juomaa voi pyöritellä suussa tai että purettava on napakkaa, kuten pikapaistetut kasvikset jne...
Itselleni kofeiinitabletti jättäisi tällaiset fiilikset pois. Ehkä siksi juon mieluummin vähän heikomman kahvin, kuin syön pillerin. Vain pari kertaa minulla on jäänyt reissussa kahvi juomatta kuppiin, mutta useimmiten olen ollut juomaan tyytymätön. Perinteisestä suodatinkahvista en ole koskaan pitänyt, mutta hyvin tehty laadukas kenialainen tai etiopialainen kahvi on kyllä hyvää suodatinkahvinakin. Silti kyläillessa tulee tilkka kahvia juotua, vaikka se olisi perinteistä suodatinkahvia. Kyllä minulle nykyisin tulee iltapäivällä pää kipeäksi, jos en ole kahvia siihen mennessä saanut. Lievä addiktio siis. Päivä kyllä käynnistyy helposti ilman kahvia.
Tietysti joku voi kysyä, että miksi helkatissa juon kahvia, josta en pidä? Kai se on kohteliaisuutta, kai se on se fiilis, kun istuu ystävien kanssa pöydän ääressä tai reissunpäällä kahvilassa ja seuraa paikallisen väen touhuja sekä lepuuttaa kipeitä jalkoja. Kaikki nämä vaikuttavat kahvikokemukseen. Kotona saatan juoda sen mielestäni hyvän ja laadukkaan kahvin ilman muita fiiliksiä kuin maku. Tiskaamisen lomassa, siivouksen keskellä, seisten nopeasti ennen kylään lähtöä jne....
Tuohon aeropressiin voisi joskus perehtyä. Se on minulla kokeilematta. Huomenna menenkin kyläpaikkaan, jossa sellainen on. Pitääpä pyytää kahvia.
-
Tosin keskustella voi toki siitä, onko makuasioissa olemassa jotakin absoluuttista hyvää tai absoluuttista pahaa.
Ei ole.
Ainakin tämä jälkimmäinen löytyy mielestäni, pilaantuneen ruuan voi varmaan nimetä absoluullisen pahaksi. Vaikka homehtunut leipä.
Tietysti jos home on epäterveelistä niin osittain joo, mutta toisaalta jos se maistuu hyvältä, niin polttavathan jotkut sikareitakin että en absoluttisen pahaksi sanoisi niitä vaikka tappavatkin.
Niin, kai ihmiset kokevat eritavoin makuasioissa myös sen oraalisen nautinnon, eli miltä ruoka tai juoma tuntuu suussa. Jostakusta voi olla mukava, jos ruoka on suussa hieman narskuvaa tai soljahtaa purematta nieluun. Joku nauttii siitä, että juomaa voi pyöritellä suussa tai että purettava on napakkaa, kuten pikapaistetut kasvikset jne...
Itselleni kofeiinitabletti jättäisi tällaiset fiilikset pois.
Joo. Itse join espajanssa tuorepuristettua appelsiinimehua kahvin asemasta. Laadukas teekin kelpaa. Kofeiini tabun voisi vetää niiden lisäksi.
Mutta joo! Ymmärrän ja saat toki lupani pahanmakuisen kahvin juontiin, vaikka et toki sitä tarvitsekkaan ;D
Tietysti joku voi kysyä, että miksi helkatissa juon kahvia, josta en pidä? Kai se on kohteliaisuutta, kai se on se fiilis, kun istuu ystävien kanssa pöydän ääressä tai reissunpäällä kahvilassa ja seuraa paikallisen väen touhuja sekä lepuuttaa kipeitä jalkoja.
Minun täytyy myöntää, että praktisena ihmisenä tämä on itselänikin poikkeus, vaikka yleensä yritänkin tilanteen mukaan mielummin juoda laadutonta teetä kuin laadutonta kahvia.
Kaikki nämä vaikuttavat kahvikokemukseen. Kotona saatan juoda sen mielestäni hyvän ja laadukkaan kahvin ilman muita fiiliksiä kuin maku. Tiskaamisen lomassa, siivouksen keskellä, seisten nopeasti ennen kylään lähtöä jne....
Tuohon aeropressiin voisi joskus perehtyä. Se on minulla kokeilematta. Huomenna menenkin kyläpaikkaan, jossa sellainen on. Pitääpä pyytää kahvia.
Hieno laite. Väärinpäion metodilla uuttoaika on täysin kontrolissa, joten kaikki kun parametrejä "veden kuumuus", "jauhatuksen karheus" ja "uuttoaika" säätää sopiviksi, niin erilaisilla kombinaatioilla löytää kaikkea jännää samoistakin pavuista. On ihan eriasia uuttaa pitkään isoa jauhatusta tai uuttaa nopeasti hyvin hieno jauhatus vähän vähemmän kuumalla lähtötasolla yms.. yms..
Aeropress on sellainen kameleontti, jonka kanssa on kiva leikkiä.
-
Ja taas kertaan myös sen peruskulun: kahvi.
Laskeskelin että minulle oikeastaan on aika sama mitä laitteet maksavat, koska ne ovat niin pieni osa kahvinjuonnin kulukokonaisuutta. Ei minulla toki ole rahaa laittaa laitteisiin, mutta jos olisi. Kahvi maksaa paljon enemmän, mutta onneksi raha menee siihen tasaisesti. Tai no, voisihan sitä ottaa laitelainan, jolloin saisi senkin menemään tasaisesti ;-)
Ei maar, en ole vaihtamassa mitään, kunhan kiusaan itseäni, tai ostoharkintaa tekevää ;-D
Nyt on pakko taas tlata kahvia kun loppui, taas yllättäen.
