Ristretto
Muu keskustelu => Vapaa sana => Aiheen aloitti: akallio - Heinäkuu 07, 2009, 09:13:12 ap
-
Törmäsin äskettäin hauskaan suklaaseen. Maineikas suklaatalo Valrhona tekee Grand Cru -sarjaa, jossa on erimakuisia suklaita. Levyjen lisäksi niitä myydään myös pieninä paloina ja kuuden palan sarjoina. Hauskuus on siinä, että suklaat eivät ole maustettuja, vaan kaikki ihan aitoa suklaata. Ainoastaan käytetyt paputyypit ovat erilaisia ja tällä tavoin niille on saatu eri maut. Ymmärtääkseni jokaisen suklaan pavut tulevat yhdeltä alueelta.
Satsin maistelun jälkeen piti myöntää, että suklaassa ja suklaassa on eroja. Samoin maistelutekniikka vaikutti yllättävän paljon; kun mömmöä pyöritteli riittävän kauan suussaan niin osasta alkoi löytyä yllättävän vahvoja ja selkeitä makuja. Erityisesti Manjarini-maun mandariini tuli lopulta erityisen hyvin esille.
Toki lopuksi pitää todeta, että vaikka kuuden maun boksi vaihtelua sisälsikin, niin kyllähän ne kaikki suklaalta maistuivat. Kuuden viinin, viskin tai kahvin settiin olisi saanut jo melkoista vaihtelua...
-
Valrhonan lisäksi kannattaa tsekata Amedein suklaat. Fantsuja.
T. Teme
-
Valrhonan Manjari 64% on kyllä ihan maistuvaista madagaskarilaista tummaa suklaata. Pääasiassa kuitenkin nämä ja vielä kalliimmat, esim. Amedein, vuosikertasuklaat ovat jo turhan kallista hifistelyä jopa meikäläisen kaltaiselle suklaanystävälle - "arkikäyttöön" ainakin. Ovat kyllä erinomaisia maultaan ehdottomasti ja sopivat hyvän kahvin kylkeen loistavasti.
-
Eikun kaakaopapuja tilaamaan, paahtamaan, jne... infoa aiheesta löytyy hyvin täältä (http://www.chocolatealchemy.com/) (ks. "Alchemist's Notebook" oikeassa reunassa). ;)
-
Tämä (http://www.gourmetakademien.fi/fi/suklaatasting.html) voisi olla hauska kokeilla. Olin vastaavassa tastingissä kerran Ruotsin puolella (järjestäjä oli tuolloin RC Chocolat (http://www.rcchocolat.se/)) ja se oli oikein mukava kokemus. Tuolloin maisteltiin juuri noita Valrhonan Grand Cru -suklaita.
T. Teme
-
Ja "valkoinen suklaa" ei ole mielestäni myöskään suklaata, kuten se ei oikeasti olekaan, mutta suuri yleisö mieltää kuitenkin tällaisen ylijäämätuotteen suklaaksi.
Ei ole ei. Valkoinen suklaa on valkoista suklaata, by definition, kuten jo Esakin sanoi. Myöskään esimerkiksi "Fazerin Sininen" -nimen alla myytävä tekele ei ole suklaata, se on maitosuklaata.
Sillä
- suklaa
- maitosuklaa
- valkoinen suklaa
ovat kolme erilaista ja erinimistä tuotetta. Siis ihan virallisesti.
Kun mennään mielipide-osastolle, niin löytyy vielä sellainen, kuin "oikea suklaa". Siihen ei ole tungettu mitään jäterasvoja, vaan pelkästään kaakaovoita. Sellaista ei tietääkseni valmisteta esim. Suomessa.
Valkoisen suklaan nimittäminen "ylijäämätuotteeksi" riippuu tuotteen laadusta. "Hyvässä" valkoisessa suklaassa on kalliimmat raaka-aineet, kuin normaalissa maitosuklaassa. Halpaa, maitosuklaan nimellä myytävää eläin- ja kasvirasvasekoitetta voi hyvällä omallatunnolla sanoa "ylijäämätuotteeksi".
-
Ei ole ei. Valkoinen suklaa on valkoista suklaata, by definition, kuten jo Esakin sanoi. Myöskään esimerkiksi "Fazerin Sininen" -nimen alla myytävä tekele ei ole suklaata, se on maitosuklaata.
Sillä
- suklaa
- maitosuklaa
- valkoinen suklaa
ovat kolme erilaista ja erinimistä tuotetta. Siis ihan virallisesti.
Aivan, tosin maitosuklaa ja suklaa sisältävät kumpainenkin kaakaomassaa, joka on suklaan tärkein raaka-aine. Näinollen voidaan kumpaisenkin kohdalla ihan hyvällä omallatunnolla puhua suklaasta. Valkoisesta suklaasta tämä suklaan tärkein raaka-aine puuttuu ja siksi kyseessä onkin kaakavoipohjainen seos, jota myös valkoiseksi suklaaksi kutsutaan.
Valkoisen suklaan nimittäminen "ylijäämätuotteeksi" riippuu tuotteen laadusta. "Hyvässä" valkoisessa suklaassa on kalliimmat raaka-aineet, kuin normaalissa maitosuklaassa. Halpaa, maitosuklaan nimellä myytävää eläin- ja kasvirasvasekoitetta voi hyvällä omallatunnolla sanoa "ylijäämätuotteeksi".
Ei ole kyse raaka-aineiden hinnasta. Kaakaovoi on kaakaon jalostusprosessin aikana syntyvää sivutuotetta. Sinänsä korkealuokkaista, ravitsevaa ja varmasti kalliimpaa kuin eläin- ja kasvirasvasekoitteet. Suklaan (ja minun) näkökulmasta katsottuna kuitenkin ylijäämätuote.
-
Aivan, tosin maitosuklaa ja suklaa sisältävät kumpainenkin kaakaomassaa, joka on suklaan tärkein raaka-aine. Näinollen voidaan kumpaisenkin kohdalla ihan hyvällä omallatunnolla puhua suklaasta. Valkoisesta suklaasta tämä suklaan tärkein raaka-aine puuttuu ja siksi kyseessä onkin kaakavoipohjainen seos, jota myös valkoiseksi suklaaksi kutsutaan.
