Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: PaljonMaitoa+VahvaaKahvia - Lokakuu 27, 2015, 12:59:31 ip
-
Olen tässä muutaman kuukauden aikana törmännyt "kahvihifistelyn"-käsitteseen useammankin kerran viimekuukausien aikana. Eräs alan ammattilainen jopa oikein erikseen terotti, että ei ole kahvihifisti.
Mitä kahvihifistely on?
Mikä erottaa kahvihifistin vakavasta harrastelijasta vaiko mikään?
Oletko kahvihifistelijä?
Onko kahvihifistely hyvä vai huono juttu?
-
Useimmiten termin kuulee hieman halventavassa sävyssä. Jos ei Juhla mokka kelpaa, niin on kahvihifisti.
Itse laskisin kahvihifistiksi henkilön, joka menee lähes äärimmäisyyksiin asti hioakseen kahvinautinnon ja kahvin valmistusprosessiin mahdollisimman pitkälle. Omalla kohdalla kyse on sen sijaan siitä optimoinnista, jolla saadaan mahdollisimman hyvää kahvia sopivan pienellä vaivalla ja kustannuksilla.
-
Enemmin olen törmännyt omissa ympyröissä kahvinatsi nimitykseen, jonka olen täysin ominut ::) ;D ::)
-
Kahvihifistiin oon törmänny monessakin otteessa. Kaverit nimittää hifistiks, koska tykkään heitellä kaikenlaisia faktoja ja knoppeja valmistustavoista, kahvin alkuperästä yms. Eli siis osottaa vaan näsäviisauteni ja nokkeluuteni. Otan sen kuitenkin aina kohteliaisuutena.
Lähetetty minun LG-D855 laitteesta Tapatalkilla
-
Enemmin olen törmännyt omissa ympyröissä kahvinatsi nimitykseen, jonka olen täysin ominut ::) ;D ::)
Mahtava nimitys. Itse annan kaikkien juoda juhlamokkaansa ihan keskenään ja vastaan lähinnä vaan kysyttäessä, niin ei ole tuota nimitystä tarjottu. Kuullostaa kyllä hyvälle. Tuohon voisi pyrkiä. (http://rr-bb.com/images/smilies/thumbup.gif)
-
Kieli on kinkkinen sopimus ja määrittelyt ovat harvoin helppoja, mutta yritetäänpä:
Kahvihifisti on henkilö, joka tuntee viehtymystä kahvia kohtaan ja tavoittelee kahvinsa osalta tavanomaista merkittävästi korkeampaa laatua. Kahvihifismi asettaa siis kahville laadullisen tavoitteen. Vakava harrastaja käyttää kahviharrastuksen parissa mielellään vapaa-aikaansa. Vakava harrastaja on usein myös kahvihifisti jos hänen laatutavoitteensa kahvin osalta ovat korkeat. Harrastuksen vakava osuus voi joissain tapauksissa kohdentua laadun sijasta vaikkapa vain määrään. Tällöin vakava harrastaja ei ole hifistelijä.
Olen kahvihifistelijä.
Kahvihifistely on normaalia niin kauan kun se on terveellä pohjalla.
-
"Meillä on aina tuoretta kahvia!"
Olen kuullut useasti tuon vastauksen erääseen kysymykseeni; olen siis kahvinatsi. Tai vieläpä SS-kahvinatsi.
-
En laske itseäni hifistiksi kahvin suhteen. En kyllä äänenkään, vaikka kotonani on varsin laadukkaat äänentoistolaitteet.
Tirofaux on oikeassa kielen sopimusluonteisuudesta. Itse en ole kielen ammattilainen, joten määrittelyn yrittäminen menee ihan mutu pohjalta. Pyrkisin määrittelemään (en siis ole välttämättä lainkaan oikeassa) sanan sen alkuperäisen merkityksen pohjalta. Hifi tulee sanoista High Fidelity. Mikä tarkoittaa korkeaa todenmukaisuutta, eli sitä, että ääni toistuu tallenteesta ja toistolaitteesta huolimatta mahdollisimman luonnollisena, eli sellaisena kuin se on äänitystilanteessa esim. studiossa soinut.
Mitä hifismi tarkoittaa sitten kahvin suhteen? Fidelityn voi suomentaa myös tarkkuudeksi tai täsmällisyydeksi. Jos ottaa huomioon tuon äänipuolen luonnollisuuden, niin kyse on myös puhtaudesta. Eli kahvihifisti pyrkinee tämän mukaan valmistamaan kahvinsa mahdollisimman tarkasti ja täsmällisesti sekä valinnee uuttomenetelmän sen mukaan, että saa mahdollisimman tasapainoisen kuvan pavun ominaismauista ilman että maku vääristyy tai korostuu johonkin suuntaan esim. väärän lämpötilan tms. vaikutuksesta.
Itseäni en pidä niin täsmällisenä valmistajana, että katsoisin kuuluvani tällaiseen ryhmään.
