Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: Iletys - Joulukuu 01, 2009, 21:58:28 ip
-
Olen maitokahvien juoja ja olen koittanut päästä lähemmäksi tuota "todellista" kahvin makua jättämällä maidon välillä pois. Eri papuja ja lämpötiloja on tullut kokeiltua, mutta omille makunystyröille ei vaan sopivaa shottia ole tullut. Yleensä juoma on ollut liian hapanta. Ja jos on nostanut lämpötilaa, niin tilalle on tullut vain mitäänsanomaton karvainen maku. Olen kyllä juonut mielestäni onnistuneita espressoja, mutta yleensä tämän tilanteen kylkiäisenä on ollut joku pulla tai muu syömäke hämäämässä makunystyröitä.
Niin siis tänään kokeilin vastoin kaikkia periaatteita laittaa tuplashottiin 1/4 tl sokeria ja sepä helpotti. Tämä tuli mieleen siitä, että ulkomailla esson tilanneena mukaan on tyrkytetty sokeria. Eli nyt on kokeiltu, mutta olisi se hienoa jos tuota ei tarvitsisi tehdä.
Onko täällä näitä espresson ja sokerin sekakäyttäjiä?
Entä onko jotain teknisiä tapoja tai oikeanlaisia papuja, jotta saisi espressoon tätä makeutta? Tällä hetkellä papukokeessa on Kaffan espresso. Onko sille lämpötila ja/tai uuttosuhde suosituksia?
-
Jos yhtä asiaa pitäisi suositella, niin se olisi WDT. Hyvin uuttunut espresso ei minusta sokeria kaipaa. Mutta vähänkään huonommin uuttunut voisi kaivatakin, tosin itse vetelen kaikki urhoollisesti mustana. Ero hyvän ja kohtuullisen uuton välillä on joskus iso. Ja oleellista on uuton loppuvaihe, eli vaikka uutto lähtee hienon näköisesti käyntiin, niin jos se puolessa välissä muuttuu vesiloroksi niin maku on sitten vähemmän hyvä, ehkä jopa paha.
-
Shotin onnistuminen ja papujen laatu tuossa on se kriittinen tekijä. Kannattaa tosiaan katkaista shotti reilusti ajoissa jos maun kanssa ongelmaa, kokeile myös ristrettoa. Makeutta saa kyllä tietyillä pavuilla, mutta jos omat makunystyrät on orientoituneet konsentroituneille sokerilitkuille niin homma on vähän sitä kuin opettaisi siiderin lipittäjää juomaan keppanaa. Paahdon ainakin on syytä olla tuoretta. Kaffaa ei ole tullut kokeiltua, joten sen makeutta on vaikea kommentoida.
-
Makeutta saa kyllä tietyillä pavuilla, mutta jos omat makunystyrät on orientoituneet konsentroituneille sokerilitkuille niin homma on vähän sitä kuin opettaisi siiderin lipittäjää juomaan keppanaa.
Tässä kyllä nyt virheellisesti rinnastetaan Suomessa myytävät hiilihapotetut ja maustetut makeat kiljut siideriin... :)
Kaffaa ei ole tullut kokeiltua, joten sen makeutta on vaikea kommentoida.
Kyllä siitä tasapainoisen shotin saa, eli vika ei ole pavuissa.
-
Kyllä siitä tasapainoisen shotin saa, eli vika ei ole pavuissa.
Oletkos muuten tuota uutta sekoitusta jo kokeillut?
-
Tässä kyllä nyt virheellisesti rinnastetaan Suomessa myytävät hiilihapotetut ja maustetut makeat kiljut siideriin... :)
Haha :D Harvemmin edes törmää real cideriin. Mutta onhan toi keppanakin usein vedellä sopivaksi laimennettua/tärkkelyksellä oiottua ja maku sen mukaista.