Sanoilla on sekä spesifejä, määriteltyjä merkityksiä, että puhekielisiä sisältöjä. Nämä jälkimmäiset ovat usein voimakkaasti emootioiden sävyttämiä. Siksi sanojen puhekieliset sisällöt kuvastavat enemmänkin sanojansa mielipidettä. Kun lainsäätäjä on määritellyt kolme erilaista tuotetta (suklaa, maitosuklaa, valkoinen suklaa), niin näin se nyt sitten vaan on. Suklaan kohdalla on määritelty raaka-aineet hyvin tarkkaan. Kaakaomassan minimimäärä on 0%. Suklaan voi siten valmistaa myös kaakaovoista ja kaakaojauheesta "reverse engineeringinä" ilman tippaakaan kaakaomassaa. Sama koskee maitosuklaata. Näin ollen väite kaakaomassasta suklaan tärkeimpänä raaka-aineena ei perustu faktoihin. Hyvä mielipide se on, olen itsekin sitä mieltä, että hyvä suklaa valmistetaan kaakaomassasta. Mutta kyse on mielipiteestä, preferenssistä, ei tosiasiasta.
Ei ole kyse raaka-aineiden hinnasta. Kaakaovoi on kaakaon jalostusprosessin aikana syntyvää sivutuotetta. Sinänsä korkealuokkaista, ravitsevaa ja varmasti kalliimpaa kuin eläin- ja kasvirasvasekoitteet. Suklaan (ja minun) näkökulmasta katsottuna kuitenkin ylijäämätuote.
"Sivutuote" on hyvä sana, paljon parempi, kuin alunperin käyttämäsi "ylijäämätuote". Sillä kyse on nimenomaan hinnasta. "Ylijäämätuote" on tuote, joka jää yli, se jää myymättä käyvällä hinnalla ja usein dumpataan halvalla pois. Hiilikaivoksista on löytynyt timantteja "sivutuotteena", tuskin kuitenkaan "ylijäämätuotteina". Juridisena terminä "ylijäämä" tarkoittaa jotakin, jota on tullut/tehty normaalin suunnitelman/tarpeen lisäksi, se on ylimääräistä. Kaakaovoi ei täytä tätäkään määritelmää. Se ei ole ylimääräinen tuote, vaan varsin haluttu raaka-aine - ja sitä puolestaan kuvaa sen korkea hinta. ...ja mikä taasen houkuttelee makeistehtailijoita korvaamaan tämän tärkeän ja kalliin raaka-aineen halvoilla kasvi- ja eläinrasvoilla, tyyliin Marabou ja Fazer.
-
Kun lainsäätäjä on määritellyt kolme erilaista tuotetta (suklaa, maitosuklaa, valkoinen suklaa), niin näin se nyt sitten vaan on.
Olsivat kysyneet neuvoja vaikkapa suklaaharrastajilta ;D
Kaakaomassan minimimäärä on 0%. Suklaan voi siten valmistaa myös kaakaovoista ja kaakaojauheesta "reverse engineeringinä" ilman tippaakaan kaakaomassaa. Sama koskee maitosuklaata. Näin ollen väite kaakaomassasta suklaan tärkeimpänä raaka-aineena ei perustu faktoihin.
Noh, sinähän luet kirjoituksiani kuin piru raamattua ;)
Samaa logiikkaa käyttäen voisi väittää, että kahviin tarvittava papumäärä on 0%, koska kahvin voi valmistaa myös kahvijauheesta ja vedestä.
Mistähän luulet sen kaakaojauheen oikein valmistettavan? Aivan oikein, kaakaomassasta. Näinollen väitteeni on täysin validi.
Väitän edelleen, että kaakaomassa (joko massana tai jauheena) on suklaan tärkein raaka-aine. Kaakaovoita ei suklaassa välttämättä tarvita ollenkaan.
Hyvä mielipide se on, olen itsekin sitä mieltä, että hyvä suklaa valmistetaan kaakaomassasta. Mutta kyse on mielipiteestä, preferenssistä, ei tosiasiasta.
Arvostan paljon enemmän suklaaharrastajien, olkoonkin vaikka sitten epävirallisia, määritelmiä suklaasta kuin lainsäätäjien globaaliin makeisteollisuuteen luotuja hyvinkin kyseenalaisia määritelmiä.
"Sivutuote" on hyvä sana, paljon parempi, kuin alunperin käyttämäsi "ylijäämätuote". Sillä kyse on nimenomaan hinnasta. "Ylijäämätuote" on tuote, joka jää yli, se jää myymättä käyvällä hinnalla ja usein dumpataan halvalla pois. Hiilikaivoksista on löytynyt timantteja "sivutuotteena", tuskin kuitenkaan "ylijäämätuotteina". Juridisena terminä "ylijäämä" tarkoittaa jotakin, jota on tullut/tehty normaalin suunnitelman/tarpeen lisäksi, se on ylimääräistä. Kaakaovoi ei täytä tätäkään määritelmää. Se ei ole ylimääräinen tuote, vaan varsin haluttu raaka-aine - ja sitä puolestaan kuvaa sen korkea hinta. ...ja mikä taasen houkuttelee makeistehtailijoita korvaamaan tämän tärkeän ja kalliin raaka-aineen halvoilla kasvi- ja eläinrasvoilla, tyyliin Marabou ja Fazer.
Olkoon sitten vaikka sivutuote. Kieltämättä "ylijäämä" on hieman liian voimakas (ja ilmeisesti provosoiva) ilmaisu. Suklaata siitä ei kuitenkaan saa ilman kaakaota.
-
Noh, sinähän luet kirjoituksiani kuin piru raamattua ;)
Samaa logiikkaa käyttäen voisi väittää, että kahviin tarvittava papumäärä on 0%, koska kahvin voi valmistaa myös kahvijauheesta ja vedestä.
Ei pidä paikkaansa. Kahvijauhe on jauhettu papua. Samaa kamaa, vain eri "karkeusaste".
Mistähän luulet sen kaakaojauheen oikein valmistettavan? Aivan oikein, kaakaomassasta. Näinollen väitteeni on täysin validi. Väitän edelleen, että kaakaomassa (joko massana tai jauheena) on suklaan tärkein raaka-aine. Kaakaovoita ei suklaassa välttämättä tarvita ollenkaan.
Kaakaojauhe valmistetaan, kun kaakaomassasta poistetaan kaakaovoi (tottakai tarvitaan muutakin prosessointia). Kuvaamasi käsitettä "kaakaomassa jauheena" ei ole olemassa. Kaakaojauheessa ei tosiaankaan ole kaakaomassalle oleellista kaakaovoita mukana. Siksi käytin tekstissäni ilmaisua "reverse engineering", siis pyritään saamaan kaakaomassan tyyppisiä ominaisuuksia yhdistämällä kaakaojauhetta ja rasvaa. Se on halvempaa, virallisen määritelmän mukaan ihan OK, mutta tuottaa mielestäni huonompaa suklaata (=mielipide).
Arvostan paljon enemmän suklaaharrastajien, olkoonkin vaikka sitten epävirallisia, määritelmiä suklaasta kuin lainsäätäjien globaaliin makeisteollisuuteen luotuja hyvinkin kyseenalaisia määritelmiä.
