Ristretto
Muu keskustelu => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Teme - Tammikuu 11, 2009, 17:49:35 ip
-
Parranajo ja hifi näyttävät herättävän aktiivista keskustelua foorumilaisten keskuudessa. Löytyyköhän täältä myös viskin ystäviä? Se tosin onkin aihe toiselle ketjulle...
Tunnustan. Tällä hetkellä löytyy mm. Lagahvulin 16, Ardbeg 10, Talisker Distillers Edition, Talisker ?, Glenfiddich, Jameson 12, Jameson Distillers ?, Redbreast 12, sekä muutama muu bulkkiviski...näin ihan ulkomuistin perusteella.
Täältä löytyy avattuna Laphroaig QC, Ardbeg 10, Talisker 10, Aberlour 12, Dalmore 15, Longmorn 16 ja Glenlivet 18. Avaamattomina (toistaiseksi) vielä Ardbeg Airigh Nam Beist, Lagavulin 1991 DE, Aberlour 18, Dalwhinnie 1990 DE ja Glenlivet 1971/2007.
Lemppareita tällä hetkellä on tuo Ardbeg 10 ja Glenlivet 18. Rippuu tietysti tilanteesta ja mielialasta :)
T. Teme
-
Täällä kanssa yksi viskeihin hurahtanut. Muutaman vuoden olen harrastanut. Pääasiassa single maltteja tulee juotua, erittäin savuiset Islayt ovat mieleeni. Liian laiska luettelemaan listaa tähän mitä kaapista löytyy ;-)
Ehdoton lemppari on kuitenkin Lagavulin 16 vee. Tästä on aika vaiketa löytää mitään huonoa.
-
Täällä kanssa yksi viskeihin hurahtanut. Muutaman vuoden olen harrastanut. Pääasiassa single maltteja tulee juotua, erittäin savuiset Islayt ovat mieleeni. Liian laiska luettelemaan listaa tähän mitä kaapista löytyy ;-)
Ehdoton lemppari on kuitenkin Lagavulin 16 vee. Tästä on aika vaiketa löytää mitään huonoa.
Samat sävelet täälläkin. Ja Lagavulin 16y on myös oma suosikkini. Välillä sitten maistuu hieman kevyempi viski ja silloin tartun useimmiten vihreän saaren tuotteisiin, joista tämän hetkinen suosikkini on Redbrest. Irkkuviskeistä puuttuu savuisuus oikeastaan kokonaan ja tislauskin tehdään useimmiten kolme kertaa verattuna skottien kahteen. Irkkuviskit alkoivat kiinnostamaan käytyäni ensimmäisen kerran paikan päällä 2004. Kyllähän tuo ylämaan kierroskin kiinnostaisi...
-
Lagavulin on kyllä hieno juoma. Pitää kyllä enemmänkin tutustua Islay-whiskyihin. Irlantilaisista tykkään. Ihan tavallinen Bushmills on varmaan useimmin tullut ostettua, ja mustaleimaisena versiona sekin on jalo juoma. Pidän kyllä laatuwhiskyä hienompana aromiltaan kuin konjakki.
-
Tunnustetaan nyt tämäkin pahe sitten :) Parhaimmillaan/pahimmallaan pulloja oli kaapissa noin 30, mutta olen kuitenkin saanut karsittua määrän noin kymmeneen, menetelmillä joista tässä ei nyt puhuta ;). Tällä hetkellä auki on Lagavulin DE 1988, Bruichladdich 3D Moine Mhor, Talisker 18yo, Ardbeg Still Young ja Balvenie 21yo Portwood. Ehkä myös pieni tilkka Ardbegin Uigeadailia pullon pohjalla, ellei se sitten jo ole loppu. Ei pysty ulkomuistista varmaksi sanomaan. Lempitisleet asettuu aika pitkälti tuonne Ardbeg-Lagavulin-Laphroaig -akselille.
-
Lagavulin mielestäni ehdoton hinta/laatu suomessa. Hissukseen olen juonut pois aivan loistavaa Port Ellen Provenance 1982/2003 winter distillation yhden tynnyrin pullotusta. Harmittavasti alkaa jo olemaan ehtoon puolella... Muistuttaa etäisesti tuota Lagavulinin 16yo, mutta on kaikin puolin sykähdyttävämpi ja syvempi.
Myös oluet, viinit ja yrttiliköörit ovat mieleeni.
-
Täältä myös ilmoittautuu viskin ystävä. Viimeisin hankinta tällä alueella on Ardbegin Uigeadail. Ja kylläpä oli kyseisessä viskissä mukavasti hedelmäisyyttä... 8)
-
Entinen ystävä täällä. Nykyään putoaa calvados ja jallu.
On alkanu sisuskalut hylkimään viskiejä, samoin "kotimaista"kahvia...espressot kyllä putoo!
-
Mää myös. Pari kaappia on viskiä, ja pari sitten muita baarin tarveaineksia. Nykyään keräilyharrastus on vähän jäissä kun on tila totaalisen loppu, pari muuttolaatikollista on joutunut jo tyrkkäämään portaiden alle piiloon.
Suosikki oli alunperin Laphroaig, sitten tulivat Ardbegin eri versiot ja nyt on alkanut Lagavulin maistumaan yllättävän hyvin. Pienellä saarella siis pyöritään. Olen koittanut ahkerasti maistella ja keräillä myös muita tyylejä, mutta perustotuudet eivät siitä ole järkkyneet. Lähinnä konjakki on ollut sellainen todellinen vaihtoehto, hyvä konjakki on vaan kallista.
-
Mää myös. Pari kaappia on viskiä
Olinkin jo melkein unohtanut että sinulla tämäkin harrastus taitaa olla viety melko pitkälle :D
T. Teme
-
Liitynpä viskinystävien joukkoon minäkin. Islayn saaren juomat - erityisesti Ardbegin, Lagavulinin ja Laphroaigin eri versiot kuuluvat suosikkeihini. Mutta tätä nykyä voiton vie Aberlourin a'bunadh. Tynnyrivahvuinen sherrytynnyrissä kypsynyt nektari, jonka maussa seikkailee mm. korillinen loppukesän hedelmiä (Aam. 8:1). Sen kohdalla taitaa olla isoja eräkohtaisia eroja, ainakin jos Jim Murray's Whisky Bibleen on uskominen.
Yhtään isompien annoksien ollessa kyseessä juon sitten mielellään irkkuja - Black Bush, perusjameson ja RedBreast.
