Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: jiitee - Kesäkuu 27, 2009, 23:41:27 ip
-
Tuli sitten vietettyä melkein kaksi viikkoa Lontoossa juhannuksen yli ja nähtävyyksiä katsellessa yritin parhaan mukaan päästä käväisemään paikallisissa kahvipaikoissa (joita oli runsaasti).
Lontoossa tuntuu Starbucksin lisäksi jylläävään "Costa Coffee" ketju joiden kahvi on ainakin puodin ulkoseinän julisteen mukaan sellaista jonka "seitsemän kymmenestä itseään kahvinystävänä pitävästä totesi olevan parempaa kuin kilpailijoiden kahvi". :) No, pitihän sitä maistaa ja robustaisen "aromikasta" oli lattena. Sen sijaan ihan kohtuullisen hyviä leivonnaisia sieltä löyti ja kylmähyllyn tuoremehut olivat ihan nameja.
Astetta moninverroin parempaa löytyi sitten Monmouthin kahvilasta London Bridgen lähettyviltä. Kahvilasta olisi saanut suodatinkahviakin tilauskohtaisesti (käsin) suodatettuna ja myynnissä oli myös pientä kahvisälääkin. Toiselta puolelta jokea tuli sitten katsastettua Milk Bar ja Bea's of Bloomsbury joista varsinkin jälkimmäinen vakuutti vuokaleivoksillaan (kahvi oli molemmissa myös oikein hyvää, vaikkakin Milk Barin käytäntö laittaa kaakaota/suklaata cappuccinon päälle hieman kummastutti).
Gwilymin koju tuli ikävästi missattua Whitecross streetin markkinoilta kun vasta jälkeenpäin sain tietää että markkinoilla on tapana mennä kiinni siinä puoli kolmen maissa ja tietysti saavuin paikalle siinä vähän jälkeen kolmen...
Tuon pettymyksen korvasikin sitten moninverroin visiitti Square Milen paahtimolla (kyselin ennen matkaa sähköpostitse josko saisi tulla tervehtimään). Paahtimolla tuli vierailtua heti ensimmäisenä päivänä ja sieltä löytyivätkin sitten loppujen lopuksi matkan parhaat espressot (Anetten valmistamana). Samalla tuli todettua että en ollut saanut kotosalla täysin "naulattua kohdilleen" Spring Blendiä.
Jo ennen matkaa oli käynyt ilmi että Taste of Canada olisi tarkoitus järjestää seuraavalla viikolla kun olisimme vielä kaupungissa ja Anette toisti ystävällisen kutsun tulla mukaan ihmettelemään. Taste of Canada olikin sitten oikein mukava kokemus. Paljon oli paahtimolla porukkaa ja juttuseuraa löytyi mukavasti hiljaisehkolle suomalaisellekin. Neljä kahvia ennätettiin käydä loppujen lopuksi läpi (James paiski shotteja kyllä kiitettävällä vauhdilla!). Oma suosikki paljastui lopussa 49th Parallelin sekoitukseksi. Nämä kaverit olivat menneet kiitettäviin mittoihin varmistaessaan kahvin turvallisen perilletulon. Kahvipussit oli täytetty typellä (varmasti kaikki happi pois) ja jos oikein ymmärsin niin paketit oli tämän jälkeen pakattu vielä ison pallon sisään joka oli myös täytetty jollain kaasulla (ilmeisesti tasaamaan lennonaikaisia paineenvaihteluita). Lisäksi tapahtuman aikana (lopussa) Vince soitteli Kanadasta ja varmisteli että kaikki sujui ok. :)
Mukaan paahtimolta tarttui muutama pussi kahvia (kokeeksi kofeiiniton espressosekoitus, jota ei myydä nettikaupassa - on ilmeisesti tarkoitettu jollekin/joillekin sitä toivoville kahviloille, ja pari pussia "preview" paahtoja parista tulevasta kolumbialaisesta).
-
Pikkasen tuota Taste of Canada -tilaisuutta harkitsin myös... Lomalla kun ollaan ja Lontooseen taitaa saada suht' edukkaita lentojakin. Ehkä sitten ensi kerralla ;D
Kuvaraporttia odotellaan :)
-
Hyvä reportaasi. Kuvia?
Lontoossa tulee käytyä aika usein työn puolesta ja ollut jo monta kertaa tarkoitus käydä tsekkaamassa Square Mile. Kiirettä on kuitenkin joka kerta ollut ja tiukka ohjelma yleensä, niin eipä ole vieläkään ehtinyt vaikka sijaintikin on suhteellisen keskeinen. Pitää yrittää kovempaa :)
Ehditkös jitee käydä tsekkaamassa paikan nimeltä Flat White?
T. Teme
-
Kuvaraporttia odotellaan :)
Hyvä reportaasi. Kuvia?
Lontoosta on kuvia paljonkin, mutta paahtimolta en paljoa räpsinyt. Toki piti palkintohyllystä ottaa kuvaa muistoksi (ks. alla). Taste of Candan aikana kuvasin Jamesin työskentelyä videokameralla, mutta lupasin pitää kyseisen pätkän yksityisenä matkamuistona (kertoi muuten lueskelleensa tätä foorumia Googlen käännösohjelman avulla :) ).