Olkoon sitten vaikka sivutuote. Kieltämättä "ylijäämä" on hieman liian voimakas (ja ilmeisesti provosoiva) ilmaisu. Suklaata siitä ei kuitenkaan saa ilman kaakaota.
Arvostukset, mielipiteet ja makuasiat ovat tärkeitä, ilman niitä emme olisi ihmisiä. Ne täytyy myös ymmärtää sellaisina. Faktat ovat sitten faktoja, niitä ei pidä sotkea arvostuksiin ja mielipiteisiin.
-
Ei pidä paikkaansa. Kahvijauhe on jauhettu papua. Samaa kamaa, vain eri "karkeusaste".
No, vaihdetaan tilalle pikahvi, jonka prosessi on erilainen kuin "normaali" kahvin. Sinun käyttämäsi logiikan mukaan kahviin tarvittava papumäärä on 0%, koska kahvin voi valmistaa myös pikakahvista ja vedestä. Kuitenkin, ilman kahvipapua ei ole pikakahvia.
Kaakaojauhe valmistetaan, kun kaakaomassasta poistetaan kaakaovoi (tottakai tarvitaan muutakin prosessointia). Kuvaamasi käsitettä "kaakaomassa jauheena" ei ole olemassa.
Sen käsitteen olikin tarkoitus vain kuvata sitä, että ilman kaakaomassaa ei ole kaakaojauhettakaan eikä näinollen edes suklaata.
Arvostukset, mielipiteet ja makuasiat ovat tärkeitä, ilman niitä emme olisi ihmisiä. Ne täytyy myös ymmärtää sellaisina. Faktat ovat sitten faktoja, niitä ei pidä sotkea arvostuksiin ja mielipiteisiin.
Kuitenkin tässä tapauksessa ne "faktat" ovat myös samalla puhtaasti mielipiteitä (esim. eu-direktiivi suklaasta). Noh, suklaa on hieno tuote ja ansaitsee myös keskustelua osakseen. Minä aion jatkossakin nauttia omasta mielestäni juuri siitä "oikeasta", kaakaopitoisesta suklaasta. Kaakaovoi -patukat saa jäädä edelleenkin kaupan hyllylle.
-
No, vaihdetaan tilalle pikahvi, jonka prosessi on erilainen kuin "normaali" kahvin. Sinun käyttämäsi logiikan mukaan kahviin tarvittava papumäärä on 0%, koska kahvin voi valmistaa myös pikakahvista ja vedestä. Kuitenkin, ilman kahvipapua ei ole pikakahvia.
Sen käsitteen olikin tarkoitus vain kuvata sitä, että ilman kaakaomassaa ei ole kaakaojauhettakaan eikä näinollen edes suklaata.
Saahan noita päättelyketjuja keksiä ladon takana niin paljon kuin haluaa. Ei autonikaan ole teräksestä valmistettu, vaan jostain helkkarin rikkikiisusta, koska "ilman sitä ei oli terästäkään", tai hiilestä. Siis itse asiassa autoni onkin puuta, "koska ilman puuta ei olisi hiiltä, jota ilman ei olisi terästä, jota...". Maailma kuitenkin toimii määritellyin termein, samoin maailmankauppa ja sitä sääntelevä tullinormisto. Ei siellä voi toimia itse keksityin määrittein. Siviilissä voi sitten tottakai keksiä omia merkityksiään.
Kuitenkin tässä tapauksessa ne "faktat" ovat myös samalla puhtaasti mielipiteitä (esim. eu-direktiivi suklaasta).
Kun kuvaamasi "mielipide" säädetään normiksi, siitä tulee sen hetkinen fakta. Näin länsimainen yhteiskunta toimii. Jos narahdat joskus tutkaan ylinopeudesta, voit koettaa neuvotella poliisin kanssa siitä, että tiellä on väärä nopeusrajoitus. Ihan hyvä, mutta sakot saat normin rikkomisesta, oli "mielipide" mikä tahansa. Meillä on Suomessakin lakeja, jotka ovat mielestäni huonosti kirjoitettuja ja osin jopa puuta-heinää. Mutta silti ne ovat normeja, faktoja tällä hetkellä, vastoin mielipidettäni.
Noh, suklaa on hieno tuote ja ansaitsee myös keskustelua osakseen. Minä aion jatkossakin nauttia omasta mielestäni juuri siitä "oikeasta", kaakaopitoisesta suklaasta. Kaakaovoi -patukat saa jäädä edelleenkin kaupan hyllylle.
Tästä on helppoa olla samaa mieltä. Valkoista suklaata en syö minäkään, enkä myöskään pohjoismaisten valmistajien kasvi- ja eläinrasvasekoitteita. Vain "oikea suklaa" kelpaa. "Oikea suklaa" on siis mielipide.
-
Saahan noita päättelyketjuja keksiä ladon takana niin paljon kuin haluaa. Ei autonikaan ole teräksestä valmistettu, vaan jostain helkkarin rikkikiisusta, koska "ilman sitä ei oli terästäkään", tai hiilestä. Siis itse asiassa autoni onkin puuta, "koska ilman puuta ei olisi hiiltä, jota ilman ei olisi terästä, jota...". Maailma kuitenkin toimii määritellyin termein, samoin maailmankauppa ja sitä sääntelevä tullinormisto. Ei siellä voi toimia itse keksityin määrittein. Siviilissä voi sitten tottakai keksiä omia merkityksiään.
Tuo on jo puhdasta saivartelua. Esittämäni analogia oli kuitenkin täysin vertailukelpoinen omasi kanssa. Se on fakta se. Koko ajatushan oli juuri siinä, että kaakaopavusta saadaan a) kaakaovoita ja b) kaakaomassaa. Toisesta tehdään suklaata ja toisesta valkoista suklaata. Se, että kaakaomassaa jatkojalostetaan myös kaakaojauheeksi ja käytetään suklaan valmistamiseen on pelkkä sivujuonne tässä tilanteessa.
Kun kuvaamasi "mielipide" säädetään normiksi, siitä tulee sen hetkinen fakta. Näin länsimainen yhteiskunta toimii. Jos narahdat joskus tutkaan ylinopeudesta, voit koettaa neuvotella poliisin kanssa siitä, että tiellä on väärä nopeusrajoitus. Ihan hyvä, mutta sakot saat normin rikkomisesta, oli "mielipide" mikä tahansa. Meillä on Suomessakin lakeja, jotka ovat mielestäni huonosti kirjoitettuja ja osin jopa puuta-heinää. Mutta silti ne ovat normeja, faktoja tällä hetkellä, vastoin mielipidettäni.