Vakavan harrastajan ja hifistelijän ero voisi olla sama kuin äänenkin puolella. Eli se kuinka paljon harrastuksessaan keskittyy tekniikkaan (tarkaan ja täsmälliseen prosessiin) miellyttävän elämyksen tai aistimuksen saavuttamiseksi. Kahvia voi harrastaa keräilemällä keittimiä ja maistelemalla erilaisia kahveja, kuten itse teen. Mutta niin kauan kun en säännöllisesti säätele lämpötiloja tai mittaa määriä grammatarkkuudella, en pidä itseäni hifistelijänä. Toki teen niin ajoittain, mutta suurimmaksi osaksi keitän kahvin tilavuusmittojen pohjalta, mikä on aina silmämääräisempää.
Kahvihifistely on ihan hyvä juttu. Eikä se ole välttämättä kalliskaan. Tarkkuus ja täsmällisyys ei ole hintasidonnaista, paitsi ehkä espressopuolella, kun toistettavuutta haetaan todella lämpötilojen ja paineiden suhteen.
Toki on sitten eri juttu, jos yhteisö päättää käyttää termiä kahvihifistelijä sen asenteellisessa merkityksessä. Äänentoiston puolella hifistelijä tarkoittanee tässä tapauksessa henkilöä, joka käyttää rahaa kalliisiin äänentoistolaitteisiin ja mittailee akustisia käyriä, mutta kuuntelee paskaa musiikkia (mitä se sitten lienee). Tässä merkityksessä kahvihifistelijä tarkoittaisi varmaan henkilö, joka hankkisi kalliita kahvilaitteita ja mittailisi uuttopaineita, mutta joisi jotakin maustettua kahvia, joka peittää pavun ominaisen ja luonnollisen maun tms... Mutta tähän merkitykseen en itse haluaisi termin puolesta lähteä.
No nämä oli yhden harrastajan ajatuksia.
Niin ja ps. Mielestäni ammattilaisen kyllä kuuluisi olla hifisti kahvin suhteen. Ainakin silloin kun hän asiakkaalle kahvia valmistaa, paahtaa tai uuttaa. Hirvittävää, jos ammattilainen painottaa olevansa jotakin muuta. Sehän on vähän kuin veisi auton pesuun ja pesutilanteessa sanottaisiin, että oikea kylki jää kyllä tänään pesemättä, mutta eipä se haittaa, eihän? Tai sitten studio mainostaisi itseään, meillä äänitykseen tulee aina kohinaa, kun pistettiin tää pulju pystyyn tuohon juna-aseman viereen, mutta hiton hyvät laitteet meillä muuten on.
-
Mitä hifismi tarkoittaa sitten kahvin suhteen? Fidelityn voi suomentaa myös tarkkuudeksi tai täsmällisyydeksi. Jos ottaa huomioon tuon äänipuolen luonnollisuuden, niin kyse on myös puhtaudesta. Eli kahvihifisti pyrkinee tämän mukaan valmistamaan kahvinsa mahdollisimman tarkasti ja täsmällisesti sekä valinnee uuttomenetelmän sen mukaan, että saa mahdollisimman tasapainoisen kuvan pavun ominaismauista ilman että maku vääristyy tai korostuu johonkin suuntaan esim. väärän lämpötilan tms. vaikutuksesta.
Tuo on muuten erinomainen pointti. Vaikka audio-hifismin "luonnollisuutta" ei kahvin suhteen lopulta paljoakaan voi vaalia, niin täsmällisyys ja toistettavuus ovat kyllä selvästi sanoja joita kiahvihifismiin pitää liittää. Tekee asiat kellon ja vaa'an kanssa. Vaikka tämä tavallaan käytännlssä kuuluukin tirofauxin minusta hyvin muotoiltuun määritelmään jo muutenkin, niin tarkkuus ja pyrkimys toistettavuuden mahdollisuuteen on hyvä täsmennys siihen.
Ehkä single origininit ja ei niin tummat paahdot ovat jossain määrin audio-hifismistä tunnettua autenttisuutta, kun se kahvin alkuperäinen ja aito maku pääsee esiin. Sekin on kuitenkin hyvin epämääränen käsite toisin kuin audiopuolella, jossa toistettavuus voisi teoriassa on täydellinen, mitä nyt huonekaiut ja mikrofonijutut vähän aiheuttavat säröä tästäkin aiheesta.
Kahvihifistely on ihan hyvä juttu. Eikä se ole välttämättä kalliskaan. Tarkkuus ja täsmällisyys ei ole hintasidonnaista, paitsi ehkä espressopuolella, kun toistettavuutta haetaan todella lämpötilojen ja paineiden suhteen.
Aeropress, vaaka ja lämpömittari ovat halpoja. Oikeastaan kilon verran laadukkaita ja hyvinpaahdettuja papuja voi maksaa enemmän. Ilman sivettikissojakin.
Äänentoiston puolella hifistelijä tarkoittanee tässä tapauksessa henkilöä, joka käyttää rahaa kalliisiin äänentoistolaitteisiin ja mittailee akustisia käyriä, mutta kuuntelee paskaa musiikkia (mitä se sitten lienee).