Lontoossa tulee käytyä aika usein työn puolesta ja ollut jo monta kertaa tarkoitus käydä tsekkaamassa Square Mile. Kiirettä on kuitenkin joka kerta ollut ja tiukka ohjelma yleensä, niin eipä ole vieläkään ehtinyt vaikka sijaintikin on suhteellisen keskeinen. Pitää yrittää kovempaa :)
Paahtimolle pääsee älyttömän helposti ottamalla metron Bethnal Greenin asemalle ja kävelemällä sieltä ensin Victoria & Albert "Museum of Childhood":in ohi (matkaa jotain 200-300 metriä) ja kulkemalla tämän jälkeen vasemmalta puolelta löytyvän pikkukujan läpi joka vie rautatiesillan alitse kadulle jossa on paljon erinäisiä pikkupajoja sillan holvikaariin rakennetuissa tiloissa. Paahtimon oven vieressä on logolla varustettu tarra. Kertoilivat tosin olevansa lähitulevaisuudessa muuttopuuhissa lähemmäs Cityä ja parempiin tiloihin. Synesso oli muuten aika vakuuttava laite ja itseasiassa siellä taitaa olla nyt vielä vakuuttavampi tilalla. "Vanha" malli lähti Taste of Canadan jälkeen uudelle omistajalle ja tilalle oli tulossa muistaakseni uusi versio jossa kummallekin grupolle oli omat pumppunsa ja ajastettava "linjapaineella" toimiva preinfuusio. Vanhassa siinä grupon päällisessä vivussa oli kolme asentoa: kiinni, vesilinja auki ja lopuksi pumppu päälle. Uudessa vivun voi kääntää suoraan ääriasentoon ajastimen viivästäessä halutulla sekunttimäärällä pumpun käynnistymistä.
Ehditkös jitee käydä tsekkaamassa paikan nimeltä Flat White?
Sohon alueella pyöriessä tuli valittua Flat Whiten ja Milk Barin välillä tuo jälkimmäinen sillä kertaa kun oli lähempänä (jälkikasvu kun oli mukana rattaissa).
-
Jamesin flickr'stä (http://www.flickr.com/photos/jimseven/sets/72157620365795581/) löytyy kuvia Taste of Canadasta. Onko jiitee päässyt kuviin?
-
Synesso oli muuten aika vakuuttava laite ja itseasiassa siellä taitaa olla nyt vielä vakuuttavampi tilalla. "Vanha" malli lähti Taste of Canadan jälkeen uudelle omistajalle ja tilalle oli tulossa muistaakseni uusi versio jossa kummallekin grupolle oli omat pumppunsa ja ajastettava "linjapaineella" toimiva preinfuusio. Vanhassa siinä grupon päällisessä vivussa oli kolme asentoa: kiinni, vesilinja auki ja lopuksi pumppu päälle. Uudessa vivun voi kääntää suoraan ääriasentoon ajastimen viivästäessä halutulla sekunttimäärällä pumpun käynnistymistä.
Sinänsä ei tämä kahviteknologia mitään erityistä hi-techia ole, kun viiveellä käynnistyvä pumppu on kovinta paineensäätelyssä vuonna 2009. :) Paineensäätely ja profiilien rakentelu ylipäänsä on toki vaikea juttu, mutta ei siksi että itse säätely olisi vaikeaa, vaan todellinen hankaluus on käyttöliittymä. On kohtuullisen helppoa rakentaa mielivaltaisen paineprofiilin tuottava tietokoneohjattu pumppu, mutta kuinka sitä sitten ohjelmoitaisiin? Ja miten profiili reagoi erilaisiin kakkuihin?
-
Onko jiitee päässyt kuviin?
Kyllä siellä muutamassa patsastellaan :)
Paineensäätely ja profiilien rakentelu ylipäänsä on toki vaikea juttu, mutta ei siksi että itse säätely olisi vaikeaa, vaan todellinen hankaluus on käyttöliittymä.
Juuri tästä siinä on kai lähinnä kyse.
On kohtuullisen helppoa rakentaa mielivaltaisen paineprofiilin tuottava tietokoneohjattu pumppu, mutta kuinka sitä sitten ohjelmoitaisiin?
Muistelisin lukeneeni lähiaikoina jostain koneesta jossa barista pystyy ensin manuaalisesti säätämään haluamansa paineprofiilin jonka kone nappaa sitten muistiinsa. Tämän jälkeen tuo profiili on toistettavissa tyyliin nappia painamalla.
-
Muistelisin lukeneeni lähiaikoina jostain koneesta jossa barista pystyy ensin manuaalisesti säätämään haluamansa paineprofiilin jonka kone nappaa sitten muistiinsa. Tämän jälkeen tuo profiili on toistettavissa tyyliin nappia painamalla.
Greg Scace on kai tuollaisia rakennellut huvikseen ja muistaakseni hän kirjoitti että La Marzoccolla ainakin on samaan tähtäävää tuotekehitystä. Ja kaipa Slayerin pidemmän tähtäimen suunnitelmana on myös vapaampi profilointi.