Suklaankin kohdalla kyse on enemmän globaaleista talouslinjauksista kuin itse tuotteen järkevästä luokittelusta kuluttajan näkökulmasta katsottuna. Itseasiassa koko suklaadirektiivi on vielä käsittääkseni keskeneräinen (näin ainakin kesäkuussa 2009). Belgia, Ranska, Italia, Espanja, Saksa, Luxemburg, Kreikka ja Alankomaat ovat kieltäneet muun kuin kaakaovoin käytön suklaan valmistuksessa, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia. Muut EU-maat Suomi mukaanlukien sallisivat suklaassa myös muita kasvirasvoja.
Toivottavasti direktiiviin tulee myös minimivaatimus kaakaomassan suhteen. Samoin valkoisen suklaan kohdalla voitaisiin kieltää sana suklaa. Näinhän tapahtui esimerkiksi Oivariinin kohdalla (entinen Voimariini), vaikka ko. rasva sisältääkin ihan aitoa voita.
-
Toivottavasti direktiiviin tulee myös minimivaatimus kaakaomassan suhteen. Samoin valkoisen suklaan kohdalla voitaisiin kieltää sana suklaa. Näinhän tapahtui esimerkiksi Oivariinin kohdalla (entinen Voimariini), vaikka ko. rasva sisältääkin ihan aitoa voita.
Hieman offtopic, mutta...
Minun mielestäni koko voi-sanan käytön voisi kieltää, mikäli ei ole puhe juurikin siitä lehmästä lypsetystä voista (myös mahdollisesti muista eläimistä lypsetty käy, mikäli tällaista käytetään). Tosin tällöin äskeinenkin lause olisi hieman tyhmän kuuloinen: "Minun mielestäni koko voi-sanan käytön si kieltää..."
-
Tuo on jo puhdasta saivartelua. Esittämäni analogia oli kuitenkin täysin vertailukelpoinen omasi kanssa. Se on fakta se. Koko ajatushan oli juuri siinä, että kaakaopavusta saadaan a) kaakaovoita ja b) kaakaomassaa. Toisesta tehdään suklaata ja toisesta valkoista suklaata. Se, että kaakaomassaa jatkojalostetaan myös kaakaojauheeksi ja käytetään suklaan valmistamiseen on pelkkä sivujuonne tässä tilanteessa.
Maidosta valmistetaan kermaa ja voita. Ovatko ne kaikki maitoa? Voitelet aamulla kermaa leivällesi ja mikäs onkaan herkullisempaa, kuin tuoreet, maidossa paistetut silakat? Raaka-aineista jalostetut tuotteet ovat omia tuotteitaan. Sekä kaakaopavuilla, kaakaomassalla, kaakaovoilla että kaakaojauheella käydään globaalia kauppaa. Tuotteet on tarkkaan määritelty ja vakioitu. Samoja määritteitä käytetään kansainvälisissä tullinimikkeistöissä. Ei näitä asioita pistetä uusiksi sen takia, että jossain päin joku on "eri mieltä". EU:n alkuperäisessä suklaadirektiivissä 1973 määritellään samat raaka-aineet uudestaan, tosin aika pitkälle YK:n alaisen kansainvälisen kauppajärjestön määritteistä kopsaten.
kaakaopavusta saadaan a) kaakaovoita ja b) kaakaomassaa. Toisesta tehdään suklaata ja toisesta valkoista suklaata.
Höpsistä. Suklaa valmistetaan kaakaovoista ja kaakaon kuiva-aineesta, ja vielä siten, että kaakaovoita on enemmän. Kaakaomassasta ei puhuta halaistua sanaa. Mutta kaakaomassaa saa tottakai käyttää, sehän sisältää noin fifty-fifty kaakaovoita ja kaakaon kuiva-ainetta. Kaakaomassa on huoneen lämmössä pehmeää suuren kaakaovoipitoisuuden takia. Ilmaisu "Toisesta tehdään..." on absurdi. Ei ole olemassa suklaata, jossa ei olisi kaakaovoita.
Valkoisessa suklaassa ei ole kaakaon kuiva-ainetta, eikä myöskään kaakaomassaa. Tästähän olemme yksimielisiä.
Suklaankin kohdalla kyse on enemmän globaaleista talouslinjauksista kuin itse tuotteen järkevästä luokittelusta kuluttajan näkökulmasta katsottuna.
Eipä siinä mitään globaaleja talouslinjauksia tarvita. Kyse on kynnysrahasta. Eu halusi pohjoismaat mukaan, hintana oli 1973 suklaadirektiivin vesittäminen. "Kuluttajan näkökulma" olisi ollut Pohjoismaissa aika EU-kielteinen, jos sekä Maraboun, Leafin, Cloettan, Fazerin, jne. "suklaat" olisi kielletty. Tämä oli hinta (yksi niistä), jonka EU maksoi uusista jäsenistä. Olisiko noiden em. tuotteiden kieltäminen ollut "järkevää luokittelua" kuluttajan kannalta, on sitten enemmänkin arvokysymys.
Itseasiassa koko suklaadirektiivi on vielä käsittääkseni keskeneräinen (näin ainakin kesäkuussa 2009). Belgia, Ranska, Italia, Espanja, Saksa, Luxemburg, Kreikka ja Alankomaat ovat kieltäneet muun kuin kaakaovoin käytön suklaan valmistuksessa, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia.
Se on hyvä asia. Minäkin nautin vain "oikeaa suklaata". Mutta ei se direktiivi mitenkään keskeneräinen ole, se on täysin valmis ja "lopullinen". Nuo Keski-Euroopan maat eivät vaan ole adaptoineet uutta direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Käyttävät sitä alkuperäistä 1973 direktiiviä. Suojelevat siten omaa suklaateollisuuttaan. Mutta eivät voi kuitenkaan estää "tavaroiden vapaata liikkumista". Kaikissa noissa maissa voi myydä vaikkapa Fazerin kasvi- ja eläinrasvasekoitteita suklaana. Ennen tätä uutta direktiiviä esim. Leaf joutui myymään täytesuklaataan nimikkeellä "Chocolate flavoured filled praline".
Toivottavasti direktiiviin tulee myös minimivaatimus kaakaomassan suhteen.
Sitä ei tule. Sitä ei ole alkuperäisessä direktiivissä, sitä ei ole nykyisessä direktiivissä, eikä sitä tule tuleviinkaan.
-
Hieman offtopic, mutta...
Minun mielestäni koko voi-sanan käytön voisi kieltää, mikäli ei ole puhe juurikin siitä lehmästä lypsetystä voista (myös mahdollisesti muista eläimistä lypsetty käy, mikäli tällaista käytetään). Tosin tällöin äskeinenkin lause olisi hieman tyhmän kuuloinen: "Minun mielestäni koko voi-sanan käytön si kieltää..."
Offtopicia? Eihän kinaaminen muutenkaan kuulu oikein otsikon "Tee" alle....