Hifi puolella on vielä tämä High end termi olemassa tuolle "kallis"-porukalle: https://en.wikipedia.org/wiki/High-end_audio (https://en.wikipedia.org/wiki/High-end_audio)
Olisihan tuo toki sovitettavissa tuo termi espressopuolella tähän kahviharrastukseenkin. En sitten tiedä kehtaako kukaan täällä tunnustautua kahvi high endistiksi?
Niin ja ps. Mielestäni ammattilaisen kyllä kuuluisi olla hifisti kahvin suhteen. Ainakin silloin kun hän asiakkaalle kahvia valmistaa, paahtaa tai uuttaa. Hirvittävää, jos ammattilainen painottaa olevansa jotakin muuta.
Kyllä se vähän korviin särähti ja antoi ajatuksen tähän ketjuunkin. Vaikka kuinka näkisi sen hifismin ikäänkuin siinä negatiivisessa merkityksessä, niin silti epähifistinen asenne on vähän väärin minusta oikeastaan mitei kaikissa ammateissa. No siis en tosiaankaan lähtenyt täsmentämään tätä hifismin ajatusta mitenkään, että eipä siitä paljon voi oikeasti sanoa kun termi on aidosti niin epämääräinen, monesti leimaavan lisän saanut ja alunperin audiopuoleen luotukin.
-
En ole kahvihifisti, eikä vakava harrastaja, enkä harrastaja ollenkaan, juon vain kahvia. Juon myös appelsiinituoremehua, enkä ole tuoremehuharrastajakaan. En harrasta myöskään autoilua, vaikka meillä on auto ;-)
-
Pro-barista joka ei ole kahvihifisti? Sehän on vähän kuin pistäisi vegaanin lihatiskin myyjäksi. ;D
Yksinkertaistetusti minä koen hifismin (kahvissa, audiossa ja muuallakin) pyrkimyksenä mahdollisimman lähelle täydellisyyttä. Siinä mielessä olen tottakai kahvihifisti (jolla on vielä pitkä matka kuljettavana).
Onko kahvihifismi hyvä asia? Se on tietysti näkökulmakysymys, mutta tuskin se on keneltäkään pois jos joku pitää "snadisti paremmasta" kahvista?
Toisaalta minun on myös vaikea ymmärtää niitä, jotka lipittävät pitkin päivää keittimessä seisonutta liejua - ja irvistävät joka siemauksen jälkeen. Siinä on vähemmän järkeä kuin hifistelyssä. ;D
-
En ole kahvihifisti, eikä vakava harrastaja, enkä harrastaja ollenkaan, juon vain kahvia.
Kaikella kunnioituksella, mutta suhtaudun epäileväisesti väitteeseesi. Toki määritelmäkysymyshän tuo harratuskin on. Et vain juo kahvia. Sinua kiinnostaa millaiseella keittimellä sitä espressoasi teet? Suhtaudut mielenkiinnolla milalista papua ja miten paljon siitä espressokeittimen läpi valuu ja sinua oletettevasti kiinnostaa se kauanko se valuminen kestää? Kaikesta tästä olet keskustellut muiden harrastajien kanssa tällä foorumilla noin 1500 viestin voimin jo viiden vuoden ajan aiheesta kahvi?
"Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio." - wikipedia
Minä epäilen, että teet kahvihommaa motivaationa nautinto ja kiinnostus aiheeseen? Teet sitä verrattain paljon?
Tuosta tarkoituksesta ei ole wikipedian kanssa välttämättä aivan 100% aukottomasti samaa mieltä, vaikka yleensä asia onkin noin. Oleellista on kuitenkin tuo erotus tuosta rahalisuudesta.
En harrasta myöskään autoilua, vaikka meillä on auto
Jos vain ajat autolla päästäksesi funtionaalisesti paikasta A paikkaan B, niin et ole autoharrastaja. Jos taas autot muutenkin kiinnostavat, niin juttu on toinen.
-
Yksinkertaistetusti minä koen hifismin (kahvissa, audiossa ja muuallakin) pyrkimyksenä mahdollisimman lähelle täydellisyyttä. Siinä mielessä olen tottakai kahvihifisti (jolla on vielä pitkä matka kuljettavana).
Tämä on tietyllä tapaa hyvä tapa kuvata audiohifismiäkin, vaikka se sana viittaakin alunperin lineaarisuuteen toistossa. Useimpien mielestä audiohifisti voi pyrkiä suunnattomalla tarmolla siihen mikä kuullostaa itsestä hyvältä, eikä välttämättä aina pelkästään lineaarisuuteen (taas esimerkkinä LP levyt ja putkivahvistimet). Kahvihommissahan on todella vähän "objektiivisia totuuksia" toisin kuin audiohifismissä missä lineaarisuus voidaan nähdä tietynlaisena objektiona, joten kahviifismiin tuo sopii toki helpommin.
Toisaalta minun on myös vaikea ymmärtää niitä, jotka lipittävät pitkin päivää keittimessä seisonutta liejua - ja irvistävät joka siemauksen jälkeen. Siinä on vähemmän järkeä kuin hifistelyssä.