-
Sinänsä ei tämä kahviteknologia mitään erityistä hi-techia ole, kun viiveellä käynnistyvä pumppu on kovinta paineensäätelyssä vuonna 2009. :) Paineensäätely ja profiilien rakentelu ylipäänsä on toki vaikea juttu, mutta ei siksi että itse säätely olisi vaikeaa, vaan todellinen hankaluus on käyttöliittymä. On kohtuullisen helppoa rakentaa mielivaltaisen paineprofiilin tuottava tietokoneohjattu pumppu, mutta kuinka sitä sitten ohjelmoitaisiin? Ja miten profiili reagoi erilaisiin kakkuihin?
Ja unohtamatta sitä seikkaa, että suuntauksena on selvästi luoda kahvialaan käsityön leimaa. Slayerin kone jossa painetta säädetään täysin mekaanisella ratkaisulla on täysin linjassa yleisen trendin kanssa. Liika automatiikka saattaisi asiakkaan silmin näyttää liian napinpainajan hommalta. Sinällään käsityön korostaminen on hyvä asia, varsinkin jos se lisää kahvilaadun yleistä paranemista.
Laadunvalvontaa, jota espresson tekeminen pääasiallisesti on, ihminen soveltuu tekemään hyvin, varsinkin jos työntekijä on edes jonkin verran motivoitunut ja hyvin koulutettu tehtävään. Harvoinhan espresso valuu täydellisesti, mutta ihmisaivojen sumea logiikka pystyy nopeasti tekemään päätöksiä kumpi on tärkeämpi valutusaika vaiko määrä sekä tekemään näiden välillä kompromisseja ja tarvittaessa hylkäämään liian huonon lopputuloksen.
Toisaalta muistaakseni Scott Raon kirjassa todettiin, että volumetrisellä annostelulla saa yleisesti tasalaatuisempia kahveja kuin semiautolla. Tosin taas automaatikan kanssa shotin valvonta jää hyvinkin puutteelliseksi ja se taas voi heikentää yleistä laatua pitkällä tähtäimellä. Sama juttu paineprofiloinnin kanssa, luultavasti muuttuvalla paineella varustettu kone olisi entistä herkempi kahvikakun distribuutiolle (ei nyt tähän hätään tule suomenkielistä termiä mieleen) ja jauhatukselle yleisesti muutenkin. Eli sinällään hyvä kone joka olisi säädetty vaikkapa tehtaalla tai paahtimon toimesta "hyväksi", muuttuisi huonoksi jos muita parametrejä ei osattaisi säätää sopiviksi.
Siltikin itse valitsisin kahvilaan volumetrisellä annostelulla varustetun koneen, se antaa mahdollisuuden tarkkailla shotin valumisen herkimmän hetken, eli alun, mutta sen jälkeen voikin siirtyä täysin maidon vaahdotukseen ilman, että tarvitsee keskittyä oikean pituisen shotin valutukseen. Ja sama juttu paineprofiilien säädön kanssa, vaikka videolla slayerillä tehdään hyvinkin näppärän oloisesti cappucinoja, epäilen käytännön toteutusta aika paljon.
Kyllähän tuollainen paineprofiloitava kone on selvästi tulevaisuutta, vaikka ei olisikaan kuin pari erillistä painetasoa, lämpötilastabiilius on jo monissa koneissa niin hyvä, että se tie on kaluttu loppuun laadun parantamisessa. Tietysti ainahan voidaan lähteä lämpötilaprofiloinnin tielle, eli onko sittenkään tuplaboilerin täysin tasainen lämpötilakäyrä parempi kuin hx-koneen hitusen piikikäs...
Eihän e-61:sen esiuutto tee muuta kuin hidasta paineen nousua ja silti monet vannovat sellaisen nimeen. Loppupeleissä lämpötila on mielestäni paljon tärkeämmässä roolissa kuin uuttopaineet, tietysti haettaessa parasta mahdollista tulosta myös muilla seikoilla on merkitystä. Tosin en ole koskaan maistanut esim. Slayerilla tehtyä kahvia, voihan olla että sen jälkeen muuttaisin mieleni paineprofiloinnin tärkeysasteesta.
Eihän tämä kyllä mitenkään kotioloissa tapahtuvaan baristaleikkimiseen kuulu, mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
-Mikko-
ps. tulipahan näin perjantai-illasta aikamoista ajatuksen virtaa :)
-
Greg Scace on kai tuollaisia rakennellut huvikseen ja muistaakseni hän kirjoitti että La Marzoccolla ainakin on samaan tähtäävää tuotekehitystä. Ja kaipa Slayerin pidemmän tähtäimen suunnitelmana on myös vapaampi profilointi.
Tässä linkki home-baristan threadiin jossa hän kertoilee asiasta. http://www.home-barista.com/espresso-machines/greg-scaces-commercial-pressure-profiler-t11113.html
-Mikko-
-
Tässä tuore Time Outin artikkeli (http://www.timeout.com/london/connect/food+drink/blog/83/raising-the-bar-the-independent-cafes-and-antipodean-attitudes-regenerating-our-coffee-cul) Lontoon kahviloista.