Mutta "voi" -tuotenimikkeen käytössä kuulut laajaan enemmistöön. Sinun ajattelutapasi on hyväksytty Euroopan laajuisesti ja juuri siksi "Voimariini" -nimi sai kenkää. Se oli harhaanjohtava. Tuote ei ollut kokonaisuudessaan ammun tissistä kotoisin.
-
Hieman offtopic, mutta...
Minun mielestäni koko voi-sanan käytön voisi kieltää, mikäli ei ole puhe juurikin siitä lehmästä lypsetystä voista (myös mahdollisesti muista eläimistä lypsetty käy, mikäli tällaista käytetään). Tosin tällöin äskeinenkin lause olisi hieman tyhmän kuuloinen: "Minun mielestäni koko voi-sanan käytön si kieltää..."
;D
Kas kun eivät keksineet vedota suomenkielen monimuotoisuuteen ja pitäytyneet vanhassa nimessä kieltäen voin nimessä olevan substantiivin. Eihän Oivariini ole mitään ainetta. ;)
(ed. mitenhän tuo Oivariini oli muokkautunut Oivakaabiksi ?)
-
Ihan mielenkiintoista väittelyä suklaasta. Minun mielestäni on jotenkin keinotekoista jos suklaan määritelmä rajataan niin tiukaksi, että esim. maitosuklaa rajataan pois. Niinkuin se ei olisi suklaata! Suklaata voi valmistaa monella reseptillä. On myös naurettavaa, että Voimariini sana kiellettiin, olihan siinä voitakin ja tuotteen nimihän se oli ja kukaan ei taatusti sekoittanut sitä Voihin... VOI VOI VOI!
-
VOI VOI VOI!
:o
-
Ihan mielenkiintoista väittelyä suklaasta. Minun mielestäni on jotenkin keinotekoista jos suklaan määritelmä rajataan niin tiukaksi, että esim. maitosuklaa rajataan pois. Niinkuin se ei olisi suklaata! Suklaata voi valmistaa monella reseptillä.
Ei ole mitenkään keinotekoista. Kuten aiemmin jo kerrottiin, on kolme erilaista, tarkkaan määriteltyä tuotetta:
- suklaa
- maitosuklaa
- valkoinen suklaa
Maitosuklaa ei ole suklaata eikä valkoista suklaata, se on maitosuklaata.
-
Ei ole mitenkään keinotekoista. Kuten aiemmin jo kerrottiin, on kolme erilaista, tarkkaan määriteltyä tuotetta:
- suklaa
- maitosuklaa
- valkoinen suklaa
Maitosuklaa ei ole suklaata eikä valkoista suklaata, se on maitosuklaata.
Kuitenkin jokaisessa nimessä on sana suklaa! Kai se sitten on aivan puhdas sattuma? :D Vai olisiko mielekkäämpää ajatella niin, että sana suklaa on yleisnimi erilaisille suklaille? Eli kaikkia voi kutsua suklaaksi, kuin esimerkiksi toimitaan maidon suhteen. On kulutus-, kevyt- ja rasvatontamaitoa ja kaikkia niitä voi sanoa maidoksi.
-
Kuitenkin jokaisessa nimessä on sana suklaa! Kai se sitten on aivan puhdas sattuma? :D
On virhe ajatella että luonnollisessa kielessä pitäisi olla ihmeempää logiikkaa. Se perustuu pitkälti sopimuksiin ja tietoisesti tai tiedostomattomasti hyväksyttyihin käytäntöihin. Tuo epämääräisyys on myös kielen vahvuus: mekin tässä puhutaan asioista, joita suomen kielen alkuperäiset käyttäjät eivät olleet koskaan nähneet. Puhumattakaan siitä että käyttämämme media olisi heille täyttä utopiaa.
-
Mutta ei se direktiivi mitenkään keskeneräinen ole, se on täysin valmis ja "lopullinen".
Kannattaa muistaa, että mikään ei ole lopullista. Miksi asiasta sitten pitää vielä vääntää kättä?
http://yle.fi/uutiset/arkisto/article71664.ece
-
Ei ole mitenkään keinotekoista. Kuten aiemmin jo kerrottiin, on kolme erilaista, tarkkaan määriteltyä tuotetta:
- suklaa
- maitosuklaa
- valkoinen suklaa
Maitosuklaa ei ole suklaata eikä valkoista suklaata, se on maitosuklaata.
Toivottavasti myös nämä suklaanharrastajat tietävät tämän faktan. Ainakin nimen perusteella heidän harrastuspiiriinsä ei siis kuulu maitosuklaa ja valkoinen suklaa. Sivustolla on kyllä muutakin ilmeisen virheellistä tietoa jos verrataan niitä cartmanin faktoihin.
http://www.suklaayhdistys.com/suklaa.php
-
On virhe ajatella että luonnollisessa kielessä pitäisi olla ihmeempää logiikkaa. Se perustuu pitkälti sopimuksiin ja tietoisesti tai tiedostomattomasti hyväksyttyihin käytäntöihin. Tuo epämääräisyys on myös kielen vahvuus: mekin tässä puhutaan asioista, joita suomen kielen alkuperäiset käyttäjät eivät olleet koskaan nähneet. Puhumattakaan siitä että käyttämämme media olisi heille täyttä utopiaa.
Ihmeempää?! Kyllä kielissä on kuitenkin paljon logiikkaa, se vain ei ole keinotekoisen pedanttinen ja poikkeuksia on säännöissä paljon mutta useimmiten ilmaisuissa on oma logiikkansa, kunhan vain viitsii asiaa ajatella useammalta kantilta. Esim. binäärinen konekieli on täysin loogista, mutta kuka sitä jaksaisi lukea tai puhua?...
-
Ihmeempää?! Kyllä kielissä on kuitenkin paljon logiikkaa, se vain ei ole keinotekoisen pedanttinen ja poikkeuksia on säännöissä paljon mutta useimmiten ilmaisuissa on oma logiikkansa, kunhan vain viitsii asiaa ajatella useammalta kantilta. Esim. binäärinen konekieli on täysin loogista, mutta kuka sitä jaksaisi lukea tai puhua?...
Kielen muodossa on varsin tiukka logiikka, mutta sisällössä korkeintaan suuntaa-antava. Esimerkiksi kielen sääntöjen pohjalta on selvä että maitosuklaa kirjoitetaan yhteen, mutta sen sijaan ei ole selvää mikä käsitteiden suklaa ja maitosuklaa suhde on - se on sopimuksenvarainen asia. Halusin siis kritisoida ajattelua "no kun siinä sanotaan että suklaa niin pitäähän sen silloin olla sitä ja tätä". Sanojen merkitys on moniselittenen ja alati muuttuva. Ja tämä oli puhtaasti metatieteellinen kommentti, ei kannanotto oikean suklaan puolesta tai vastaan.