Tässä ryhmäsä on erilaista porukkaa.
Yksi iso porukka on se jota kahvissa ei kiinnosta maku vaan kofeiini. Heitä ymmärrän paremmin. Jos olisin itse sellainen, niin tosin ottaisin varmaan kofeiinitabletteja.
Toinen on sitten sellainen joka ei vaan ole viitsinyt ajatella asiaa, koska se ei kiinnostaa riittävästi vaikka maulla olisikin väliä. Kyllä minä tavallaan ymmärrän heitäkin tai oiekammin tajuan mistä se kumpuaa.
-
Kaikella kunnioituksella, mutta suhtaudun epäileväisesti väitteeseesi. Toki määritelmäkysymyshän tuo harratuskin on. Et vain juo kahvia. Sinua kiinnostaa millaiseella keittimellä sitä espressoasi teet? Suhtaudut mielenkiinnolla milalista papua ja miten paljon siitä espressokeittimen läpi valuu ja sinua oletettevasti kiinnostaa se kauanko se valuminen kestää? Kaikesta tästä olet keskustellut muiden harrastajien kanssa tällä foorumilla noin 1500 viestin voimin jo viiden vuoden ajan aiheesta kahvi?
Ehkä tosiaan harrastan netissä roikkumista? ;-) Ei minua kiinnosta kuika kauan kahvi valuu tai mitä papua myllyssä on, kunhan tuloksena on juotavaa kahvia. Saaatan tosiaan pitkän epäonnistumisjakson jälkeen jopa katsoa kelloa ja vaakaakin, mutta tuskin enempää kuin kahdesti vuodessa ;-)
Sen kyllä myönnän että moni keitin on esineenä kiinnostava: on jännä miten monmutkainen laitos voidaan tehdä, vain jotta saisi uitettua kahvia vedessä ;-)
Jos vain ajat autolla päästäksesi funtionaalisesti paikasta A paikkaan B, niin et ole autoharrastaja. Jos taas autot muutenkin kiinnostavat, niin juttu on toinen.
Eivät kiinnosta yhtään. Ikäkysymyksiä, parikymppisenä kiinnostivat, koska niistä ei mitään tiennyt. Nyt kieltäytyisin jos joku ehdottaisi F1:llä tai Testarossalla ajelua -tiedän ettei siinä ole mitään hienoa tai hauskaa. Vespalla ajelu on hauskaa, mutta en harrasta sitäkään, ajan vain ;-D
-
Ehkä tosiaan harrastan netissä roikkumista?
Tuskin puhuisit netissä noin kauan ja pitkään kahvista jos kahvi ei selvästi kiinnostasi. Et harrasta autoja ja siksi sinua ei nähdä autofoorumeilla höpöttömässä viittä vuotta 1500 viestillä autoista.
Ei minua kiinnosta kuika kauan kahvi valuu tai mitä papua myllyssä on, kunhan tuloksena on juotavaa kahvia.
Alleviivasin olennaisen. Eli sinua kiinnostaa kuika kauan kahvi valuu tai mitä papua myllyssä on. Olen siitä kyll'ä melko varma. ;-)
Saaatan tosiaan pitkän epäonnistumisjakson jälkeen jopa katsoa kelloa ja vaakaakin, mutta tuskin enempää kuin kahdesti vuodessa
Sepä se. Niiden katsomiset ovat antaneet pohjat taidollesi joak harrastamisen myötä on kehittynyt.
Eivät kiinnosta yhtään. Ikäkysymyksiä, parikymppisenä kiinnostivat, koska niistä ei mitään tiennyt. Nyt kieltäytyisin jos joku ehdottaisi F1:llä tai Testarossalla ajelua -tiedän ettei siinä ole mitään hienoa tai hauskaa.
Jep. Et harrasta autoilua toisin kuin kahvia. Vai missä kohtaa olit erimieltä tuosta wikipidian määritelmästä suhteessa itseesi kahvin tai autoilun osalta?
-
En ole kahvihifisti, eikä vakava harrastaja, enkä harrastaja ollenkaan, juon vain kahvia.
Samoissa mennään imo. On tietty ollut mouhovaiheita mutta kyllä kahvi on ensisijaisesti vain kahvia ja liika fundamentaalisuus ja fanaattisuus vaan vievät iloa. Edelleenkin on tosin todella vaikea saada hyvää cappuccinoa mistään :(
kahvihifistiksi julistautuminen ja siinä samassa seuraava erottautuminen rahvaasta vaikuttaisi kyllä olevan aika olennainen osa nuorten baristojen kehityskaarta tiskin takana.
-
Samoissa mennään imo.
Olitkos sinä vielä ammattilainen? Ammattilaiset ei oo harrastajia. Ei vaikka ne harrastais työajan ulkopuolella.
kyllä kahvi on ensisijaisesti vain kahvia ja liika fundamentaalisuus ja fanaattisuus vaan vievät iloa.
Ihan yleisesti voisi kysyä, että kuinka oleelliseksi kukaan kokee näitä hifismissä? Ei kukaan ollut maininnut suoraan määritelmissä kuitenkaan?