Jouluna tuli parista suunnasta yhden maltaan jouluyllätys, ja nyt näyttää että kaappiin voisi tehdä tilaa poistelemalla parit pullonpohjat - ainakin ennen kuin ostaa yhtään lisää. :)
-
Pitääpä vielä lisätä tähän että Japskeistakin löytyy maukasta viskiä. Nikkan tuotteet ovat ainakin minulle maistuneet hyvin.
-
Pitääpä vielä lisätä tähän että Japskeistakin löytyy maukasta viskiä. Nikkan tuotteet ovat ainakin minulle maistuneet hyvin.
Ovat kyllä hyviä, tosin minun makuun vähän yllätyksettömiä. Aina kun innostuu vääntämään sushia niin japanilainen viski pitää kaivaa esiin, jo pelkästään tunnelman vuoksi. Hintalaatusuhde ei niissä tosin minusta ole kauhean hyvä, tavallisen japanilaisen hinnalla saa jo vaikka mitä skotlantilaista.
-
Onkos kukaan maistanut ravintola teerenpelin omaa skottilaista ?
Eka suomalainen viski !?
-
Ovat kyllä hyviä, tosin minun makuun vähän yllätyksettömiä. Aina kun innostuu vääntämään sushia niin japanilainen viski pitää kaivaa esiin, jo pelkästään tunnelman vuoksi. Hintalaatusuhde ei niissä tosin minusta ole kauhean hyvä, tavallisen japanilaisen hinnalla saa jo vaikka mitä skotlantilaista.
Jep, kavereilla noita on tullut lähinnä juotua ja ravintolassa. Ei oikein viitsi omaksi ostaa kun tosiaan laadukasta skottia saa samalla hinnalla tai jopa edukkaammin.
Bowmoren Surfin ostin lentokentältä, taisi olla 29 euroa (litran pottu). Eka Bowmore joka petti pahasti. Todella keinotekoisen ja mitättömän makuista. Varmaan jotain ylijäämätislettä jota myydään salkkumiehille/turisteille halvalla :D
Smokehead piti sitten mennä ostamaan kun joku tuttu sitä aikoinaan "kehuskeli". Joopa joo, valopetroolia viskipullossa.
-
Onkos kukaan maistanut ravintola teerenpelin omaa skottilaista ?
Eka suomalainen viski !?
Minä olen maistellut niistä paria, niitähän taisi olla kolmella eri viimeistelyllä. Eivät tosin muistaakseni olleet sitä ihan ekaa erää. Mutta ihan kivoja olivat, tosin en nyt niin kauheasti ole nuorien viskien ystävä.
Eka oikeasti suomalainen viski tosin on Beer Hunter'sin viski. Sitä on kehuttu, itsellä jäi maistamatta kun aikoinaan lasin hinta ravintolassa oli jotain melko hulppeaa, oisko ollut jopa 20 euroa. Saiskohan sitä nykyään jo normaalimpaan hintaan?
-
Lähdinpä heti laajentamaan tuntemusta Laphroaigilla. Jo vain on suola kohdallaan tuossa. Meren maku on hieno. Turve on myös vahvasti läsnä. Todella juureva ja tasapainoinen maku. Pikkuisen kun panee vettä joukkoon, niin maku pääsee oikeuksiinsa. Tästä pitää 15-vuotiaskin testata joskus.
Laphroaigissahan on se mukava erikoisuus, että kaupan päälle saa tontin Skotlannista. Tosin vain neliöjalan, mutta tarviiko sitä nyt välttämättä omaa golfkenttää rakentaa.
Mitä muut ovat mieltä, vedellä vai ilman? Vai peräti jäitä? Coca-Colaa en aio kysyä :P Minusta vesi on hyvissä whiskyissä tarpeen. Se tuo maut esiin alkoholin poltteen alta. Jos haluaa väkevää juoda, niin halvempikin välttää. Vaikkapa tavallinen Jameson tarjoaa hyvin vastinetta rahalle. Jos maksaa putelista enemmän, niin silloin varmasti haluaa löytää niitä hienompia aromeja. Pieni tilkka vettä tekee silloin ihmeitä.
-
Mitä muut ovat mieltä, vedellä vai ilman? Vai peräti jäitä?
Illallisen jälkeen tuli korkattua Lagavulin 1991 Distiller's Edition kun tuossa aikaisemmin saman valmistajan 16-vuotiasta hehkutettiin. Sitä 16-vuotiasta ei ole tullut vielä maistettua ja veikkaisin että tämä puteli on ihan erilainen juoma - ei välttämättä parempi, mutta erilainen - ja tämän kyllä juon ilman vettä.
Laphroaig QC tai Talisker 10yo saattaa joskus saada pienen tilkan vettä mukaan, mutta toisaalta Ardbeg maistuu lähes aina suorana. Eli riippuu minulla aika paljon mitä viskiä juon.
Lasina Glencairn tai Riedel Vinum Hennessy - riippuen taas viskistä. Räyhäkkäämmät ehkä mieluummin Glencairnistä, mutta nekin mielestäni rauhoittuvat kun antaa lasin seisoa hetken.
Ja jäitä ei ikinä minulle, kiitos :)
T. Teme
-
Ristiriitaisuuden huippu? Nam...juuri imaisin lopputipat Lagavulinista :'(
Tosiaan, vesi saattaa tuoda uusia vivahteita esille, mutta itse olen "lantrannut" vedellä ainoastaan vahvempia, tynnyrivahvuudessa olevia (CS) juomia.
Tuli muuten myös tehtyä "irishcoffee" maalaistyyliin. Tupla espresso, irkkuviskiä, vaahdotettua maitoa latte tyyliin. Varmaan sillä jokin nimikin on, mutta enivei, hyvää on.
-
Mitä muut ovat mieltä, vedellä vai ilman? Vai peräti jäitä? Coca-Colaa en aio kysyä :P Minusta vesi on hyvissä whiskyissä tarpeen. Se tuo maut esiin alkoholin poltteen alta. Jos haluaa väkevää juoda, niin halvempikin välttää. Vaikkapa tavallinen Jameson tarjoaa hyvin vastinetta rahalle. Jos maksaa putelista enemmän, niin silloin varmasti haluaa löytää niitä hienompia aromeja. Pieni tilkka vettä tekee silloin ihmeitä.
Eipä taida juuri kukaan viskin ystävä jäitä laittaa. Vettä käytän itsekin joskus, tosin harvemmin nykyään. Ilma on toinen hyvä avaaja, jättää lasin vähäksi aikaa happea haukkomaan. Tynnerivahvuiset juot useimmiten sellaisenaan, maistelun kanssa saa tosin olla tarkkana ettei polta nystyröitään.