3kg riitti puolitoista kuukautta.
Jouduin siis kaatamaan vaimon ostamaa lidliä myllyyn, ja sehän liruu kuin musta tee kuppiin, ja pakotti heti tilaamaan kunnollista!
Eli 2kg/kk, eli 60e/kk eli 720e/v.
-
Jouduin siis kaatamaan vaimon ostamaa lidliä myllyyn, ja sehän liruu kuin musta tee kuppiin
Eikö mylly mene tiukemmalle? Eureka?
-
Seuraava pohdinta liittyy suoraan espressokeittimen valintaan sijoituksen ja kulujen kannalta.
Eli 2kg/kk, eli 60e/kk eli 720e/v.
Meillä menee suunilleen saman verran kahvia, Espressokeittimessä keskimäärin 250g viikossa tai hieman vähemmän ja vaimolla suodatinkeittimeen sama määrä tai todennäköisesti hieman enemmän. Tämä riippuen siitä miten pitkiä työpäiviä tai onko vieraita syömässä / kahvilla. Molemmille keittotavoille on oma myllynsä tietenkin. Lisäksi minulla menee työpaikalla omalle keittimelle kahvia, josta ehkä 100 - 150 € kulua lisää vuositasolla. Sanoisin 750 - 900 €/v. Jopa enemmän, jos ostaa 250 g pusseissa tuorepaahtoa. Itse paahtaen maksaa vähemmän eli alle 20 € kilo.
Eli keitin ei ole todellakaan se suurin kuluerä. Varsinkin, jos oletetaan, että laadukkaan keittimen hankitakulun voi laittaa useamman vuoden poistoihin. Talousarviota laadittaessa, mitä ei ehkä kotitalouksissa yleensä tehdä / ajatella, kodinkoneiden poistot taitaa olla 3 tai 5 vuotta. Eli 1000 € keitin ja mylly kuoleentuvat esim. kolmessa vuodessa. Kulu 333 € / vuosi ja kolmen vuoden yli menevä aika, jonka ne ovat käytössä, ovat ilmaisia. Jos pavonin käyttöikä on vaikka 10 vuotta, siitä ei ole muuta kuin tiivisteen ja puhdistusaineen kulut ensimmäisen 3 vuoden jälkeen. Sähkökulutuksen on täällä todettu olevan todella pieni näissä keittimissä vuositasolla.
Että silleen näitä pitäisi ajatella, vaikka sijoitus kertahankintana vähän kirpaisisikin. Maksoin omasta millenium Pavoni Prosta 300 €, myllystä 229 €, eli ne eivät edes kirpaisseet. Ne on hankittu tämän vuoden alussa. Kulut vielä kaksi vuotta eteenpäin noin 176 € / vuosi. Ja jos ne kestää, on käyttö siitä eteenpäin ilmaista. Vaimon suodatinkeitin maksoi 11 vuotta sitten 140 €, eli se on ollut ilmainen jo 8 vuoden ajan. Kulu kolmena ekana vuonna alle 50 € / vuosi. Sen kaverina oleva mylly on ostettu 7 vuotta sitten, joten sekin on kuoleentunut jo vuosia sitten. Eli aika pienet on keittimen ja myllyn kulut tässä kahvihommassa. Eikä se ole kallis OskuK:n huippukeitin Bezzerra Stregakaan näin laskeskettuna. Vai onko se vielä käytössä? Joka tapauksessa kalliin ja laadukkaan keittimen poistot voi ajatella 5 vuoden poistoina, koska oletettu käyttöikäkin on laadukkaalla vehkeellä todennäköisesti pidempi.
Tässä Akisanille hieman pohdittavaa ja muille espressokeittimiä harkitseville myös. Pitäisi kai näitä kotitalouksien kulujakin osata ajatella hieman niinkuin yritysten ja yhteisöjen talousarviota sekä siihen kuuluvaa tasetta.
Sitten voisi pohtia hieman paahtimen hankintaa, jos sellainen talouteen fyysisesti mahtuu. Jos itse paahtamalla, saa kahvin 30 - 50 % halvemmalla tarkoittaa se minun ja OskuK:n talouksien kulutusmäärillä noin 240 - 450 € säästöä vuositasolla. Jos Gene coffee paahdin maksaa Suomesta ostettuna 690, on sen poistot 3 vuoden poistoilla 230€/v. Eli paahtimen hankita tuo säästöjä 3 ensimmäisen käyttövuoden aikana 10 - 220 €/v. Jos paahdin kestää pidempään säästö on siitä eteenpäin tuon 240 - 450 € vuodessa niin pitkään kuin paahdin kestää. Alkaa oikeastaan harmittamaan, kun kotona ei ole oikein paahtimelle tilaa. Uunipaahto on sen verran epätarkkaa, että tulee jätettyä paahto useimmiten ammattilaisten huoleksi.
Lopulta, kahviharrastuksen kuluiksi jää oikeastaan pitkän päälle pelkkä kahvi. Etenkin, jos ei keittele espressoa, vaan käyttää käytännössä miltei ilmaista aeropressoa tai suodattaa kahvin käsin. Siihen vaan kestävä hyvä mylly kaveriksi, niin kulut ovat aika pian laitteistolta poistuneet.