-
Oon ollut reservissä jo vuosia. oikeestaan noi 'ammattilaisvuodet' olivat sitä harrastamista.
-
Toki on sitten eri juttu, jos yhteisö päättää käyttää termiä kahvihifistelijä sen asenteellisessa merkityksessä.
Tästä voisin myös esittää yleisen kysmyksen, että miksi kahvihifismi sanaa käytetään niin usein halventavassa merkityksessä?
-
Tästä voisin myös esittää yleisen kysmyksen, että miksi kahvihifismi sanaa käytetään niin usein halventavassa merkityksessä?
Koska monet itsensä moiseksi julistavat tekevät sen niin helpoksi? :P
-
Koska monet itsensä moiseksi julistavat tekevät sen niin helpoksi?
Minulla on hyvin vahva tunne, että tämä ei ole se suurin syy ainakaan. Perustelen sitä sillä, että sellainen perus negatiivisuus tuota sanaa kohtaan on niin laajaa ja epäilen joskus suurin osa negatiivisesti asiaan suhtautuvista on edes koskaan tavannut kahvihifistelijää?
-
Tästä voisin myös esittää yleisen kysmyksen, että miksi kahvihifismi sanaa käytetään niin usein halventavassa merkityksessä?
Koska hifisteillä on ainoastaan yksi totuus.
-
Koska hifisteillä on ainoastaan yksi totuus.
Onko näin? Itse pidän itseäni kahvi- ja audiohifistinä, mutta koskaan minua ei ole haitannut millä kauttimilla muut kuuntelevat musiikkia tai jos joku juo juhlamokkaa? En ikinä ole puuttunut livenä kenenkään äänentoistoon tai kahvinjuontiin jos hän ei ole itse kysynyt. Enkä mielestäni pidä omaa tapaani juoda kahvia yhtenä totuutena?
Onko hifismin määritelmäni väärä? Enkö olekkaan hifisti? En kahvissa enkä audiossa?
Miten sitten määrittelisit sen kahvihifismin?
-
Koska hifisteillä on ainoastaan yksi totuus.
Vaikka itse tunnustaudun niin kahvi-, audio-, kuin jokusen muunkin asian hifistiksi, niin tämä on kyllä ihan uusi ajatus.
Perusteluja?
Ainakaan kahvipuolella minkäänlaista hegemoniaa ei ole saavutettu sen suhteen mikä on "totuus" ja mikä ei. ;)
EDIT: eikä kyllä audiohifismissäkään (tai oikeastaan kai pitäisi puhua audiophilismistä kuten ulkomailla, erotuksena hifiin, joka on vanhentunut käsite). Kuka sen sitten sanoo sen lopullisen totuuden esim. sen välillä kumpi on parempi: cd vai lp (barssipapu vai kenialainen), analoginen vai digitaali (pid-keitin vai vipukeitin), putki vai transistori (kaasu- vai sähköpaahdin tjsp)... aistienvaraisissa asioissa olemme aina mielipiteiden armoilla. ;)
Toki se ruokkii keskustelua...
-
Koska hifisteillä on ainoastaan yksi totuus.
Minä kyllä tiedän mikä on totuus. Se ei tosin liity mitenkään äänentoistoon eikä kahviin enkä ole hifisti. ;D
Kirjoittaakohan joku aktiivisesti viestejä appelsiinimehufoorumille. Ja onkohan olemassa joukkoa ihmisiä, jotka keräilevät erilaisia mehulinkoja ja puristimia ja jotka keskustelevat niiden ominaisuuksista ja eri maalaisten appelsiinien makuvivahteista?
No en väitä kenestäkään mitään ja välillä mietin itsekin olenko edes harrastaja kahvin suhteen. Ystävien mielestä olen, koska eivät tunne muita itse kahvia paahtavia. Mutta siinäkään en ole hifisti - karkea aistinvarainen paahtoprosessi meikäläisellä....
-
Kirjoittaakohan joku aktiivisesti viestejä appelsiinimehufoorumille. Ja onkohan olemassa joukkoa ihmisiä, jotka keräilevät erilaisia mehulinkoja ja puristimia ja jotka keskustelevat niiden ominaisuuksista ja eri maalaisten appelsiinien makuvivahteista?
En tiedä, mutta jos asuisin maassa jossa on appelsiineja jokapuolella niin olisin luultavasti sellainen. Täällä suomessa itsetuorepuristaminen on vähän HC harrastus.
Mutta siis kuvantunlaiset ihmiset ovat minusta appelsiinimehuharrastajia, mutta OskuK ei ole. Hän on vain kahviharrastaja myönsi sitä itselleen tai ei.
No en väitä kenestäkään mitään ja välillä mietin itsekin olenko edes harrastaja kahvin suhteen.
No miten tuo wikipedian esittämä määritelmä sitten sopii itseesi?
Jaan sen oikein osiin:
1) Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa
2) jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää.
3) Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio.