Lasina Glencairn tai Riedel Vinum Hennessy - riippuen taas viskistä. Räyhäkkäämmät ehkä mieluummin Glencairnistä, mutta nekin mielestäni rauhoittuvat kun antaa lasin seisoa hetken.
Minulla on käytössä hyvin vastaavat välineet. Glencairn on erittäin käytännöllinen ja kestävä, eli yleensä se on käytössä. Paras maistelulasi minusta kuitenkin on ohutseinäinen aukeava tulppaanilasi, itselläni Spiegelaun valmistama. Riedelin Hennessy on muistaakseni ihan samanlainen.
-
Tuli muuten myös tehtyä "irishcoffee" maalaistyyliin. Tupla espresso, irkkuviskiä, vaahdotettua maitoa latte tyyliin. Varmaan sillä jokin nimikin on, mutta enivei, hyvää on.
Miten olisi "Immigrant Coffee"? Siinä kun yhdistyy kahden suuren maastamuuttajakansan juomaperinteitä. :)
-
Jotkin "vaatimattomat" eli, ei niin antavat viskit joskus aukeavat parilla tipalla vettä. Hyvä esimerkki on 18yo highland-park.
Jameson on ihan ok, halvoista viskeistä, mutta olen kyllä melko varma, että sen ominaismaku saadaan aikaan jotenkin keinotekoisesti. Halvoissa viskeissä yksi miellyttävä tuttavuus on Scapa. Se on todella hedelmäinen ja jopa konjakkimainen viski, joka kannattaa maistaa.
Kerran kaveri toi joululomalla tuliaisiksi tynnyrivahvuista Bowmorea, joka sitten tunnelmissa juotiin "raakana" koko pullo. Siinä meni joulun pyhät kun pelkkä vesilasin juominen poltteli vatsaa. Olkaa varovaisia!
Sain tuossa juuri varpajaislahjaksi Bushmillsin 400th anniversary pullon. Onko kokemuksia?
-
En voi sanoa olevani viskin ystävä, yleensäkin hyvin vähän harrastan väkeviä. Tykkään enempi viineistä, siideristä ja joistakin lonkeroista, olut ei uppoa ollenkaan. Ja joskus jokin drinkki on kiva ottaa. Miedompia voi juoda enemmän/pitempään tulematta änkyräkänniin, minulla menee väkevät helposti päähän kun ei ole tullut toleranssia... Pikku hiprakka on mukavampi kuin kaatokänni, eikä mene seuraava päivä kipeenä sängyssä.
Edit. Olen myös joskus maistellut konjakkia, veljenpojan häissä oli hyvää konjakkia, en muista minkä nimistä oli, taisi olla litteä ja pyöreä pullo.
-
Tuli testattua Laphroaigin Quarter cask. Hyvää se on ja aromikasta. Ehkä kuitenkin tavallinen 10-vuotias on enemmän minun makuuni. Atlantin tyrskyt maistuvat siinä enemmän.
-
Viimeisin viskihankintani on Bowmore Laimrig. Sherryviimeistelty 15 vuotias, jota on pullotettu muistaakseni 4500 pulloa pelkästään Ruotsin markkinoille. Edelleen saatavana Systembolagetista.
-
Viimeisin hankinta viikonloppuna Talisker Distiller's Edition, 1991-2005. Testimaistit enteilevät hyvää ;D
-
Viimeisin hankinta viikonloppuna Talisker Distiller's Edition, 1991-2005. Testimaistit enteilevät hyvää ;D
Mistä löysit tuon? Minulla on Taliskerin DE 1992, jonka hankin viime Lontoon reissulla.
Itse en pitänyt ko. vissyä mitenkään erityisen hyvänä. Mieluummin nautin Taliskerin bulkki-tuotetta (10yo), ainakin mikäli Ardbeg tai Lagavulin on sattunut loppumaan... ;)
-
Mistä löysit tuon? Minulla on Taliskerin DE 1992, jonka hankin viime Lontoon reissulla.
Itse en pitänyt ko. vissyä mitenkään erityisen hyvänä. Mieluummin nautin Taliskerin bulkki-tuotetta (10yo), ainakin mikäli Ardbeg tai Lagavulin on sattunut loppumaan... ;)
Tallinnan laivalta :). Hyllyssä oli 2 pulloa, omani on tosiaan vuosimallia 1991 ja kaveri sai sitten vuosimallia 1992. Maistellaan yhdessä jossain vaiheessa, josko löytyisi eroja ;-). Pikkulinnussa tuli maistettua Lagavulinin DE:tä, joka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen. Sekä uutuustuotetta (ainakin Suomessa), Laphroaig 16 yo...
-
Mieluummin nautin Taliskerin bulkki-tuotetta (10yo)
Toi on aika tujua ja pippurista kamaa. Löytyy myös omasta kaapista mutta ei ole oikein omaan makuun ja harvakseltaan tulee nautittua - mieluummin tarjoaa vieraille kuin juo itse ::)
T. Teme
-
Toi on aika tujua ja pippurista kamaa. Löytyy myös omasta kaapista mutta ei ole oikein omaan makuun ja harvakseltaan tulee nautittua - mieluummin tarjoaa vieraille kuin juo itse ::)
T. Teme
Ei nuo nyky-Taliskerit enää kovin pippurisia ole aiempaan tuotantoon verrattuna. Kymppi on ihan ehdoton hinta-/laatusuhteeltaan edelleen (ellei Alkosta osta ;D ). 20/25v ovat sitä parasta herkkua sitten muuten ja 30v jo hivenen latistunutta.
Itse en löytänyt Bowmore 15v Laimrigia systeemistä, joten otin uutta 15v Darkestia sitten testiin; on selvästi parempaa kuin vanha tuotanto. Toiseksi evääksi tarttui Ardbeg ANB 2008, joka sekin vaikutti selkeästi paremmalta kuin I versio (2006).