-
4 päivän reissu Lontooseen alkaa kohta puoliin, ja tavoitteena vetästä ainakin nuo Disloyalty Cardin (http://www.jimseven.com/2009/12/17/gwilyms-disloyalty-card/ (http://www.jimseven.com/2009/12/17/gwilyms-disloyalty-card/)) kuppilat läpi, ja varmaan Monmouthin paikat ja parin muunkin osotteet otettu talteen.
Olisko kellään jotain erikoisvinkkejä?
-
Olisko kellään jotain erikoisvinkkejä?
Squaremilen paahtimolle kannattaa eksyä - siellä oli ainakin viimeksi myynnissä jokunen pussi kahvia hyllyssäkin (webshopin ulkopuolista tavaraa) varsin edulliseen hintaan (tai tuleehan niille hintaan +lentoliput :) )
-
Voiko sinne mennä ilman ilmoitusta? Olen ymmärtänyt, että jos haluaa käydä, niin tulisi ilmoittaa/varata aika?!
-
Itse kyselin tosiaan etukäteen sähköpostitse, että haittaako jos nopeasti piipahtaa - mikä kannattaa tosiaan tehdä ihan vain kohteliaisuudestakin. Mikäli ovat edelleen samassa tiloissa (linkki (http://maps.google.fi/maps/place?cid=1152400940827452217&q=Square+Mile+Coffee+Roasters++273+Poyser+Street++London+E2+9RF&hl=fi&cd=1&cad=src:pplink&ei=yblxS93MDIqB_QaE3dSPBg)), kuten webbikaupan osoite antaa ymmärtää, niin sinne pääsee käytännössä suoraan metrolla menemällä Bethnal Green:in asemalle. Mikäli eivät ole paikalla niin siinä ihan vieressä on muistaakseni Victorian ja Albertin "Museum of Childhood (http://www.vam.ac.uk/moc/)", jonka voi käydä vilkaisemassa. Paahtopäivinä saattavat olla kovin kiireisiä (ja seuraavana aamuna ehkä hieman uneliaita...) - mutta uskoisin että ottavat mielellään vastaan mikäli ovat vain paikalla.
-
Voiko sinne mennä ilman ilmoitusta? Olen ymmärtänyt, että jos haluaa käydä, niin tulisi ilmoittaa/varata aika?!
No eipä sitä tuon selkeämmin voi enää ilmoittaa (suoraan nettisivuilta):
MEETINGS BY APPOINTMENT ONLY NO RETAIL SALES
-
no toi mua just vähän hämäs, että ei vähittäis myyntiä, eli ei tapaamisia, ellei tarkoituksena ole jokunklainen yritysmiittinki?!
Where are you and can I come and visit?
We are just a production location for now and not serving coffee or selling retail packs for home. Meetings regarding wholesale or other business opportunities are by appointment only and it’s best if you get in touch by email – info@squaremilecoffee.com
If you just want to pick up a bag or two of coffee for home we recommend you go through the webshop or look up one of our customers who do retail, like Taste of Bitter Love, Gwilym, Flat White and Milk Bar, Dose and Farm Collective. Their details can be found here. It might be worth calling ahead to see what they have in stock.
If you’d just like to pop in because you are interested in coffee then perhaps attending one of our tasting events might be the best way. Details of these will be listed on the blog as we schedule them.
We are currently located at 273 Poyser Street, Bethnal Green, London.
en kuitenkaan epäile, etteikö ne ottais vastaan jos sattuu olemaan sopivia hetkiä piipahtaa.
-
No kun tuo Squaremile toimii vain paahtimona, eikä kahvilana, eivätkä varmaan sen takia halua sinne porukkaa pyörimään (jotta voi keskittyä työntekoon.. siinä kun on paahtoerä käynnissä niin ei siinä hirveästi kerkeä asiakkaita palvelemaan, jne). Heidän kahvejaan on kuitenkin vähittäismyynnissä Lontoon kahviloissa jos niitä mukaansa haluaa.
Toki varmasti ottavat vieraita vastaan jos vain sattuvat olemaan paikalla tai eivät muuten ole ylikiireisiä.
-
Mun blogista http://coffee-crusade.blogspot.com (http://coffee-crusade.blogspot.com) löytyy pienoinen reportaasi Lontoon kahviloista viime kesältä. Se Gwilymin Disloyalty Card kyllä kannattaa tehdä, sen aion itsekin vetää kun kesälle menen WBC:hen.
-
No niin, nyt on kahvintäytteinen reissu tehty. Paljon hyvää kahvia, jonkun verran pahaa, paljon makeita kahviloita ja tosi mukavaa porukkaa. Kahvi oli siellä isossa katukuvassa, joka kulmassa kahvila ja jokatoisella take away kuppi kädessä. Kuvaan mahtuu paljon ketjuja: starbucks, nero, costa, pret, jne., mutta joka alueelta löyty kyllä muutama yksityinen "laatukahvila". Ja näissä mestoissa henkilökunta oli todellakin ammattilaisia, tarinaa kahvista ja sen mausta ja muutenkin asiallista palvelua. Niin kuin suomessa, niin myös tuolla tulee tietää mistä kahvinsa ostaa mikäli on tarkka mitä juo. Tässä auttaa mm. tuo dis-loyalty card ja muiden kahviloiden työntekijöiden suositukset, sekä netti. Näiden avulla myös itse suunnistin.