Kohdasta kaksi olen itse määritelmässä erimieltä. Se on minusta turha. Harrastuksen ei missään nimessä ole minusta pakko rentouttaa? Päinvastoin esim. base-hyppy harrastaja saattaa hakea harrastukselleen juuri päinvastaista efektiä kuin rentoutusta.
Pitäisi ehkä käydä itse korjaamassa tuota wikipediaa.
Aika hyvä huomio muuten tuossa myöhemmin harrastuksissa puhuttaessa: "Monissa harrastuksissa tärkeä piirre on yhteisöllisyys – yhteisen harrastuksen kautta syntyy tiivis yhteisö, jonka jäsenet usein jakavat tietoa ja auttavat toisiaan hyvin epäitsekkäästi." - wikipedia.
-
liika fundamentaalisuus ja fanaattisuus vaan vievät iloa.
Tästä olen kyllä aivan samaa mieltä, mutta en näe kummankaan suoranaisesti kuuluvan hifismiin.
Fundamentalisti on fundamentalisti, fanaatikko on fanaatikko ja hifisti on hifisti. ;)
Edelleenkin on tosin todella vaikea saada hyvää cappuccinoa mistään
Tähän auttaisi pieni hifistely kahvin suhteen. Sitten voisi saada hyvän cappun ainakin kotona. ;D
-
... Edelleenkin on tosin todella vaikea saada hyvää cappuccinoa mistään :(
Mä kun muistelin että joku sai Soulissa kunniamaininnan Latten piirtely kisoissa juoman mausta ;)
-
Jäin vielä funtsimaan tätä kahvihifistelyä, ja vaikka sen tarkka määrittely ei loputtomiin jaksa itseäni kiinnostaa, niin tulin siihen tulokseen, että (mielestäni):
Jokaisen sellaisen kahvittelijan, joka on katsoo kahvipaketista paahtopäivän (ja jättää liian vanhan ostamatta) sekä on edes jossain määrin kiinnostunut kahvin alkuperästä, sisällä asuu vähintäänkin pieni hifistelijä.
Jos taas paahtopäivällä eikä alkuperällä (eikä sen puolin maullakaan) ole tuon taivaallista väliä, niin sitten ei varmasti ole hifistelijä.
Lisättäköön, että mielestäni hifistelyssä ei ole mitään negatiivista (joillekin se selkeästi on haukkumasana), vaan lähinnä kyse on laatutietoisuudesta. Jos kahvin maku kiinnostaa ja on valmis tekemään asioita maun parantamiseksi, niin on hifistelijä.
Sorry, niin se vaan on. ;)
-
Mutta siis kuvantunlaiset ihmiset ovat minusta appelsiinimehuharrastajia, mutta OskuK ei ole. Hän on vain kahviharrastaja myönsi sitä itselleen tai ei.
Minä kyllä edelleenkin ymmärrän Oskun haluttomuutta lukea tätä kahvi hommaa harrastukseksi. Mikä kaikki pohjimmiltaan luetaan harrastusten joukkoon? Kahvissahan on myös kyse riippuvuuden tyydyttämisestä. Tosin kofeiini riippuvuudesta pääsee helposti irti jos haluaa.
Mutta miten tätä asiaa lähestyisin? Tämä nimittäin koskee hifistelyäkin.
Tunnustan, että olen intohimoinen ruoanlaittaja. Paljon intohimoisempi kuin "kahviharrastukseni" suhteen. Silti en missään nimessä sanoisi, että harrastan kokkausta tai ruoanlaittoa. Esimerkiksi stressaantuneenakin, pitkien työpäivien lomassa saan suurta tyydytystä siitä, että saan kokata kotona ruokatauolla nopeasti jonkin perinteisen pasta-annoksen, yksinkertaisen risoton, kiinalaista kasvisruokaa tms.
Minulla on useampi hyllymetri keittokirjoja, joista suurimman osa olen oikeasti lukenut. Vaikka olisin juuri syönyt saatan jo miettiä seuraavaa ateriaa ja sen valmistamisesta saatavaa nautintoa. En siis ole ahmija ja painoindeksini on vain lievästi ylipainon puolella ja pysynyt vakiona yli 20 vuotta.
Kokatessa en käytä koskaan eineksiä enkä valmismarinadeja. Leipää leivon itse, mutta ajanpuutteen vuoksi en säännöllisesti. Ostelen keittiötarvikkeita ja käytän tuoreita raaka-aineita sekä teen kaiken mielelläni alusta alkaen itse. Silti mielestäni yksinkertaisesti pidän vain ruoanlaitosta enkä harrasta sitä.
Yhteisöllisyys on toki tärkeä asia, koska tykkään tehdä ruokaa ystäville ja vaimoni kanssa kutsumme mahdollisimman usein ystäviä syömään. Mikä ei ole tarpeeksi usein, koska olemme kumpikin varsin työorientoituneita tällä hetkellä. Oikeastaan tämä kahvihomma on ehkä yksi osa tätä kokonaisuutta.