-
Toivottavasti myös nämä suklaanharrastajat tietävät tämän faktan. Ainakin nimen perusteella heidän harrastuspiiriinsä ei siis kuulu maitosuklaa ja valkoinen suklaa. Sivustolla on kyllä muutakin ilmeisen virheellistä tietoa jos verrataan niitä cartmanin faktoihin.
http://www.suklaayhdistys.com/suklaa.php
Tämä oululaisten Suklaayhdistys on sikäläisten makeisten ystävien kunnanhimoinen ja erittain ansiokas hanke. Nettisivutkin ovat kehittyneet vuosien saatossa "pro:n" näköisiksi. Hyvin ihailtavaa toimintaa.
Periaatteena on, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Suklaaraadin arviointeihin kelpaa lähes mikä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siellähän on "suklaana" arvioitu paitsi muffinseja, myös Snickersejä, Dumleja, Tuplia ja muita karamelleja, joissa "suklaata" usein edustaa ainoastaan ohut kaakaojauheella värjätty palmurasva- tai margariinikuorrutus.
Mitään auktoriteettiasemaa sillä ei ole, puhumattakaan merkityksestä normien laatimisessa. Suomessa on kai maailmanennätys yhdistysten määrässä per capita. Tämä on yksi sellainen, varmaankin mukavimmasta ja parhaiten hoidetusta päästä.
-
Kielen muodossa on varsin tiukka logiikka, mutta sisällössä korkeintaan suuntaa-antava. Esimerkiksi kielen sääntöjen pohjalta on selvä että maitosuklaa kirjoitetaan yhteen, mutta sen sijaan ei ole selvää mikä käsitteiden suklaa ja maitosuklaa suhde on - se on sopimuksenvarainen asia. Halusin siis kritisoida ajattelua "no kun siinä sanotaan että suklaa niin pitäähän sen silloin olla sitä ja tätä". Sanojen merkitys on moniselittenen ja alati muuttuva. Ja tämä oli puhtaasti metatieteellinen kommentti, ei kannanotto oikean suklaan puolesta tai vastaan.
Tarkoitatko suklaan ja maidon suhteella niiden määriä? Määrien ilmaiseminen esim. maitosuklaan nimessä, ei liene kovin käytännöllistä. Muuten suhde on varsin selvä: maitosuklaan täkeimmät raaka-aineet ovat suklaa (ne ainekset joista suklaa valmistetaan) sekä maito.
-
maitosuklaan täkeimmät raaka-aineet ovat suklaa (ne ainekset joista suklaa valmistetaan) sekä maito.
Nyt tultiin jälleen näihin puhekielen epämääräisiin ja sopimuksenvaraisiin käsitteisiin. Sanot, että maitosuklaa tehdään suklaasta ja maidosta. Oletan, että uskot näin vilpittömästi. Mutta eihän asia todellisuudessa näin mene. Valtaosa maitosuklaasta valmistetaan voirasvasta. Siitä meijerituotannon ylijäämärasvasta, mitä ei voida kuluttajille enää syöttää tai juottaa muulla tavoin. Voita, sokeria ja kaakaojauhetta, ehkä mukaan vielä vähän maitojauhetta (ei välttämättä edes sitä). Siinä on yleisin "maitosuklaan" resepti. Ja jos oikein halutaan, voidaan tottakai sanoa, että tuote on tehty kaakaosta ja maidosta... maidostahan se meijereiden ylijäämärasvakin on kotoisin.
Kun siirrytään faktoihin, on pakko luopua epämääräisistä ilmaisuista. Silloin todetaan tylysti, että maitosuklaa valmistetaan kaakaon kuiva-aineesta ja maitovalmisteista.
-
Tarkoitatko suklaan ja maidon suhteella niiden määriä?
Käsitteiden suklaa ja maitosuklaa välisellä suhteella tarkoitan käsitteiden välistä suhdetta, en siis sekoitussuhdetta.
-
Kun siirrytään faktoihin, on pakko luopua epämääräisistä ilmaisuista. Silloin todetaan tylysti, että maitosuklaa valmistetaan kaakaon kuiva-aineesta ja maitovalmisteista.
Ehkä ei ole aina tarkoituksenmukaista siirtyä faktoihin? Silloin ei ole edes pakko luopua epämääräisistä ilmaisuista. Liian tieteellinen näkökulma saattaa aiheuttaa kitkeryyttä jopa erittäin tummien suklaiden ystäville ;D
-
No hämmennänpä suklaakeitosta vaikken itse asiasta tiedä juuri mitään.
Ehkä ei ole aina tarkoituksenmukaista siirtyä faktoihin? Silloin ei ole edes pakko luopua epämääräisistä ilmaisuista. Liian tieteellinen näkökulma saattaa aiheuttaa kitkeryyttä jopa erittäin tummien suklaiden ystäville ;D
Ns. faktoihinhan ei tarvitse siirtyä ellei halua, jossitella saa ja se on joskus ihan hupaisaakin. Mutta käsitteiden määrittely ennen jossitteluakin on peräti tarpeellista, aidat ja seipäät jne. Eräs varsin tunnettu itävaltalaislähtöinen kielifilosofi oli jopa mieltä että suurin osa ihmisten välisistä väärinkäsityksistä johtuu juuri siitä että luullaan puhuvamme samoista asioista muttei ihan. Tämä vapaasti sovellettuna, sori Ludwig.
Muuten olen sitä mieltä että epämääräinen ilmaisu on selvitettävä jos haluaa yrittää tulla ymmärretyksi. Objektiivisia faktoja on kuitenkin lopulta luultavasti niin tavattoman vähän että varsin epämääräisellä tasolla liikutaan noin ylöjään ihmistenvälisissä keskusteluissa. ;)
-
Nyt tultiin jälleen näihin puhekielen epämääräisiin ja sopimuksenvaraisiin käsitteisiin. Sanot, että maitosuklaa tehdään suklaasta ja maidosta. Oletan, että uskot näin vilpittömästi. Mutta eihän asia todellisuudessa näin mene. Valtaosa maitosuklaasta valmistetaan voirasvasta. Siitä meijerituotannon ylijäämärasvasta, mitä ei voida kuluttajille enää syöttää tai juottaa muulla tavoin. Voita, sokeria ja kaakaojauhetta, ehkä mukaan vielä vähän maitojauhetta (ei välttämättä edes sitä). Siinä on yleisin "maitosuklaan" resepti. Ja jos oikein halutaan, voidaan tottakai sanoa, että tuote on tehty kaakaosta ja maidosta... maidostahan se meijereiden ylijäämärasvakin on kotoisin.
Kun siirrytään faktoihin, on pakko luopua epämääräisistä ilmaisuista. Silloin todetaan tylysti, että maitosuklaa valmistetaan kaakaon kuiva-aineesta ja maitovalmisteista.