Ensimmäisenä päivänä piti aloittaa nähtävyyksillä, mutta matkalla buckingham palacella, mutta matkalla tuonne löytyi Flat Capin kahvikärry. Kärry tuli eteen jotenkin yhtäkkiä enkä siinä sen enempää ihmetellyt vaan tilasin tuplaespresson ja jatkoin matkaa, kahvina taisi olla Square Milen winter espresso. Hyvä reissun aloitus kahvi.
(http://img52.imageshack.us/img52/9613/img0530y.th.jpg) (http://img52.imageshack.us/i/img0530y.jpg/)
Sitten oli vuorossa Kaffeinen cappuchino hienolla rosetalla. Tosi mukava pieni lepo paikka oxford streetin hulinasta. Täälläkin papuna oli Square Milea, niin kuin suurimmassa osassa lontoon laatupaikoista, tai näin ainakin tuntui. Cappuchino oli hyvä, mutta jotenkin jätti fiilikset, että parempaa on luvassa.
(http://img22.imageshack.us/img22/9797/img0560w.th.jpg) (http://img22.imageshack.us/i/img0560w.jpg/)
Sitten lähdin tuolle dis-loyalty cardin kierrokselle. Espresso Room, Taylor st baristas, nude, climpson and sons ja taste of bitter love meni vielä saman päivän aikana. Liika, mutta ajattelin tehdä "pitkän päivän", jotta seuraavina päivinä voisi keskittyä muuhunkin kuin kahviin. Tuli kyllä vedettyä kofeiini överit, ja ymmärrän nyt miksi netissä päivitellään sitä, että paikkojen tulisi tarjota pätevää kofeiinitonta espressoa. Noh, mutta Espresso Room oli todella siisti pieni kuppila, jossa ehkä 5 asiakaspaikkaa ja 3 työntekijää 2gruppoisen koneen kanssa. Pieni, mutta asiakkaita riitti, mutta silti jutustelulle löytyi tilaa. Työntekijä kyseli, että mistä päin ja mitäs täällä, jne. Sanoivat myös tuon, että täälläkin pitää tietää paikat missä käy kahvilla, ja gwilym on tehnyt siitä hieman helpompaa tuon korttinsa kanssa. Tuplaespresso, tai oikeastaan tripla kun tarjosivat yhden ylijäämän siinä samalla kun juteltiin, tuli juotua. Taas sqm:n winter espressoa oli tarjolla.
Taylor st baristas oli taas näyttöä siitä, että lontoossa osataan. Suhteellisen pieni kuppila, jossa ei pahemmin muuta myyty kuin take away kahvia, koska sisällä jono vei suurimman osan tilasta. Jono tuli sisään yhdestä ovesta, jossa henkilökunta otti tilaukset, tilauksen meni baristoille toiseen päähän kuppilaa, jonne myös jono vei hetken kuluttua, täältä sai juomansa käteen ja ulos lähdettiin toisesta ovesta. Kätevää. Kolme baristaa työskenteli kahden koneen ja noin 4 myllyn kanssa. Espressona oli union coffeen joku singel estate (muisti pätkii tältä kohdalta), jossa oli tuju hapokkuus mistä barista varoitteli kun kysyi mitä espressoa saisi olla, mutta tämä ei haitannut minua, sillä sitä saa olla. Hienoa oli myös katsoa, kun barista teki shotin, kummasteli sitä hieman, heitti menemään, sääti hieman myllyä, "siivosi" myllyn, ja teki uuden, vaikka jonoa ja ihmisiä oli todella paljon.
Sitten oli Nuden vuoro joka sijaitsi suositulla nuorisoalueella spitafieldsillä(?). Täälläkin otin espresson, kun sai jotain muuta kuin square milea, ja koska halusin maistaa talon omapaahtoa alakerran paahtimosta, hyvä, mukavan hedelmäinen ja pehmeä.
Taste of bitter love oli kortin 8 paikan pettymys. Cappuchino oli tylsä ja lattea. Paikkana lämminhenkinen, pieni ja tyylikkäästi sisustettu (paljon käytettyä ja vanhan näköistä tavaraa), tosin hieman kaukana kaikesta muusta, eli alueella ei muuten ollut oikeastaan muuta. Myös kortin ainoa paikka, jossa jono/muita ihmisiä ei ollut paljoa. Climpson and sons oli myös hiemn syrjässä, mutta tämä ei haitannut, sillä paikka oli hyvä. Espresso myös täällä, talon omasta sekoituksesta jota lähti sitten myös pussi kotiin, sillä oli sen verran hyvää.