No miten tämä liittyy hifismiin? Tämän kautta on pakko pohtia seuraavaa: Voiko olla hifisti vaikkei olisi harrastaja? Nimittäin voisin ehkä pitää itseäni hifistinä ruoan suhteen, mikä taas ei tarkoita pröystäilyä, ja voi olla hyvin yksinkertaista ja edullistakin, mutta aina laadukasta ja huolella valmistettua. Ruokaa laittaessa usein mitaan myös asioita, vaikka toki vuosikymmenten kuluessa on silmämääräinenkin mitta aika tarkka.
Nyt sitten seuraava pohdinta omalta osaltani. Äänestinkö väärin? Jos olen ruokahifisti ja jos tuo kahvi on osa ruokahifismiäni, asuuko minussa siis sittenkin pieni kahvihifisti? :P
Mutta en missään nimessä koe harrastavani ruoanlaittoa. Harrastan kyllä kalastusta ja uintia sekä musisointia erilaisilla akustisilla kielisoittimilla, mutta ruoanlaittoa en. Olen myös harrastanut urheilumiekkailua ja lenkkeilyä, kunnes polvet pettivät ja tulivat noille esteeksi. Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys. En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys. Kahvi ei ole välttämättömyys. Siksi se voisi olla harrastus. Mutta tuo hifismi. Ruoan suhteen olen sitä. Jos olen makuhifisti olen toki myös kahvihifisti.
Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?
-
Jos mä vaan jätän tän tähän.
(http://images.tapatalk-cdn.com/15/10/29/4fe39215e5a3e4e0feb3bdae38ffb487.jpg)
-
Pari kommenttia
Kahvissahan on myös kyse riippuvuuden tyydyttämisestä. Tosin kofeiini riippuvuudesta pääsee helposti irti jos haluaa.
Kahvi, tai kahviharrastus tai kahvihifismi ei edellytä addiktiota kahvia kohtaan. Joillakin addiktio voi toki toimia merkittävänä kannustimena harrastuksen tai hifistelyn suuntaan.
Tämän kautta on pakko pohtia seuraavaa: Voiko olla hifisti vaikkei olisi harrastaja? Nimittäin voisin ehkä pitää itseäni hifistinä ruoan suhteen, mikä taas ei tarkoita pröystäilyä, ja voi olla hyvin yksinkertaista ja edullistakin, mutta aina laadukasta ja huolella valmistettua. Ruokaa laittaessa usein mitaan myös asioita, vaikka toki vuosikymmenten kuluessa on silmämääräinenkin mitta aika tarkka.
Jos hifismin määritelmäksi hyväksytään laadullinen näkökulma ja harrastuksen määritelmän keskiössä on vapaa-ajan käyttäminen toimintaan, löydetään mahdollisuus hifistelijään joka esimerkiksi ammatissaan hifistelee mutta ei tee samaa työnsä ulkopuolella. Tällöin henkilö olisi hifistelijä mutta ei harrastaja.
Mittaamiset ja valmistusprosessin toistettavuus ovat nähdäkseni valmistukseen liittyviä näkökulmia, jotka eivät myöskään ole edellytyksiä harrastukselle tai hifistelylle.
Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?
Pohdinnassa oli monta hyvää seikkaa. Ehkä sellaista itsepohdintaa. Pohdintaa voi ja kannattaa tehdä jos kokee sen mielekkääksi. Ei kuitenkaan tarvitse osallistua jos määrittely tuntuu vieraalta.
Itse koetan toisinaan määritellä mikä termeillä tarkoitetaan. Siksi ehkä toisinaan olen hieman tarkka ettei määritelmä karkaa tarpeettoman rajaavaksi. Usein myös koen että minua määritellään ulkopuolisen yhteisön toimesta kahviin liittyvän toimintani kautta. Lienee turha taistella sitä vastaan, en tietä olisiko siihen aihettakaan.
Usein luontevimmat termit jäävät elämään ulkopuolisen hyväksynnän ja suosion myötä. Hifi-termi vaikuttaisi laajenevan audiopuolelta yleismerkitykselliseksi. Samaan tapaan esimerkiksi arkkitehtuuri on alettu nähdä rakenteiden välisenä suhteina muuallakin kuin rakennustekniikassa.
-
Minä kyllä edelleenkin ymmärrän Oskun haluttomuutta lukea tätä kahvi hommaa harrastukseksi. Mikä kaikki pohjimmiltaan luetaan harrastusten joukkoon? Kahvissahan on myös kyse riippuvuuden tyydyttämisestä. Tosin kofeiini riippuvuudesta pääsee helposti irti jos haluaa.
Riippuvuudesta pääsee kofeiinitabletilla tai pannussa seisseellä juhlamokalla. Riippuvuus toki kannustaa moniin harrastuksiin (sikarit, viinit, kahvit yms..) mutta riippuvuus on silti eriasia kuin harrastus, vaikka ne eivät toisiaan missään nimessä suljekkaan pois.
Silti mielestäni yksinkertaisesti pidän vain ruoanlaitosta enkä harrasta sitä.
No miten tämä liittyy hifismiin? Tämän kautta on pakko pohtia seuraavaa: Voiko olla hifisti vaikkei olisi harrastaja?