Ai jaa. Ainakin se maitosuklaa, mitä minä joskus olen ollut tekemässä, valmistettiin samalla tavalla kuin ns. tumma suklaa eli kaakaomassasta, sokerista ja kaakaovoista. Erottava tekijä oli lähinnä maitojauhe, joka lisättiin kaakaomassan käsittelyn jälkeen ennen ns. konssausta ja muotteihin valua. Voita ei lisätty missään vaiheessa eikä sitä olisi saanutkaan lisätä. Maitorasvaa voidaan lisätä, mutta vain siinä määrin, että tulos on sama kuin ns. täysmaitoa käytettäessä eli rasvaton maitojauhe + maitorasva => rasvainen maitojauhe. Samoin erilaisia kasvirasvoja sai lisätä vain max. 5 % eikä sitäkään Saksaan, Itävaltaan tai Sveitsiin vietävään maitosuklaaseen. Tuo 5 % tuli myöhemmin Eu-tasoiseksi säädökseksi, mikä sinänsä on ok, koska kukaan ei mausta pysty erottamaan onko suklaassa tuollainen mitätön määrä kasvirasvaa vai ei. Asia on muuten testattu sokkotestinä.
Suklaassa käytettävän kaakaovoin (miksi sitä muuten saa nimittää "voiksi" vaikka siinä ei ole tippaakaan voita? vrt voimariini-case) erikoisuus on sen melko tarkkaan ruumiinlämpöön osuva sulamispiste. Tilannetta parannetaan vielä ns. temperoinnilla, jossa vähäinen määrä muun sulamispisteen omaavaa suklaata saadaan samaan sulamispisteeseen. Temperoinnin ja oikean jäähdyttämisen yhteisvaikutuksesta suklaaseen saadaan oikea tuntuma ja kiiltävä pinta.
Semmoinen jännä yksityiskohta vielä, että Fazer ja englantilainen Cadbury taitavat olla niitä harvoja suklaan valmistajia, jotka käyttävät maitoa maitosuklaan valmistamiseen. Muut käyttävät maitojauhetta.
Erilaisten suklaapatukoiden, praliinien, torronen ja nougatin valmistamiseen käytetään tietenkin eri raaka-aineita ihan teknisistäkin syistä. Niissä käytetty suklaakuorrutus on kuitenkin monesti aivan samaa suklaata kuin suklaalevyissä.
-
Ai jaa. Ainakin se maitosuklaa, mitä minä joskus olen ollut tekemässä, valmistettiin samalla tavalla kuin ns. tumma suklaa eli kaakaomassasta, sokerista ja kaakaovoista. Erottava tekijä oli lähinnä maitojauhe, joka lisättiin kaakaomassan käsittelyn jälkeen ennen ns. konssausta ja muotteihin valua. Voita ei lisätty missään vaiheessa eikä sitä olisi saanutkaan lisätä. Maitorasvaa voidaan lisätä, mutta vain siinä määrin, että tulos on sama kuin ns. täysmaitoa käytettäessä eli rasvaton maitojauhe + maitorasva => rasvainen maitojauhe. Samoin erilaisia kasvirasvoja sai lisätä vain max. 5 % eikä sitäkään Saksaan, Itävaltaan tai Sveitsiin vietävään maitosuklaaseen. Tuo 5 % tuli myöhemmin Eu-tasoiseksi säädökseksi, mikä sinänsä on ok, koska kukaan ei mausta pysty erottamaan onko suklaassa tuollainen mitätön määrä kasvirasvaa vai ei. Asia on muuten testattu sokkotestinä.
Suklaassa käytettävän kaakaovoin (miksi sitä muuten saa nimittää "voiksi" vaikka siinä ei ole tippaakaan voita? vrt voimariini-case) erikoisuus on sen melko tarkkaan ruumiinlämpöön osuva sulamispiste. Tilannetta parannetaan vielä ns. temperoinnilla, jossa vähäinen määrä muun sulamispisteen omaavaa suklaata saadaan samaan sulamispisteeseen. Temperoinnin ja oikean jäähdyttämisen yhteisvaikutuksesta suklaaseen saadaan oikea tuntuma ja kiiltävä pinta.
Semmoinen jännä yksityiskohta vielä, että Fazer ja englantilainen Cadbury taitavat olla niitä harvoja suklaan valmistajia, jotka käyttävät maitoa maitosuklaan valmistamiseen. Muut käyttävät maitojauhetta.
Erilaisten suklaapatukoiden, praliinien, torronen ja nougatin valmistamiseen käytetään tietenkin eri raaka-aineita ihan teknisistäkin syistä. Niissä käytetty suklaakuorrutus on kuitenkin monesti aivan samaa suklaata kuin suklaalevyissä.
Kiva saada näkökulmaa ihan käytännöntasolta, kun tähän asti on keskustelu pyörinyt lähinnä "faktojen" ja käsitteiden ympärillä ;D . Ja näköjään aiemmin esitetyillä faktoilla ja epämääräisillä ilmaisuilla ei loppujen lopuksi olekaan niin suurta eroa kuin alunpitäen luulin.
Ymmärsinkö oikein, että Suomessa valmistettavaa suklaata tehdään hieman eri reseptillä, mikäli sitä viedään näihin mainitsemiisi valtioihin? Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen ostaa vaikkapa Itävallassa suomalaista suklaata, mutta täytyy varmaankin ihan koeluontoisesti maistaa, jos satun vain sitä jostakin löytämään.
Lisätäänkö kasvirasvoja pelkästään alempien tuotantokustannuksien vuoksi vai onko niillä lisäksi jokin muu merkitys itse suklaan kannalta?
-
Ai jaa. Ainakin se maitosuklaa, mitä minä joskus olen ollut tekemässä, valmistettiin samalla tavalla kuin ns. tumma suklaa eli kaakaomassasta, sokerista ja kaakaovoista. Erottava tekijä oli lähinnä maitojauhe, joka lisättiin kaakaomassan käsittelyn jälkeen ennen ns. konssausta ja muotteihin valua. Voita ei lisätty missään vaiheessa eikä sitä olisi saanutkaan lisätä. Maitorasvaa voidaan lisätä,...
Tuohan tarkoittaa, että olette valmistaneet korkealuokkaista maitosuklaata, josta voitte olla ylpeitä. Nuo raaka-aineet varmaan Vemuli ja minäkin hyväksyisimme - jos olisimme maitosuklaan popsijoita :)
Tietämättä firmaa missä työskentelit, uskallan kuitenkin arvella, että puhutaan maailmanlaajuisesti melko pienestä valmistajasta, joihin kuuluu mm. Fazer. Tuo voin ja maitorasvan (butterfat) ero kapenee kummasti, kun siirrytään maihin, joissa syödään hapattamatonta voita. Ero koskee lähinnä happaman voin Pohjoismaita. (Joo tiedän, Saksassa syödään molempia.) Siten näissä maissa suklaassa on voita/butterfat - tosin erilaista voita, kuin meillä.