(http://img34.imageshack.us/img34/8852/img0566r.th.jpg) (http://img34.imageshack.us/i/img0566r.jpg/) (http://img28.imageshack.us/img28/6002/img0567st.th.jpg) (http://img28.imageshack.us/i/img0567st.jpg/) (http://img269.imageshack.us/img269/2215/img0570je.th.jpg) (http://img269.imageshack.us/i/img0570je.jpg/)
Toinen päivä lähti käyntiin Dosen take away cappuchinolla. Vielä aamu-unisena ja paikan kiireestä johtuen, en sen enempää papuun keskittynyt, mutta juoma oli matkan paras cappuchino. Hienot tulpaani kuviot myös, ennen kuin kansi tuli kupin päälle. Sitten white cross street marketin kahvikärryille. Täällä sain reissun yhden parhaasta espressosta, eli päivä lähti hyvin käyntiin. Kaveri oli todella mukava ja joi kanssani samalla kertoen mitä hän löytää kahvista ja samalla kysyen mitä mieltä itse olin. Kahvi oli yllätys yllätys square milen winter espressoa, mutta paremmin valmistettua kuin muualla. Barista kutsui minut käymään kahden päivän päästä toisille markkinoille, jossa kärry tulisi olemaan, maistamaan samaa espresso erää/paahtoa, jotta voisin nähdä miten maku kehittyy päivä päivältä. En toisille markkinoille päässyt, joten ostin pussin kotiin testattavaksi. Hän, niin kuin moni muu matkalla, kyseli myös mistä päin olen ja mistä olen kuullut disloyalty cardista jne.
(http://img231.imageshack.us/img231/3292/img0595i.th.jpg) (http://img231.imageshack.us/i/img0595i.jpg/)
Sitten olikin vuorossa viimeinen eli Tina, we salute you, jonne sai matkustaa aika paljon, meni noin 45min, että päästiin kahvilaan. Todella syrjässä, enkä usko, että tuonne olisi mitenkään löytänyt ilman tuota disloyalt korttia. Cappuchino, joka tehtiin espressoon jonka päälle kaakaopulveria ja sitten maito päälle. Tätä ihmettlin pöydässä, mutta maistettuani se ei haitannut. Kaakaota oli sopivan vähän, ja se ei maistunut liikaa, vaan toi mukavaa lisä makua juomaan.
(http://img175.imageshack.us/img175/7920/img0609z.th.jpg) (http://img175.imageshack.us/i/img0609z.jpg/)
(http://img130.imageshack.us/img130/2822/img0616pm.th.jpg) (http://img130.imageshack.us/i/img0616pm.jpg/)
Sitten olikin vuorossa ilmainen(!) kahvi prufrockilta presentin tiloista. Itse Gwilym ei ollut paikalla, mutta ruotsin 2009 mestari Mattias Björklund oli. Hänkin oli todella mukava ja jutteli niitä näitä, ja kertoi mm., että ehkä noin 15 on käynyt kortin kaikki kuppilat läpi, eli ei kauhean moni.
(http://img682.imageshack.us/img682/7512/img0628vd.th.jpg) (http://img682.imageshack.us/i/img0628vd.jpg/)
nyt ei jaksa enää kirjoittaa, huomenna lisää.
-
Kiitokset kattavasta matkakertomuksesta, kuvat olivat mukava lisä.
Kauan tuonne kannattaisi varata aikaa, jos ajattelee ettei joka päivä ehdi käymään paria kuppilaa? 10vrk?
-
Aika hirvittävän vähän ihmisiä on kiertänyt nuo läpi jos 15 on Lontoon kokoisessa kaupungissa käynyt nuo 6 (vai 8 ) kahvilaa läpi :o
Jos tuon suhteuttaisi Suomeen, niin mentäisiin pakkasen puolelle ;D
-
Jatketaan vielä hieman, koska oma suosikki on vielä tulossa:
Sitten oli vuorossa Thames joen etelä puoli ja pääasiassa Monmouth coffee company. Lähdettiin lauantaina katsomaan nähtävyyksiä, ja samalla matkan varrella käymään kahvilla. Onneksi päivä oli lauantai, sillä muuten tuo Monouthin paahtimo maltby streetillä olisi ollut kiinni. Paikka oli junaradan alla, tosi iso ja laaja kahvilaksi/paahtimoksi, myynnissä oli papuja, jotain kahvisälää, ja pientä purtavaa, ja puodin ulkopuolella oli kaksi pientä kojua, jossa toinen myi vihanneksia ja kasviksia ja toinen juustoja, eli pienet markkinat borough marketin lähettyvillä (joka oli täysi kaaos). Myymälä puoli oli toisella puolella salia ja paahtimo toisella. Sisään tultiin ja voivoteltiin jo, että toivottavasti käy kortti, koska käteinen oli vähässä. Ei käynyt, mutta myyjä kertoi, että borough marketin kulmalla on heidän kahvila, jossa on vielä enemmän papuja (mikä ihmetytti hieman, olimme kuitenkin paahtimolla?) ja muutenkin samat jutut myynnissä, ja että heille voi maksaa kortilla. Saimme kuitenkin hiluillamme ostettu espressot, jotka olivat ehkäpä matkan parhaat, myyjä antoi myös heidän newsletterin, josta voisin tutkia mitä kahvia haluan, kun on sen aika.