-
Toi on aika tujua ja pippurista kamaa. Löytyy myös omasta kaapista mutta ei ole oikein omaan makuun ja harvakseltaan tulee nautittua - mieluummin tarjoaa vieraille kuin juo itse ::)
T. Teme
Aijai, myypä tuo pullo halvalla pois kaapista happanemasta ;D. On kyllä aika tujua tavaraa tarjota ainakin vieraalle, joka vain haluaa "viskiä" (eli tätä perussuomalaista Jameson/Daniels -porukkaa) ;D
-
Aijai, myypä tuo pullo halvalla pois kaapista happanemasta ;D. On kyllä aika tujua tavaraa tarjota ainakin vieraalle, joka vain haluaa "viskiä" (eli tätä perussuomalaista Jameson/Daniels -porukkaa) ;D
No ei sitä nyt kuitenkaan ihan kenelle tahansa vieraallekaan tarjota ;) Jos tiedän vieraan pitävän single malt viskeistä ja käy ilmi että räyhäkkäämpikin dram maistuu, niin saatan tarjota tuota Taliskeria...
T. Teme
-
No ei sitä nyt kuitenkaan ihan kenelle tahansa vieraallekaan tarjota ;) Jos tiedän vieraan pitävän single malt viskeistä ja käy ilmi että räyhäkkäämpikin dram maistuu, niin saatan tarjota tuota Taliskeria...
T. Teme
Jep, näin oletinkin asian olevan ;D. Joskus tosin tulee tarjottua helmiä sioille, ihan vain näpäytyksenä miltä kunnon viski maistuu....
-
Nostetaanpa tällainen laatuaihe ainakin 120 päivän takaa.
Johtuen varmaankin taannoisesta old geezer-iän saavuttamisesta, on viski alkanut kummasti kiinnostaa. Hyllyyn on toistaiseksi kertynyt Ardbegin 10, Laphroigin 10, Caol Ilan 12, Yamazakin 12 sekä Nikka All malt blendi.
Aluksi japaniilaiset, yamazaki sekä hibiko kärjessä, maistuivat parhaiten, mutta nyt vetävät eniten juuri savuiset skottiviskit. Jahka opintotuki alkaa taas juoksemaan niin tähtäimessä on kartuttaa hyllyä jollakin Lagavulin-pullolla.
-
Täällä toimii edelleen laadukkaat Japanilaisviskit hyvin, etenkin näin kesällä. Talvella puolestaan savuiset viskit ovat itsellä suuremmassa suosiossa.
T. Teme
P.S. Ardbeg järkkää 10.9. kutsutilaisuuden Suomessa - kertovat ymmärtääkseni omasta filosofiastaan ja tuotannostaan. Ja maistiaisetkin onnistunevat :)
-
Minä en ole koskaan kauheasti innostunut japanilaisista. Varsinkin kun ovat sen verran kalliita, että samalla rahalla pääsee kiinni erittäin edustavaan skottivalikoimaan. Huonojahan ne eivät ole, mutta vähän turhan tasaisia. Toki kovin montaa ei ole tullut koetettua edellä mainituista syistä, Yamazaki 12 ja joku varsin pätevä Nikka hyllystä löytyy.
-
Olin tosiaan alussa aivan hurmioissani tuosta yamazakista, mutta muutaman maistelun jälkeen alkoi sen parfyymimäisyys tuntua jollain tavalla todella teennäiseltä. Nyt kun pullo on ollut avattuna jo jonkin aikaa, on maku tosin hieman pyöristynyt mutta silti siitä puuttuu "sitä jotain".
Onko muuten ehdotuksia mihin suuntaan viskikokoelmaa kannattaa lähteä kartoittamaan? Tällä hetkellä suosikkini on varmaankin Caol Ilan tai Laphroigin arkiviskit. Muutamat kerrat kun olen maistanut Lagavulinia (tod. näk. sitä perusmallia), on se myös tehnyt kauppansa.
-
Kuvittelisin että Ardbeg tai Lagavulin voisi olla antoisa suunta. Ardbegilta löytyy erilaisia tervapommeja ja Lagavulinilta taas hienostuneempia makuja. Laphroaig 10 (tai QC) oli alunperin minun ykkössuosikki, mutta ehkä sen tislaamon tuotanto on vähän rajoittunutta - perusversiossa on ne piirteet mihin tykästyi ja muista pullotuksista ei löydä kauheasti uutta. Tosin 30v on maistamatta, itseasiassa sen kerran olen tilannutkin, mutta ei koskaan toimitettu. :) Nyt Ardbeg ja Lagavulin on suosikkeja, mutta itse asiassa myös jenkkiviskeihin tulee tartuttua (useimmiten drinkkitarkoituksessa, mutta muutenkin).
-
Kmutta itse asiassa myös jenkkiviskeihin tulee tartuttua (useimmiten drinkkitarkoituksessa, mutta muutenkin).
Viime aikoina on meinannut tarttua ostoskoriin jenkkiläinen George T Stagg - tuhtia, mutta satumaisen hyvää, 70.7% ABV luvuillaankin.
Tällä hetkellä kuitenkin maistellut Ardbegin Corryvreckania sekä uudempaa Uigedail-pullotusta. Molemmathan ovat mitä erinomaisimpia. Ehkä suurimman vaikutuksen on kuitenkin tehnyt Tomatin 19 yo Cask Strength (Master of Maltin erikoispulloite) - Stephen Fryn hieman yliampuvatkin hehkutukset ko. viskista ovat kohdallaan.
Surulla on tullut noteerattua, kuinka mökiltä löytämäni Bowmore Dawn on käymässä loppuun. Kyseessä läpi koko prosessin (ei siis "finish", kuten yleensä!) port-tynnyrissä kypysynyt herkku ja ehkä paras viski, joka vuosien varrella on omia makunystyröitä hivellyt. Tuotantohan on lopetettu, joten niistä muutamista jäljellä olevista pulloista joutuu pulittamaan helposti 5-6 kertaa alkuperäisen hinnan.
Japanilaisista todettakoot, että Hibikin 17 yo blend on epäilemättä parhaita blendejä miesmuistiin - muuten on jääneet japanilaiset viskit rikollisen vähälle, vaikka Hanyu:n korttisarjan pullotteita on meinannut tarttua plakkariin monta kertaa.
Innolla tosiaan odotellaan tuota Ardbegin tastingia, joskin noitakin tilaisuuksia on muutaman kerran nähneenä laidasta laitaan.
-
Innolla tosiaan odotellaan tuota Ardbegin tastingia, joskin noitakin tilaisuuksia on muutaman kerran nähneenä laidasta laitaan.