Mulla kävi kerran kylässä nainen joka irvisteli sanalle espresso. Oli tapana pistää reilummin sokeria sekaan. Myöhemmin kävi ilmi että espresso oli synonyymi mutteripannulla valmisjauheesta rykäistylle kahvijuomalle. Shotti meni irvistelemättä, pohti jo oman koneen ja myllyn ostoa. ;D
-
WDT hommiin en viitsi lähteä. Liikaa nypräämistä. Uskon kyllä asian olevan hyvä, mutta nykyinen myllyni (Vario) tekee mielestäni suhteellisen paakutonta jälkeä.
Keitin on Giotto ja varustettu Ericin mittarilla. Eli lämpötiloja näkee, mutta vielä kun osaisi arvioida todellisen uuttolämpötilan kun mittari sijaitsee kuitenkin sen verran ylempänä (onko se pari astetta alempi?).
Pistin tilaukseen tarkemman puntarin ja katson nuo uuttosuhteet vähän tarkemmin.
On se vaikeata! Varsinkin kun ei edes tiedä mikä on hyvä.
-
Oletkos muuten tuota uutta sekoitusta jo kokeillut?
Enpä kyllä, joten siinä mielessä olen huono neuvomaan. En kuitenkaan usko että sekoitusta olisi muutettu erityisen paljon hapokkaampaan suuntaan.
-
WDT hommiin en viitsi lähteä. Liikaa nypräämistä. Uskon kyllä asian olevan hyvä, mutta nykyinen myllyni (Vario) tekee mielestäni suhteellisen paakutonta jälkeä.
Ei sillä välttämättä suurta vaikutusta tuossa tilanteessa ole. Mutta nakukahva kannattaa olla, jotta ei tarvitse arvailla miten uutto pelaa.
-
Ei sillä välttämättä suurta vaikutusta tuossa tilanteessa ole. Mutta nakukahva kannattaa olla, jotta ei tarvitse arvailla miten uutto pelaa.
Nakukahva on joo. Eli voodoo meiningissä ollaan mukana. Tuntuu vain, että pitäisi päästä takaisin perusasioiden pariin.
Muistan vielä kun olin joskus hankkimassa automaattikonetta ja eksyin näille sivuille. Piti oikein vaimolle kertoa kuinka sekaisin te olette! :) Nyt olen itse.
-
Kehtaan laittaa sokeria espresson sekaan. Yleensä tilanne ratkaisee. Esimerkiksi joidenkin ruokien jälkeen sopii hyvin makea suupala, espresso käy tällöin myös, sokeroituna. Sokeri peittää myös kitkeryyttä. Yleensä tätä tapahtuu minulle ulkona syödessä. Kotona en laita sokeria espresson joukkoon juuri koskaan. Jos itse valmistan makeutettua kahvia, on se lähes aina siirapeilla maustettua perkolaattorikahvia vaahdotetun maidon kera.
-
En laita sokeria espressoon enkä myöskään maitopohjaisiin juomiin. En syö myöskään pullaa tai keksiä enkä suklaatakaan espresson kanssa. Tykkään jälkimausta, joka espressosta jää suuhun. Pullakahvina juon maitokahvia - mieluiten pressopannulla keitettynä.
Olen kyllä aina tykännyt juomista, joissa on hyvää purevuutta, se on minusta raikasta ja virkistävää olipa kyseessä sitten kahvi, olut, siideri tai viini. Mutta katkeruus ja happamuus ovat makuja, jotka jokainen maistaa hyvin omalla tavallaan.
Jos kaipaan makeata shottia hyvän aterian päälle, lorautan kahviin tilkan Sambucaa. Se on verrattain makea anislikööri. Tai sitten juon tilkan sherryä tms. enkä kahvia laisinkaan.
-
Nakukahva on joo. Eli voodoo meiningissä ollaan mukana. Tuntuu vain, että pitäisi päästä takaisin perusasioiden pariin.
Muistan vielä kun olin joskus hankkimassa automaattikonetta ja eksyin näille sivuille. Piti oikein vaimolle kertoa kuinka sekaisin te olette! :) Nyt olen itse.