(http://img10.imageshack.us/img10/7615/img0698s.th.jpg) (http://img10.imageshack.us/i/img0698s.jpg/) (http://img192.imageshack.us/img192/3982/img0689j.th.jpg) (http://img192.imageshack.us/i/img0689j.jpg/) (http://img202.imageshack.us/img202/3515/img0691y.th.jpg) (http://img202.imageshack.us/i/img0691y.jpg/) (http://img46.imageshack.us/img46/4161/img0696j.th.jpg) (http://img46.imageshack.us/i/img0696j.jpg/)
ja sitten oli vuorossa tuo borough marketin kulmilla oleva puoti. Marketti oli aivan tukossa, ja niin oli kahvilakin, joka oli talon kulmassa, ja toinen seinä oli täysin avoin, josta joko jonotettiin ostamaan kahvia tai papuja. Vinkki: kannattaa ostaa papuja, niin pääsee lyhyempään jonoon, josta voi myös tilata kahvia. Eli jonoa oli pitkälle katua pitkin, mutta onneksi työntekijä tuli ottamaan tilauksia jo jonosta, ja hän kertoi, että voimme mennä papujonoon. Noh, en ollut päättänyt vielä mitä ostan, muuta kuin talon espresso pavut, mutta sain onneksia asiantuntevaa apua. Papujen skaala oli erittäin laaja, ja pitääkin koittaa tilata netistä enemmänkin kun ei viitsinyt nyt kauheasti ostaa. Paikan hyvyydestä kertoo myös se, että vaikka jonoa oli piiiitkälle, niin työntekijä laittoi tulemaan maistiaiset parista kahvista, kun eräs nainen ei osannut päättää kumpaa ottaisi. Ei haittaa vaikka olisi kuinka kiire, niin asiakas palvellaan aina loppuun asti, kunnolla. Monmouthin yksi "slogan" on tuon newsletterin mukaan: "Our aim is to source interesting coffees, roast them daily and encourage our customers to taste our coffees before they bought them." Minä en tosin saanut maistiaisia...
(http://img294.imageshack.us/img294/5403/img0726s.th.jpg) (http://img294.imageshack.us/i/img0726s.jpg/) (http://img695.imageshack.us/img695/3115/img0730b.th.jpg) (http://img695.imageshack.us/i/img0730b.jpg/)
Sitten olikin lontoo kahvin osalta siinä. Kolme kokonaista päivää on liian lyhyt aika nähdä lontoo ja sen kahvilakulttuuri kokonaan, välillä tuntui hieman juoksemiselta, mutta yleensäkin omat kaupunkilomat on yhtä juoksemista, joten eipä tuo mitään. Kun kävi tuota disloyalty cardia läpi, niin pääsi kyllä näkemään sellaista lontoota mitä ei muuten ehkä näkisi ja alueita joissa ei muuten kävisi. Tuon kortin avulla pääsi näkemään monia erilaisia kahviloita mikä oli kiva, mutta ei kortin kaikkia paikkoja tarvitse käydä läpi, näkee sitä vähemmälläkin/helpommalla. Minulle tuo kortin läpi meneminen oli jonkinlainen "juttu" ja jossain vaiheessa matkaseuralaisen mukaan "päähänpittymä", mutta eipä siinä. Baristat oli todella mukavia ja juttelivat paljon, niin kahvista kuin muustakin (lähinnä kahvista). Kahvilat olivat yksilöllisiä, viihtyisiä ja erilaisia. Kahvi mainitsemissani paikoissa erittäin asiallisesti valmistettua ja hyvää. Ainoa mikä jäi vaivaamaan oli pahvikuppien käyttö, mutta tuntien ja näkien lontoolaisten kiireen, niin ymmärrän asian. Oli mukavaa. Kuva vielä kotiintuomisista:
(http://img535.imageshack.us/img535/8830/img0803i.th.jpg) (http://img535.imageshack.us/i/img0803i.jpg/)
Square milen paahtimo jäi tosiaan käymättä, syynä lähinnä aika, ensi kerralla sitten.
ja anteeksi kirjoitusvirheistä.
-
Tomalle: se riippuu vähän kuinka paljon haluaa käydä läpi, esim. espresso room, taylor st baristas, dose, whitecross street market, monouthin paikat ehtii hyvin parissa päivässä, koska ovat suht hyvillä paikoilla, eli näkee myös muutakin kuin kahvilan jonne on matkalla. Ja nuo ovat myös paikat joita voisin suositella kavereilleni, jotka eivät niin kovia kahvipäitä ole, että lähtisivät tuota dis-loyalty cardia vetämään. Sohosta ja muualtakin jäi muutama paikka vielä käymättä missä olis halunnu käydä, ne jää seuraavaan kertaan, joka voi myös mulla olla tuo kesäkuun loppu ja WBCt/caffe culture tapahtuma.
Juqille: niin on, jäin vähän itsekin ihmettelemään tuota, mutta sitten taas ei tuota korttia lähde käymään läpi kukaan normaali kahvinjuoja, ainakaan noin intensiiviseen tahtiin. Luulen, että tuo on suunnattu kahvi-intoilija paikallisille ja turisteille, ja paikallisistakin osa varmaan karsiutuu pois, koska ovat noita kahviloita kolunneet jo vuosia. Tai sitten barista halusi vain saada hymyn suulle, kun jäin ihmettelemään, että "aika hyvin, vaan 15sta", oikeasti luvun ollessa lähellä 2000tta...?
-
Mistä Monmouthin kahveja voi tilata netistä? Heidän webbisivut (http://www.monmouthcoffee.co.uk/) ovat ainakin vielä työn alla.