Näin on. Vähän tosiaan säpsähti, kun postiluukusta tuli normaalia Ardbegin mainoskamaa ja sitten siellä olikin asiaa ihan selvällä suomen kielellä... :)
-
Onko muuten ehdotuksia mihin suuntaan viskikokoelmaa kannattaa lähteä kartoittamaan? Tällä hetkellä suosikkini on varmaankin Caol Ilan tai Laphroigin arkiviskit. Muutamat kerrat kun olen maistanut Lagavulinia (tod. näk. sitä perusmallia), on se myös tehnyt kauppansa.
Nuo ovat kaikki Islayn saaren viskejä, ja ne muut ovat Ardbeg, Bunnabhain, Bowmore ja Bruichladdich, joten voisin kuvitella niidenkin maistuvan. Skyen saaren Talisker on myös varmasti tutustumisen arvoinen. Mutta kyllä ylämaan viskeihinkin kannattaa tutustua. Ja irlantilaisiin.
-
Ymmärtääkseni kaikkiin maailman viskeihin kannattaa tutustua, paitsi turkkilaisiin. :)
-
Ymmärtääkseni kaikkiin maailman viskeihin kannattaa tutustua, paitsi turkkilaisiin. :)
Tutustuin kerran kiinalaiseen viskiin. Tapaaminen jäi hyvin lyhyeksi, enkä jäänyt kaipaamaan.
-
Nuo ovat kaikki Islayn saaren viskejä, ja ne muut ovat Ardbeg, Bunnabhain, Bowmore ja Bruichladdich, joten voisin kuvitella niidenkin maistuvan. Skyen saaren Talisker on myös varmasti tutustumisen arvoinen. Mutta kyllä ylämaan viskeihinkin kannattaa tutustua. Ja irlantilaisiin.
Ardbeg jo löytyykin hyllystä ja talisker sekä muutamat bowmoret on tullut maisteltua, bunnahabain ja bruichladdich taasen ovat uusia tuttavuuksia jotka menevät things to drink-listalle ja saattavat sieltä siirtyä things to buy-listalle.
Paikallisessa oli myös Kilchoman-pullo Islayn saarelta, kuulemma iältään todella nuori mutta hyvältähän se pahus maistui siitäkin huolimatta.
Mikäs noitten irlantilaisten kanssa on hyvä aloituspiste?
-
Mikäs noitten irlantilaisten kanssa on hyvä aloituspiste?
Connemara lienee ainoa jäljellä oleva itsenäinen Irlantilainen, eli sitä kannattaa kokeilla. Itseltä löytyy heidän 12 yo, mutta se ei kyllä ole kyseisen tislaamon paras. Muistaakseni heidän cask strength oli parempaa - ainakin omaan makuun.
Sitten on tietysti ne parremmat Bushmillsit.
T. Teme
-
Mikäs noitten irlantilaisten kanssa on hyvä aloituspiste?
Redbreast (http://www.whiskymag.com/whisky/brand/redbreast/whisky218.html) voi olla vaikea löytää, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Yleensä tulee valittua joku Islay-viski, jolle toi on hyvää vaihtelua. Harmi, että kaapissa oleva pullo alkaa loppua...
-
Connemara lienee ainoa jäljellä oleva itsenäinen Irlantilainen, eli sitä kannattaa kokeilla. Itseltä löytyy heidän 12 yo, mutta se ei kyllä ole kyseisen tislaamon paras. Muistaakseni heidän cask strength oli parempaa - ainakin omaan makuun.
Samaa ehdottaisin, Connemara on ainoa, joka itseä on säväyttänyt (en muista tarkalleen mikä pullotus). Vähän hassuahan se on, että kyseessä on se skottiviskin kaltainen irlantilainen.
Redbreast on pitkään ollut listalla, muistaakseni kerran maistoin sitä laajahkossa irkkuviskien maistelussa, mutta ansaitsisi varmasti uusinnan olosuhteissa, joissa syntyy pysyvämpiä muistijälkiä. Irkkuviskien saatavuus on tosi heikkoa, tosin eihän niitä tislaamoitakaan kauheasti ole. Mutta paikan päällä erikoisliikkeessä valikoimaa oli varsin kunnioitettavasti - mutta silti ei siitä valikoimasta myyjän vinkkien pohjalta poimitut pullot kyllä mitenkään suurempaa vaikutusta tehneet. Ehkäpä tuokin osasto jossain vaiheessa allekirjoittaneelle aukeaa.
-
Samasta syystä kun se on mieleenjäävä ja skottilaisiin single malteihin tottuneelle miellyttävä tuttavuus, Connemara ei ole hyvä tyyppiesimerkki irlantilaisesta viskistä. Siihen käytetyt maltaat kuivataan irlantilaisille tyypillisen kuivausuunin sijasta aromikkaalla turveavotulella, mikä jättää lopputuotteeseen selkeän jälkensä. Sama tislaamo muuten tekee uunikuivatuista maltaista Tyrconnel-nimistä mallasviskiä, joka on kiva keveänmakuinen tuote. Edellisestä maistannasta tosin on jo yli puolenkymmentä vuotta..
Itse ottaisin nollapisteeksi joko mainitun Redbreastin, joka on Jameson & Palsin semiluksustisle, ikään kuin puuttuva linkki perusjaskan ja Midleton Very Raren välillä. Black Bush nousisi saatavuussyistä itselläni ehkä verrokki-irkuksi. (Tosin en sylje bulkki-Jamesoninkaan päälle.)
BTW ymmärtääkseni irlantilaiset viskit eivät ole koskaan samalla tavoin sekoitteita kuin skotlantilaiset blended-tuotteet.
En voi olla mainostamatta täälläkin Aberlourin a'Bunadhia. Se on tynnyrivahvuinen (57-60% pullotuksesta riippuen) sherrytynnyreissä asustellut viski, jonka mausta löytyy jännittäviä loppukesän hedelmiä, reippaasti makeutta ja tietysti sitä sherryä. Mahtava jälkiruokaviski. Vaikka muuten tykkään noista saaristoviskeistä (Islayn koko komppania ja Skyelta tietysti Talisker), a'Bunadh on melkeinpä ehdoton suosikkini. Jim Murray's Whisky Bibleä selaillessa tosin paljastui, että mulle osuneet pullot on aina olleet sellaisista eristä, joita myös Murray on arvostanut - hänen mukaansa eräkohtaiset erot ovat hyvinkin suuria.
Ruotsinlaivoilta löytyy ruotsalaisen Mackmyra-tislaamon viskejä, jotka ovat ihan mielenkiintoisia. Sellainen tyypillinen Speysiden viskin makumaailma, itse ostin pullon Mackmyra 05 Preludiumia (vaimikäsenytoli), jossa oli hauska lääkemäinen (valeriana?) vivahde.