Tää oli hyvä!
Tämä on turmion tie, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - niin kiehtovaa... :D
En minäkään kahviini sokeria laita. Aamukahvin seurana on ruisleipä, ja jos aterian päälle kaipaa makeaa, niin syön sen ensin, ja sitten vasta kokonaisuuden kruunaava kaffe.
Ei kai se sokeri silti mikään synti ole, kun kerran espresson kotimaassakin tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus, että kuppiin laitetaan about sama määrä sokeria kuin siellä on kahvijuomaa.
-
En minäkään kahviini sokeria laita. Aamukahvin seurana on ruisleipä, ja jos aterian päälle kaipaa makeaa, niin syön sen ensin, ja sitten vasta kokonaisuuden kruunaava kaffe.
Ei kai se sokeri silti mikään synti ole, kun kerran espresson kotimaassakin tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus, että kuppiin laitetaan about sama määrä sokeria kuin siellä on kahvijuomaa.
Eihän se. Mutta espresson kotimaassakin kahvi on yleensä sen tasoista että sokerille on tarvetta.
-
Eihän se. Mutta espresson kotimaassakin kahvi on yleensä sen tasoista että sokerille on tarvetta.
Hienosti sanottu ;D. Tosiaan Italiassa olen nähnyt kaikkien laittavan sokeria espresson sekaan. Niin myös itsekin siellä toisinaan. Kotona olen joskus tasoittanut erittäin hapokkaita kahveja sokerilla (vatsa valittaa vähemmän :D).
-
Eihän se. Mutta espresson kotimaassakin kahvi on yleensä sen tasoista että sokerille on tarvetta.
Tosi on. Harvassa on ne kerrat kun Italiassa olen kunnon kahvia saanut. Sokerikahvi on silti mun mielestä vielä pahempaa. Eräässä fudismatsissa Etelä-Italiassa päätettiin puoliajalla juoda kahvit. Kundilla oli sellainen kärry, josta se myi styrox-mukeissa kahvia. En muista millainen valmistuslaitteisto oli, mutta sen muistan ikuisesti, että sokeri oli juomassa valmiina. Ja sitä ei ollut ihan vähän. Huh!
-
Jenkeissä otin Dunkin' Donutsista "Latten" ja donitsin. Kysyi tuleeko sokeria, ja pyysin vähän. Parin ruokalusikallisen jälkeen kysyi riittääkö. Eipä ole tullut ko putiikissa enää käytyä.
-
Jos nyt lähtisi vähän perspektiiviä hakemaan omille uutoksille, niin onko se Helsingin Kaffecentralen se paikka mistä hyvän esson saa? (asun siis pääkaupunkiseudulla)
-
Jos nyt lähtisi vähän perspektiiviä hakemaan omille uutoksille, niin onko se Helsingin Kaffecentralen se paikka mistä hyvän esson saa? (asun siis pääkaupunkiseudulla)
La Torrefazione voisi olla hyvä paikka aloittaa. KC ei ainakaan erityisemmin säväytä, ei siellä pahaa kahvia saa, mutta ei se erityisen loistavaakaan ole. Töölön (?) KC:ssa kerran käytyäni en voi sitä kyllä suuremmin suositella, kauemmasta konttorista olen parempaa kahvia saanut.
-
Itselläni espresso on varsin arkisessa käytössä ruokailuun kuuluvana pisteenä i:in päälle. Pidän italialaisesta tyylisuunnasta, jossa kahviin lisätään sokeria, otetaan lisäksi pieni pala suklaata ja ehkä tujaus Avernaa tai Ramazzottia. Perfetto.
Tiedän, että nykyisin on yhä enenevässä määrin ihmisiä, jotka pystyvät juomaan jopa muutaman tunnin vanhaa baarikahvia ilman sokeria, sillä jostain syystä sokeri on saanut syntisen leiman.