-
Ne on olleet työn alla jo viime kesästä asti, mene ja tiedä. En ole ainakaan muualla törmännyt niiden kahveihin.
-
@Lada: Hienon reissun olet kyllä saanut tehtyä tuossa ajassa! Arvaa vaan onko täälläkin käynyt mielessä josko sitä taas ensi juhannuksen seutuun vierailisi Lontoossa. :)
Tuo Gwilymin kortti on myös sen verran tuore tapaus, että jo tästä syystä voi olla "kävijämäärät" vielä pieniä.
-
Tosi hieno raportti Ladalta! Olisipa joskus itselläkin Lontoossa käydessä aikaa yhtä kattavaan kahvilakierrokseen...
T. Teme
-
... matkalla buckingham palacella, mutta matkalla tuonne löytyi Flat Capin kahvikärry. Kärry tuli eteen jotenkin yhtäkkiä enkä siinä sen enempää ihmetellyt vaan tilasin tuplaespresson ja jatkoin matkaa, kahvina taisi olla Square Milen winter espresso...
(http://img52.imageshack.us/img52/9613/img0530y.th.jpg) (http://img52.imageshack.us/i/img0530y.jpg/)
Muutama päivä sitten kärryssä oli SqM:n Red Brickiä, tilasin sinkun ja voin todeta sen olleen reissun paras esso.
Ei tosin perheen kanssa ehditty ketjussa mainittuja kahviloita kierrellä liiemmin, kun mentiin nähtävyydestä toiseen.
Mutta olivat ensimmäiset ja viimeiset caput ja essot Nero:ssa, Pret:ssä ja Costassa (viimeisessä oli sentään juotava cappuccino, muualla jäi kesken).
Yllättävää tuo, sillä kunnon koneet oli joka paikassa, ja vaahdotuskannuissakin oli mittarit kiinni, silti ne jotenniin saatiin maistumaan pahalle.
Kauppa kuitenkin kävi, kai nyt ku noita ketjukuppiloita on sit joka nurkassa.
Ensi kerralla varaan vaikka oman viikon siihen että voi kiertää "laatukuppiloita", tällä kerralla tummalta pressalta maistuva hotellin aamukahvi oli daysaveri.
-
Sensory Lab on uusi tuttavuus Lontoossa jota suosittelen. Osoitteena 75 Wigmore St.
Taylor St Baristas on avaamassa uutta kuppilaa Canary Wharfille. Hienoa.
T. Teme
-
Lontoon kävijän ei pidä unohtaa poiketa likilegendaarisessa A. Angelucci n kahvilassa Sohossa, Frith Streetillä. Juuri siinä, josta lauletaan Dire Straitsin ekan ja parhaan albumin biisissä Wild West End.
Jos ja kun kahvihetken päälle kaipaa jotain vahvempaa, suosittelen kävelemään Frith Streetia hieman ylemmäs Bateman Streetin kulmaan, jossa sijaitsee niinikään mainio Dog & Duck -pubi. (sorry OT : D )
-
Kiinnostavia juttuja.
Koko Lontoo on vielä pimeää aluetta, mutta sen verran huokealla tuonne Ryniskin lentää, että eiköhän sivistysaukko tule täytettyä ennen pitkää.
-
Vanha ketju, jota tuli lueskeltua vasta reissun jälkeen...
...mutta hyvin näyttävät pitävän kutinsa suurimmilta osin se, mitä täällä on aiemmin kehuttu.
En suinkaan ehtinyt käydä kaikissa mainituissa kaffiloissa, mutta parasta kahvia sain Monmouthin baristoilta. Se olikin kätevästi Forbidden Planetin ja Denmark Streetin kitarakauppojen lähellä. Siis Monmouth Streetin toimipiste. Sinne sai muuten vähän jonottaa, joten tuntuu yhä olevan lontoolaisten suosiossa.
Sohossa tuli tsekattua mm. Milkbar, joka oli varsin ok. Sitävastoin Algerian Coffee Storen jätän seuraavalla kerralla väliin. On siellä toki melkoinen valikoima papuja myynnissä, mutta espresso ei vakuuttanut yhtään ja pavut saivat jäädä hyllylle.
Square Mile vaikutti olevan markkinajohtaja useimpien kahviloiden tarjonnassa. Monmouth seuraavana. Matkamuistoiksi tulikin ostettua paketit SqM:n Sweetshopia ja Monmouthin espressoblendiä. Molemmat varsin toimivia tuotteita - etenkin Sweetshop, joka on aina ollut oma suosikkini blendien lukuisassa joukossa.
Sweetshopin ostin Hampstead Villagen Ginger + Whitesta. Se oli ilahduttavasti kaksi päivää vanhaa paahtoa. Paikan espressoa (Red Brick) en erityisesti suosittelisi kenellekään, mutta ruoka siellä oli erinomaista.
Noin muutoin tuntui siltä, että Englannissa oli satsattu vahvasti kahvilaitteisiin. Cornwallin pienissä kylissäkin oli Lineat ja Mythokset/Roburit ja parin tuhannen asukkaan pikkukaupungistakin löytyi oma paahtimo. Ei siellä enää pelkkää teetä juoda.