-
Tutustuin kerran kiinalaiseen viskiin. Tapaaminen jäi hyvin lyhyeksi, enkä jäänyt kaipaamaan.
Kuulostaa tutustumiseltani thaimaalaiseen viskiin. Kolmasti sitä käytettiin, neljäs oli suunnitteilla, mutta ei toteutunut.
1. maistoin kerran ja totesin pahaksi.
2. tarjosin umpijurrissa olleelle insinöörille, maistui kuulemma hyvältä
3. totesin, ettei kulu ja käytin vessanpöntön pesuun. Huono valinta, sillä vessassa oli tän jälkeen aika kaamee tuoksu jonkin aikaa. Huono valinta siinäkin mielessä, et 4. jäi toteutumatta.
4. aattelin, et vois koittaa, olisko sillä voinut syöstä tulta. Luultavasti ei olis voltit riittänyt eikä suu kestänyt makua.
En ole sittemmin ikävöinyt.
-
Kuulostaa tutustumiseltani thaimaalaiseen viskiin. Kolmasti sitä käytettiin, neljäs oli suunnitteilla, mutta ei toteutunut.
1. maistoin kerran ja totesin pahaksi.
2. tarjosin umpijurrissa olleelle insinöörille, maistui kuulemma hyvältä
3. totesin, ettei kulu ja käytin vessanpöntön pesuun. Huono valinta, sillä vessassa oli tän jälkeen aika kaamee tuoksu jonkin aikaa. Huono valinta siinäkin mielessä, et 4. jäi toteutumatta.
4. aattelin, et vois koittaa, olisko sillä voinut syöstä tulta. Luultavasti ei olis voltit riittänyt eikä suu kestänyt makua.
En ole sittemmin ikävöinyt.
Tämä nyt ei ehkä ole mikään totuus minkäänlaisesta viskistä. Mutta:
Itse olen pyrkinyt viimeisten 15 vuoden aikana käymään Thaimaassa ainakin kerran vuodessa. Siellähän paikalliset eivät juuri voi kalliita juomia ostaa (olut) ja paikalliset "viskit" joita on lukuisia merkkejä ovat suosiossa. Tunnetuin ehkä niistä on Mekhong. Sillä ei ole kaiketi mitään tekemistä viskin kanssa. Ompahan vain tislettä, johon on lorautettu mukaan jotakin turveuutetta (akvaariosta tuttu Torumin?) ja hiukan sokeria. Seokset vaihtelevat satunnaisesti... Tuota kun sekoittaa kokikseen, niin juoma on nimeltään meekhong-koo.
Kunnon turisti juo sitä mukisematta. Sitä ei pidä maistella lainkaan, vain juoda.
Viskit on sitten erikseen.
Kiinalaista viskiä on puolikas pullo keittiön kaapissa ja saa siellä ollakin. Liekö tehty kalanpäistä? Karseeta.
O.K.
-
Black Bush nousisi saatavuussyistä itselläni ehkä verrokki-irkuksi. (Tosin en sylje bulkki-Jamesoninkaan päälle.)
Jamesonin ja Bushmillsin perustuotanto on kyllä mielestäni sieltä parhaasta päästä joka Alkon valikoimaa ja Bushmillsin mustaleimaversio jo hyvinkin elämyksen puolelle menevä. Irkkuviskin voisi ehkä sanoa olevan skottiviskiin verrattuna konstailemattomampaa. Ei niinkään turvesavun ja merituulen aromeita, vaan viskiä viskin vuoksi. Mutta hyvää ja pehmeää. Irkkuviski tislataan yleensä kolmeen kertaan, skottilainen yleensä kahteen. Ja Irlannistahan viski on kotoisin.
-
Ja Irlannistahan viski on kotoisin.
Tislaustaidon toivat munkit mukanaan Euroopasta, ja ilmeisesti on jotain syytä olettaa että he toivat sen ensiksi Irlantiin ja sieltä sitten Skotlantiin. Ihan hyvä että jaksoivat vielä reissata. :)
-
Mitkäs oli fiilikset Ardbeg-komiteaillasta?
Rollercoaster oli erittäin miellyttävä tuttavuus, tavallaan harmi, mutta toisaalta hyvä, ettei sitä voi edes teoriassa mistään saada lisää. Supernova ei ollut niin kiinnostava, vaikutti lähinnä tynnyrivahvuiselta painokselta peruskympistä.
Ne muotoillut tumblerit olivat myös jänniä. Olin jo tottunut ajatukseen, että nykyiset Spiegelaun tulppaanini ovat täydellisiä, mutta tuollainen suippeneva ohut tumbler saattaisi itseasiassa antaa aromit varovaisemmin ilman liikoja alkoholihöyryjä ja maistua ainakin lähes yhtä hyvin.
-
Ihan mukava tilaisuus vaikka en pitkään ehtinytkään viipyä. Olikos siellä jotakin puheita vielä sen jälkeen kun läksin? Ja jäitkö olikos se musiikkiesitys onnistunut?
Itse kun piti olla autolla liikkeellä niin pystyi ottamaan vaan ihan pienet maistit Rollercoasterista sekä Supernovasta. Olen samaa mieltä että Rollercoaster oli näistä parempi. Sekin oli muistaakseni 57% vs Supernovan yli 60%. Eli tosi vahvoja. Etenkin Supernovassa tämä löi läpi vaikka tilkan vettä lisäsinkin. Lisäksi se oli tosi kuivaa. Rollercoasteriinkin laitoin vähän vettä vaikkei siinä alkoholi häirinnyt ja se toimi noin pikaisesti maistettuna hyvin - pippuriseksi taisin sitä kuvailla. Savua oli mielestäni vähemmän kuin kympissä tai Supernovassa.
Ne lasit oli tosiaan yllättävän hyvät. Ja ne paahtopaistivoikkarit Ardbeg -majoneesilla oli parempia kuin Ardbeg -glaseeratut kanatikut :)
T. Teme
-
Lisäksi se oli tosi kuivaa. Rollercoasteriinkin laitoin vähän vettä vaikkei siinä alkoholi häirinnyt ja se toimi noin pikaisesti maistettuna hyvin - pippuriseksi taisin sitä kuvailla.
Rollercoasterissa oli hauskasti yhdistynyt nuoren ja vanhan viskin piirteitä, mikä ei tietysti ole yllätys, kun se oli sekoitus nuorista ja vanhoista tisleistä. Minulle se maku aukeni aluksi vaniljaisena ja pontikkaan vivahtavana, siis nuorena, mutta taittuikin siitä sitten pehmeäksi vanhan viskin loppumauksi.