Löysin Kenneth Davidsin kirjasta 'Espresso Ultimate Coffee' seuraavan kohdan: " Don't feel reluctant to add sugar to straighten espresso for reasons of sophistication, by the way. Italians almost universally sweeten espresso, and the prejudice against adding sugar to coffee is one of those Puritan tics peculiar to some North Americans."
Samassa teoksessa kerrotaan kuubalaisesta tavasta laskea shotti suoraan kupissa olevan sokerin päälle.
Olenkin vähän haeskellut italialaisen nopeasti sulavan kahvilapussisokerin tyyppistä sokeria Suomesta, mutta onnistumatta. Löytyisikö apuja?
-
Olenkin vähän haeskellut italialaisen nopeasti sulavan kahvilapussisokerin tyyppistä sokeria Suomesta, mutta onnistumatta. Löytyisikö apuja?
Itse olen tykästynyt ruokokidesokeriin. Olemus on samankaltainen kuin espressokahviloiden sokeripussukoissa.
http://www.dansukker.com/Default.aspx?ID=273&ProductPage=1&ProductID=7623&GroupID=503
-
Kyllä ruokokidesokeri on minusta sopiva.
Itse en tosiaankaan sokeria espressossa käytä. Se ei johdu mistään oikeaoppisuus-näkemyksestä, vaan omasta mieltymyksestä. Suklaassakin pidän mahdollisimman tummasta lajista.
Italiassa ollessa italialainen ystävä laittoi kaksikin pussia sokeria shottiinsa. Ja taisipa lisätä sokeria Sambucalla korjattuun espressoon myös. Ja juoma meni alas kerta hotkaisulla. Ei sitä ilmeisesti paljoa maistamaan ehtinyt.
Ibrik-kahviin sen sijaan tykkään sokeria laittaa - mutta en aina siihenkään.
-
Entä onko jotain teknisiä tapoja tai oikeanlaisia papuja, jotta saisi espressoon tätä makeutta?
Olet annoskokoa/jauhatusta koettanut säätä? Eli käy läpi "ääritapaukset" - maksimissaan 14g ja hieno jauhatus taikka sitten +18g ja karkeammalle.
Tuohon sokeriin liittyen: tietysti ei ole mitään väärää laittaa juomaan sokeria, mikäli näin siitä pitää enemmän. Tämä on siis subjektiivista - jos itse sekoitan esim. suodatinkahvin joukkoon vähänkin ruokosokeria, niin tuloksena on mielestäni epämiellyttävän makuinen juoma. Kummallista on, että mikäli otan sokeripalan hampaiden väliin "vanhan kansan tapaan" ja juon kahvin sen läpi, niin aistimus on paljon miellyttävämpi. Syynä varmaankin on sokerin erilainen leviäminen suussa (juomaan lionneena sitä päätyy kaikkialle). Mutta sokeria en siis kahvissa käytä - varsinkin laatupavuista tehty suodatinkahvi on (välillä hyvinkin) makeaa jo itsessään - mikäli näin ei ole niin valmistaja (=minä) saa tuomion sähläyksestä jossain vaiheessa valmistusta. Toisaalta pidän myös hapokkuudesta ja tavoitteena onkin saada hapokkuus/makeus juomassa tasapainoon.
Keitin on Giotto ja varustettu Ericin mittarilla. Eli lämpötiloja näkee, mutta vielä kun osaisi arvioida todellisen uuttolämpötilan kun mittari sijaitsee kuitenkin sen verran ylempänä (onko se pari astetta alempi?).
Riippuu miten huuhtelet. Eli jos huuhtelet juuri ennen uuttoa esim. 92 asteeseen - odotat pienen hetken ja uutat, niin tällöin mittari näyttää todellista alempaa lämpötilaa (grupon loppuosa lämmittää vettä vielä mittarin jälkeen). Jos taas huuhtelet jonnekin 85 asteeseen, jolloin huuhtelun jälkeen lukemat pomppaavat tyyliin 92 asteeseen, josta alkavat sitten laskemaan (lämpöä siirtyy takaisinpäin lämmönvaihtimessa olevaan viileämpään veteen). Kun tämän jälkeen odottelet niin kauan että lukema alkaa nousta takaisin ylöspäin ja aloitat uuton 92 asteen kohdilla, niin tällöin mittari näyttää todellista ylempää lämpötilaa (grupon loppuosa viilentää vettä mittarin jälkeen). Täältä (http://www.home-barista.com/tips/grouphead-probe-temperature-vs-cup-temperature-t12493.html#p143098) löytyy hyvä kuvaus kuinka vaikka tuon ensimmäisen menetelmän kanssa toimitaan.
