Ristretto
Kahvikeskustelu => Apua aloittelijoille => Aiheen aloitti: Hanuman - Joulukuu 28, 2013, 17:36:57 ip
-
Olen jo jonkin aikaa ajatellut siirtyä "oikean" espresson tekemiseen Dolce guston kapseleista ja sattui sokoksen alennusmyynnistä mukaan DeLonghi BCO420 keitin. Tämä on siis tällainen jossa mukana myös tavallisen kahvinkeiton mahdollisuus. Onnistuin muutamana ensimmäisenä kertana mielestäni suht hyvin tekemään kahvin mutta nyt viimekertoina kahvi tippuu kuppiin "tiputtaen" aika hitaasti eikä valu tasaisesti suoraan. Pinnalle muodostuu siisti noin millin paksuinen vaahto mutta eikö vaahdon pitäisi olla paksumpi? Onko tämä normaalia vai teenkö jotain väärin vai liekö kone rikki? Jauhan itse kahvin pavuista ja olen käyttänyt hienointa jauhatusta (jauhin Delonghi KG89).
-
Liian hitaasti tippuminen tarkoittaa kansanomaisesti sitä, että vesi ei "jaksa" puristua ihanteellisella nopeudella kahvikakun läpi. Syitä ja ratkaisuvaihtoehtoja on useita, mutta aloita todennäköisimmästä, eli kokeile säätää myllyä vähän karkeammalle jauhatukselle ja katso mitä tapahtuu ja miltä maistuu. Pidä samalla huoli, että säätäessäsi jauhatusta pidä muut asiat (kahvin määrä, tamppauksen voima ja uuttoaika) vakioina, ettei kaikki muutu joka yritykselle.
Kokeile päästä vaikka siihen, että espressoa valuu noin kaksinkertainen grammamäärä noin 25 sekunnissa. Eli 8 g kahvijauhetta -> 16 g nestettä / 16 g kahvijauhetta -> 32 g espressoa.
-
Tuossa keittimessä on lineee paineistettu kahva? Jolloin jauhatuksen säätö ei liene tuota yhtä selvää tulosta, kuin paineistamattomalla.
-
Painekahvan saa tukkoon aivan samalla tavalla, kuin normaalin kahvan. Siis koneeseen nähden liian hienolla jauhatuksella ja tähän yhdistettynä liian tiukalla tamppaamisella. Sen tämä painekahva aiheuttaa, että uuttoaikojen ohjeet ja "säännöt" eivät pidä alkuunkaan paikkaansa, eikä niitä voi ikävä kyllä noudattaa. Oikea tapa on katsoa valuvan kahvinoron paksuutta/valumisnopeutta ja väriä.
Mutta onko se hitaasti tippuva kahvi pahan makuista? Makuhan tässä kai on pääasia, ei tippumisnopeus. Tarkoitan tällä sitä, että ajoin muinoin omaa thermoblock-konettani aika tiukalla kakulla. Koneen pumppu huusi ja kahvi valui kuppiin hitaasti "kitumalla". Sillä tavoin tuli parasta kahvia sillä koneella (ei painekahvaa).
-
Sen tämä painekahva aiheuttaa, että uuttoaikojen ohjeet ja "säännöt" eivät pidä alkuunkaan paikkaansa, eikä niitä voi ikävä kyllä noudattaa. Oikea tapa on katsoa valuvan kahvinoron paksuutta/valumisnopeutta ja väriä.
Olen cartmanin kanssa samaa mieltä siitä, että maku on oleellisin kriteeri, jolla tietää onko kahvi hyvää vai ei. Ja kokemuksen kautta oppii näkemään ja maistamaan, milloin homma on parhaimmillaan. Tosin on tuolla uuttoajalla aina jotkut optimaaliset rajat, olipa valmistusmenetelmä mikä tahansa. Kaikilla kahvinvalmistustavoilla liian kauan (tai liian vähän) aikaa uutettu kahvi tulee kitkeräksi/palaneeksi/vetiseksi tai muulla tavoin epämiellyttäväksi, myös painekahvalla tehtynä.
-
Kaikilla kahvinvalmistustavoilla liian kauan (tai liian vähän) aikaa uutettu kahvi tulee kitkeräksi/palaneeksi/vetiseksi tai muulla tavoin epämiellyttäväksi, myös painekahvalla tehtynä.
Olet täysin oikeassa. Painekahvan ongelma onkin pitkälle siinä, että sen uuttoaikoja ei pysty "ulkoa päin" katsomalla mittaamaan. Vesi tulee kahvaan pumpun paineella, kahvan venttiili pitää kahvan "umpinaisena", kunnes ennalta määrätyssä paineessa venttiili aukeaa ja kahva "räkäisee" kahvin ulos enemmän tai vähemmän suurella nopeudella. Nämä ajat ja nopeudet vaihtelevat kahvin karkeuden, rasvaisuuden, tamppauksen mukaan. Siten painekahvassa on vitsinä sanottuna "analoginen automatiikka" sisään rakennettuna. Aivan samat kitkerä/vetinen -ongelmat painekahvallakin on kuten sanoit, mutta asian seuraaminen sekuntikellolla ei ikävä kyllä yleensä auta.
-
Kaikilla kahvinvalmistustavoilla liian kauan (tai liian vähän) aikaa uutettu kahvi tulee kitkeräksi/palaneeksi/vetiseksi tai muulla tavoin epämiellyttäväksi, myös painekahvalla tehtynä.
Kylmä uutossa en tiedä onko maksimia. Vuorokausi toimi hyvin siinä missä kolmekin, kun unohdin kerran jääkaappiin.