Rollercoaster oli myös hyvä esimerkki siitä, miksi vallitseva ikämerkintäkäytäntö on ihan hanurista. Nuorimman tisleen mukaan merkitseminen, yhdistettynä suuren yleisön mielikuviin ja myyntiosaston painostukseen, tarkoittaa helposti sitä, että nuoria tisleitä ei käytetä. Master blendereillä on vähemmän keinoja käytettävänä, ja ilmeisesti tämän takia esimerkiksi Talisker menetti aikoinaan ainutlaatuisen pippurisuutensa.
-
Kadehdittavan kuuloinen tapahtuma tuo Ardbeg-tasting.
Oslon lentokentältä jäi käteen Bunnahabhainin Darach Ur-pullo. Ilmeisesti viski on kypsytetty uusissa tammitynnyreissä ja takakannessa mainostetaan kyseisen viskin olevan ensimmäinen "uusi tuote" Bunnahabhainilta miesmuistiin.
Maussa lupaillaan olevan "pencil shavings", joka varmaan käy käsi kädessä uusien tynnyreiden kanssa. Koskahan tuon uskaltaisi avata.
-
Itse en ole koskaan ollut viskin ystavä: savunmakusita tenua on aina ollut ensimmäinen mieleyhtymä.
Mutta nyt tuli ostettua elämäni ensimmäinen viskipullo: 16vee Glenlivet. Ei sillain pahaa kun on tupannut olemaan. Kyllä tuota maistelee. Mutta silti: kyllä brandy sopii paljon paremmin, kahvituotteiden kanssakin.
-
Mitä brandya olet harrastanut? Itse en ole konjakkien ulkopuolelta löytänyt mitään todella vaivan arvoista. Konjakit sitten ovatkin hienoja juomia, mutta kalliita, verrattuna suunnilleen mihin tahansa muuhun kypsytettyyn tisleeseen, paitsi japanilaiseen viskiin.
-
Moni halpakin brandy menee. Mä tykkään brandyn pyöreydestä, monet konjakit ovat turhan kovia, vaativia juomia. Pitää pyöritellä suussa ja virittäytyä. Brandyt ovat helppoja, senkun huljauttaa kitusiin. Toki moni huono brandy omaa vienon sinolituoksun, pahimpana taisi olla kolmentähden Metaxa. Tosin vaikka olisi 7:n, en enää pidä kreikkalaisen perusmausta.
-
Mitä brandya olet harrastanut? Itse en ole konjakkien ulkopuolelta löytänyt mitään todella vaivan arvoista. Konjakit sitten ovatkin hienoja juomia, mutta kalliita, verrattuna suunnilleen mihin tahansa muuhun kypsytettyyn tisleeseen, paitsi japanilaiseen viskiin.
japanilainen viski on halpaa. japanissa tosin. sellainen 1.8litran muovitonkka tavara. en tosin rohjennut kokeilla..
-
Viskin ystäviä hellitään 10. - 11.2. Suomen ensimmäisillä viskimessuilla UISGE 2011. Paikkana Gallows bird, Espoon Nittykummussa.
Tapahtuman viralliset sivut (http://www.gallowsbird.fi/uisge2011.htm)
http://viskisieppo.blogspot.com/search/label/Uisge%202011 (http://viskisieppo.blogspot.com/search/label/Uisge%202011)
-
Kirjoitellaan näihin muihin aiheisiin, kun oman kahvilaitteiston päivitys on vielä pahasti vaiheessa, palaan kahviaiheisiin taas kun on kysyttävää ;)
Eli täällä ilmoittautuu hyvän viskin ystävä, joskin hieman rajoittunut sellainen. Samaa olin huomaavinani joissain aiemmissakin viesteissä. Eli Islayn viskit maistuu :) Muut eivät niinkään. No okei, skottisinkut.
Lauantai-iltana tulikin otettua ohuen ohut siivu Lappiksen QC:tä parin vesitipan kanssa. :D
-
Täällä maistuu niin ikään islay viskyt. Lagavulin 16yo DE on lempiviskini ollut jo pitkään. Port Ellen on kanssa sellainen harvinainen herkku mitä saa paikallisesta olutravintolasta sen pari senttiä kun siellä käy, pulloa en raaski ostaa. Samasta paikasta on tullut joskus maisteltua Nikka Yoichi japski-viskejä, erinomaisia nekin. Balvenien double wood on sellainen ei-islay viski mikä on yllättänyt meikäläisen. Pehmeä, syvän ja aromikkaan luonteen omaava viski. Nykyään onkin yleensä kaapissa pullo savuista ja pullo Balvenieta.
-
Toki viski miehelle maistuu, hyväähän se on. Omalla kohdalla kävi siten, että olin nuorempana aina naureskellut noille "viski, ja tilkka vettä", ihmisille, mutta sitten tulin lomamatkalla ostaneeksi tuollaisen Connemaran savuisen ja turpeisen single maltaan. Otin sitä sellaisenaan ja ihmettelin kovin, kun maku oli vähintäänkin polttava ja outo. Samalla kun tutustuin tuotteeseen netissä, löysin "käyttöohjeen" ja järkeenkäyvän selityksen miksi viski vaatii vettä. Olin ällistynyt kuinka suuren eron pieni vesitilkka saa aikaan, ja sain kuin sainkin tuon turvepullon aikanaan tyhjäksi. Sittemmin olen perehtynyt lähinnä miedosti savuisiin ja turpeettomiin, mielellään tynnyrivahvuisiin ts. yli 40% singemallas-viskeihin, ja kokenut monia ahaa-elämyksiä niiden kanssa. Viski on hieno juoma ja kyydittää hyvää sikaria mainiolla tavalla, tosin se omalla mieltymys-listallani jakaa ykkössijan tequilan kanssa, sitten kolmosena jne. calvadokset, konjakit ja brandyt. Jos otetaan kahvin kera, niin tequilalla ja kahvilla on jokin syvempi yhteys, joka muilta juomilta puuttuu, joten se istuu samaan makumaailmaan kerrassaan hyvin. Viskeistä suosikkeja ovat Glengoyne Cask Strength ja Ben Riach 15 yo sherry finish, joita löytyy kaapista aina. Harrastevälineiden hinta hiukan haittaa edistymistä, mutta tällä hetkellä nuo em. ovat suodattuneet kärkeen paristakymmenestä maistetusta. Nuo savuttomat ja turpeettomat lienevät ns. helppoja ja tällaiselle amatöörille sopivia, mutta häpeilemättä ryystän niitä silti ;D
-
Ei vesi ole ainoa, eikä välttämättä paras keino saada viskin maku auki.