-
Olet annoskokoa/jauhatusta koettanut säätä? Eli käy läpi "ääritapaukset" - maksimissaan 14g ja hieno jauhatus taikka sitten +18g ja karkeammalle.
Olikos se niin, että pienemmällä määrällä sai makeampaa vai onko tuo ihan riippuvainen pavusta?
Riippuu miten huuhtelet. Eli jos huuhtelet juuri ennen uuttoa esim. 92 asteeseen - odotat pienen hetken ja uutat, niin tällöin mittari näyttää todellista alempaa lämpötilaa (grupon loppuosa lämmittää vettä vielä mittarin jälkeen). Jos taas huuhtelet jonnekin 85 asteeseen, jolloin huuhtelun jälkeen lukemat pomppaavat tyyliin 92 asteeseen, josta alkavat sitten laskemaan (lämpöä siirtyy takaisinpäin lämmönvaihtimessa olevaan viileämpään veteen). Kun tämän jälkeen odottelet niin kauan että lukema alkaa nousta takaisin ylöspäin ja aloitat uuton 92 asteen kohdilla, niin tällöin mittari näyttää todellista ylempää lämpötilaa (grupon loppuosa viilentää vettä mittarin jälkeen). Täältä (http://www.home-barista.com/tips/grouphead-probe-temperature-vs-cup-temperature-t12493.html#p143098) löytyy hyvä kuvaus kuinka vaikka tuon ensimmäisen menetelmän kanssa toimitaan.
Eli vaikea tuota todellista uuttolämpötilaa on arvioida jos ei ole tehnyt omasta koneestaan "profiilia" mittaamalla eri menetelmillä todellisia uuttolämpötiloja. Jos tätä "profilointia" ei ole tehnyt, niin mittaria voi käyttää ainoastaan siihen, että voi varmistaa että on tullut huuhdeltua kiehuva vesi pois ja se, että voi omia itselleen jonkun tavan huuhdella johonkin tiettyyn lämpötilaan ennen uuttoa. Eli vähentää sähläilyä.
-
Eli vaikea tuota todellista uuttolämpötilaa on arvioida jos ei ole tehnyt omasta koneestaan "profiilia" mittaamalla eri menetelmillä todellisia uuttolämpötiloja. Jos tätä "profilointia" ei ole tehnyt, niin mittaria voi käyttää ainoastaan siihen, että voi varmistaa että on tullut huuhdeltua kiehuva vesi pois ja se, että voi omia itselleen jonkun tavan huuhdella johonkin tiettyyn lämpötilaan ennen uuttoa. Eli vähentää sähläilyä.
Vaikket tiedäkkään mikä tuo lämpötilaero on, niin adapteria voi käyttää nimenoman toistettavuuteen. Jos kahvi maistui hyvältä tiettyyn lämpötilaan huuhtelemalla, niin toimit seuraavalla kerralla täsmälleen samoin, jolloin lämpötilan pitäisi olla sama (jos kone on yhtään stabiili tässä suhteessa). Mikäli maku vihjaa, että lämpötilaa pitäisi saada ylös, niin lopetat huuhtelun asteen pari aiemmin kuin tuolla pieleenmenneellä kerralla ja saat näin uutettua korkeammassa lämmössä. Tieto siitä mikä todellinen lämpötila on, on tarpeetonta - aina sen joutuu maistamalla kuitenkin toteamaan onko uusi papu kohdillaan vaiko ei.