Samoin erilaisia kasvirasvoja sai lisätä vain max. 5 % eikä sitäkään Saksaan, Itävaltaan tai Sveitsiin vietävään maitosuklaaseen. Tuo 5 % tuli myöhemmin Eu-tasoiseksi säädökseksi, mikä sinänsä on ok, koska kukaan ei mausta pysty erottamaan onko suklaassa tuollainen mitätön määrä kasvirasvaa vai ei. Asia on muuten testattu sokkotestinä.
On testattu. Irvistelin aikoinaan Fazerin toimitusjohtajalle Fasun "rasvasekoitteista". Hän muisti kehua suklaansa korkealuokkaisuutta (varmastikin hyvin tehtyä, en epäile) ja mainitsi myös "makutesteistä", joissa kertomasi asia oli havaittu. Varmastikin tuollaisia "testejä" on tehty paljonkin.
Semmoinen jännä yksityiskohta vielä, että Fazer ja englantilainen Cadbury taitavat olla niitä harvoja suklaan valmistajia, jotka käyttävät maitoa maitosuklaan valmistamiseen. Muut käyttävät maitojauhetta.
Englantilainen ystäväni väittää, että tämä koskee ainoastaan Englannissa ja Irlannissa valmistettavaa Cadbyrya (Dairy Milk Chocolate). Piti silloisen Ranskan tehtaan suklaata "hirveänä maitojauhepuurona".
Kun valmistajat joutuivat aikoinaan ilmoittamaan tuoteselosteissa oikeat raaka-aineet, niin muistakseni Fazerin Sinisessä oli jonkin aikaa raaka-aine nimeltään maitorasva. Aika pian se poistui. Fazer kai "kirnuaa" maitorasvansa itse maidosta... Sen sijaan tumma Taloussuklaa sisälsi maitorasvaa/butterfat ainakin vielä pari vuotta sitten. Samoin useimmat Maraboun tuotteet.
Erilaisten suklaapatukoiden, praliinien, torronen ja nougatin valmistamiseen käytetään tietenkin eri raaka-aineita ihan teknisistäkin syistä. Niissä käytetty suklaakuorrutus on kuitenkin monesti aivan samaa suklaata kuin suklaalevyissä.
On yleissivitystä lisäävää lueskella eri maiden tuotteiden tuoteselosteita. Mainitsemaasi torronea en tunne, mutta espanjalaisen turronin kuorrutuksista kerrotaan usein avoimesti: suklaan makuinen kuorrute, sisältää kaakaota. Siis selkokielellä: kovetettua palmuöljyä ja kaakaojauhetta. Samoin erilaisten kansainvälisten merkkituotteiden tuoteseloste vaihtelee sen mukaan, millä kielellä se on kirjoitettu (=mihin maahan ensisijaisesti tarkoitettu). Siis samassa patukassa, mutta eri kielillä. Aika hassua.
-
Ymmärsinkö oikein, että Suomessa valmistettavaa suklaata tehdään hieman eri reseptillä, mikäli sitä viedään näihin mainitsemiisi valtioihin? Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen ostaa vaikkapa Itävallassa suomalaista suklaata, mutta täytyy varmaankin ihan koeluontoisesti maistaa, jos satun vain sitä jostakin löytämään.
Lisätäänkö kasvirasvoja pelkästään alempien tuotantokustannuksien vuoksi vai onko niillä lisäksi jokin muu merkitys itse suklaan kannalta?
Eri maihin tehdään useinkin eri reseptillä tuotteita. Tuo sanomani vientirajoitukset olivat ennen vuotta -95 eli ennen Eu:n jäsenyyttä. Nykytilanteesta en tiedä. Tuosta makuasiasta vielä sen verran, että on täysin mahdotonta erottaa sellaista suklaata, jossa on n. 5 % muuta kasvirasvaa kuin kaakaovoita sellaisesta, jossa on rasva 100 %:sti kaakaosta peräisin. Jekku on ns. deodorosointi, jolloin rasvan tai öljyn läpi puhalletaan suuripainesta ja kuumaa höyryä. Siinä lähtevät kaikki rottaa pienemmät eläimet, väri ja maut ja tuloksena on täysin mauton ja hajuton rasva elintarvikekäyttöön. Kaakaovoi itsessään on puhdistamattomanakin jo valmiiksi suhteellisen mautonta ja siinä on vain pieni määrä kaakaopavun kuiva-ainetta.
Kustannustekijä on yksi tärkeä osuus surrogaattirasvojen käyttöön. Kun määrät ovat valtavia, niin jo muutaman prosentin osuus tekee huomattavia säästöjä raaka-ainekustannuksiin ja kaakaovoita voidaan käyttää kalliisiin merkkiryppyrasvoihin, joissa kilogrammahinta on jo satasia :P
Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on hedelmäpalkoja tuottava kaakaopuu ja siitä saa satoa jatkuvasti, kun samassa puussa voi olla kukkia, raakoja ja kypsiä hedelmiä. On siellä kahvipensaskin oksat täynnä marjoja.
-
Kiinnostava tuttavuus: helsinkiläisen suklaatehtaan Levy Single Estate Madagascar 71% (http://www.levychocolate.com).
Toisin kuin kai suunnilleen kaikki muu suklaa, se valmistetaan suoraan pavusta jauhamalla: ainesosat ovat vain kaakaopavut ja kookospalmusokeri. Ostaessa sai vähän hinnalle naureskella, kun se maksaa kolme kertaa enemmän kuin Valrhona ja vastaavat suklaat. Ja ensitunnelma oli, että hyväähän se on, mutta ei sen parempaa kuin hyvät Valrhonat.
Mutta jotenkin Levy rupesi maistumaan kerta kerran jälkeen paremmalle ja nyt kun se on loppu ja ostin taas Valrhonaa tilalle, nin sepäs maistuikin vähän pliisulta.
-
Maistelin tuossa nyt rinnakkain Levy Madagaskar 71%:sta ja Valrhona Manjari 64%:sta (suosikkini). Ja tosiaan, pliisua oli Valrhona tuossa vertailussa.
Väittäisinpä, että tuo Levy on parasta mitä espresson kanssa voi nauttia. Aivan minimaalinen palanen riittää.
-
Maistelin tuossa nyt rinnakkain Levy Madagaskar 71%:sta ja Valrhona Manjari 64%:sta (suosikkini). Ja tosiaan, pliisua oli Valrhona tuossa vertailussa.
Maistoin ja samat fiilikset. Levy on Valrhona 64..85% jälkeen vähän sama kuin imperial stout verrattuna Guinnessiin.