Itse suosin keinoa, jossa viski ensiksikin annostellaan hyvään lasiin, otetaan lasi kunnolla käteen, toinen käsi suuaukon päälle ja koko paketti minuutiksi tiukasti rintakehää vasten. Lämpö avaa viskin minusta vettä paremmin ja lasin suun tukkiva käsi pitää aromit lasissa.
-
Tästä tulikin mieleen eräs konjakkikokemus länsinaapurista. Tilasin konjakit erään majoituslaitoksen ravitsemusliikkeessä, jolloin henkilökunta tarttui aromilasiin, vei sen essonkeittimen äärelle ja vetäisi kuumat vedet keittimestä kuppiin (vesihanan puolelta). En muista aiemmin moista protokollaa todistaneeni, mutta lasi kuivui hyvin nopsakasti käyttökuntoon ja konjakitkin sai nenän alle ihan siedettävässä ajassa.
-
Aromeja voi myös irroitella pyörittelemällä, ehkä samalla käsi lasin päällä.
Aika/happi voi myös auttaa, seisottaa juomaa pöydällä tovin verran.
Ja sitten tietysti on Coca-Cola.
-
Ei vesi ole ainoa, eikä välttämättä paras keino saada viskin maku auki.
Itse suosin keinoa, jossa viski ensiksikin annostellaan hyvään lasiin, otetaan lasi kunnolla käteen, toinen käsi suuaukon päälle ja koko paketti minuutiksi tiukasti rintakehää vasten. Lämpö avaa viskin minusta vettä paremmin ja lasin suun tukkiva käsi pitää aromit lasissa.
Eikös kyse ole siitä, että vedellä vaimennetaan lähinnä alkoholin polte tasolle jossa se ei enää peitä aromeja suun kautta nautittuna. Itse maistan ensin viskiä sellaisenaan ja tuoksuttelen sitä aikani, jonka jälkeen lisään niukasti vettä, jotta saan maut esille. Tuollainen cask strenght, jossa on kuutisenkymmentä prosenttia, se haihtuu jo kieleltä eikä sitä tarvitse nielaista ollenkaan, ellei vähän blandaile.
-
On siinä kai muutakin magiaa, kun jo tippa vettä saattaa saada aikaan halutun lopputuloksen. Jotenkin siellä aromaattiset esterit vapautuu, kemistit osannee selittää paremmin.
Kostean illan huippukohta on usein se, kun aromaattiset esterit vapautuu oikein kunnolla.
-
http://cooking.stackexchange.com/questions/21902/what-happens-when-you-mix-whiskey-and-water
Tuossa tuo parhaaksi äänestetty vastaus selittää aika hyvin mitä tapahtuu kun lisätään vettä.
Jokainen juo juomansa sillä tavalla kun parhaansa näkee, minusta vesi tuppaa laimentamaan viskiä liikaa, tai sitten sillä ei ole mitään virkaa. Tynnyrivahvuiset kyllä monesti hieman hyötyy vedestä.
-
http://cooking.stackexchange.com/questions/21902/what-happens-when-you-mix-whiskey-and-water
Tuossa tuo parhaaksi äänestetty vastaus selittää aika hyvin mitä tapahtuu kun lisätään vettä.
Jokainen juo juomansa sillä tavalla kun parhaansa näkee, minusta vesi tuppaa laimentamaan viskiä liikaa, tai sitten sillä ei ole mitään virkaa. Tynnyrivahvuiset kyllä monesti hieman hyötyy vedestä.
"Rachel Barrie, whose scientific background includes a 1st class Honours degree in Chemistry and a stint as a Research Scientist at the Scotch Whisky Research Institute, explains that when water is added to whisky, certain physicochemical changes occur in the glass some of which you can see, smell and taste:
•SEE. Viscimetric whorls develop. These are the eddies and threads created when fluids of different viscosities mix.
•SMELL. As the alcohol and water combine, energy is released and the temperature of the liquid is initially increased by about 2º C (an exothermic reaction), allowing the liquid to ‘open up’ and release more of the volatile aromas. By reducing the higher alcohol strength, it enables our sense of smell to work better and the aroma paradoxically seems to increase in intensity when first adding water.
•TASTE. The addition of water and the dropping of the alcohol strength creates a ‘cooling’ effect on the tongue and makes us more receptive to salty and fruity tastes, rather than sweet and spicy.
"
Toisin sanoen vedellä on kemiallinen funktio, joka ei synny lisäämättä vettä. Toisin sanoen ilman tuota viski ei anna kaikkia aromejaan, jos tuon nyt oikein käsitin. Tietysti kaikenlaiset rituaalit on kivoja, mutta on aina hyväksi tietää mihin ne perustuvat, sanoo hän ikään kuin itseään opastaen..Kokemuksen mukaan maku muuttuu veden määrän kasvaessa, kunnes alkaa jossain vaiheessa latistua. Nähtävästi tämä määräytyy henk.koht makuaistin mukaan, sillä esim. vaimolle on ihan sama onko vettä lasissa 2 pisaraa vai 2 cl. Minä ilmeisesti käytän suhteellisen paljon vettä, makuni mukaan, mutta näin saan viskistä irti sen mitä haluan. Toisilla on toiset keinot, ehkä jopa paremmat? Mistäs sen kokeilematta tietäisi..
-
Jäät ja viski.
Tämä linkki (http://drinks.seriouseats.com/2013/06/cocktail-science-myths-about-ice-big-cubes-are-better-dry-shaking-whiskey-dilution.html)tuli Twitteristä Nick Cho (https://twitter.com/NickCho):lta, ja ajattelin sen luettuani liittää tännekkin (Cocktail Science: 5 Myths About Ice, Debunked).
Kohta "Myth #2: You should never add ice to Scotch", oli tähän ketjuun sopiva.
Muutenkin mielenkiintoista luettavaa jäästä, siis jos tälläinen nyt yleensä kiinnostaa ;)
Hyvät tulevat Juhannukset!
-
Tämä vastasikin moniin kysymyksiin, mitä minulla on ollut. Välillä jäästä tulee hienoa ja välillä ei. Pitänee ruveta lataamaan pakastinta aina isompi satsi kerrallaan.