Jos jätetään luvusta ammattilaiset hifistelijät (jotka eivät ole koskaan harrastajia, koska ovat ammattilaisia), niin hifisti pyrkiii hyvään laatuun ja harrastuksessa taas on luonteeltaan enemmän määrään liittyvä (tosin tietynlaieen määrään). Kyllä se ehkä aikaa löyhää hifismiä on, jos pyrkii korkaan laatuun, mutta hyvin epäsäännöllisesti tai pienellä kiinnostuksella. En nyt sanoisi ehdottomasti että ei, mutta rajoilla liikutaan.
Nimittäin voisin ehkä pitää itseäni hifistinä ruoan suhteen, mikä taas ei tarkoita pröystäilyä, ja voi olla hyvin yksinkertaista ja edullistakin, mutta aina laadukasta ja huolella valmistettua. Ruokaa laittaessa usein mitaan myös asioita, vaikka toki vuosikymmenten kuluessa on silmämääräinenkin mitta aika tarkka.
Tässä alleviivasin tekstistäsi sen mikä liittyy tuohon aiempaan kysymykseeni, miksi hifisteitä ei pidetä ja harva tahtoo tuntustautua hifistiksi, että siihen sanaan liitetään minusta turhaan pröystäily ja kalleus.
Nyt sitten seuraava pohdinta omalta osaltani. Äänestinkö väärin? Jos olen ruokahifisti ja jos tuo kahvi on osa ruokahifismiäni, asuuko minussa siis sittenkin pieni kahvihifisti?
Miksei asuisi? Etkö pyri kahvissasi suuren laatuun maun osalta?
Mutta en missään nimessä koe harrastavani ruoanlaittoa. Harrastan kyllä kalastusta ja uintia sekä musisointia erilaisilla akustisilla kielisoittimilla, mutta ruoanlaittoa en. Olen myös harrastanut urheilumiekkailua ja lenkkeilyä, kunnes polvet pettivät ja tulivat noille esteeksi. Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys.
Tämä on minusta todella outo ajatus. Tai siis, että jos harrastaa hulluna autoilua ja rassaa sitä vintageautoaan autotallissa ja käy kokoontumisajoissa, niin jos sen lisäksi käy oppelilla töissä päivittäin niin ei olekkaan autoharrastaja? En tajua logiikkaasi?
En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys.
Jos lukee päivnä lehden uutisten takia, harrastekirjallisuutta (ne kokkikirjat) ja ammattikirjallisuutta niin ei suuresta lukumäärästä huolimattakaan varsinaisesti välttämättä ole lukemis harrastaja, koska se intohimo ei ole itse lukeminen vaan se on vain väline. Vähän kuin se että ei ole autoharrastaja jos käy pakolla autolla töissä.
tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?
Ei missään nimessä tarvitse. Saa jos tuntuu siltä, mutta ei tarvitse. Itse harrastan pohtimista ja määrittelyä ;D
-
Mittaamiset ja valmistusprosessin toistettavuus ovat nähdäkseni valmistukseen liittyviä näkökulmia, jotka eivät myöskään ole edellytyksiä harrastukselle tai hifistelylle.
Harrastukselle eivät missään nimessä. Hifismin suhteen vähän niin ja näin. Tai siis kahvissa jos joku pyrkii suuren laatuun, niin toki se onnistuu ranneliikkeelläkin ja aikaa perstuntumalla arvioimalla, niin toki se on hifismiä sitten. Toki se on suurempaan hifistelyä sekunttikellon ja vaa'an kanssa.
Pohdinnassa oli monta hyvää seikkaa. Ehkä sellaista itsepohdintaa. Pohdintaa voi ja kannattaa tehdä jos kokee sen mielekkääksi. Ei kuitenkaan tarvitse osallistua jos määrittely tuntuu vieraalta.
Joo ja näitä määritelmiä pohtiessa yleensä syvenee se koko ajatus koko asiastakin yleensä. Että ei se ole vain turhaa rajanvetoa minusta aina, vaan monesti sitä asiaa oppii ymmärtämään paremmin kun pohtii miten ne määritelmät menevät ja miten ne suhtautuvat esim. omaan toimintaan.
-
Harrastukselle eivät missään nimessä. Hifismin suhteen vähän niin ja näin. Tai siis kahvissa jos joku pyrkii suuren laatuun, niin toki se onnistuu ranneliikkeelläkin ja aikaa perstuntumalla arvioimalla, niin toki se on hifismiä sitten. Toki se on suurempaan hifistelyä sekunttikellon ja vaa'an kanssa.
Kahvihifisti ei välttämättä tarvitse ranneliikettä tai määrien arviointia tai mittaamista. Ne ovat osa valmistusprosessia ja valmistusprosessi voi olla kolmannen osapuolen toimittama. Toki monet kahvihifistit/harrastajat valmistavat kahvinsa itse, mutta omatoiminen kahvin valmistaminen ei ole pakollinen edellytys sille että on kahvihifisti/harrastaja.
-
Kahvin voisin katsoa harrastukseksi, mutta ruoanlaittoa en, koska se on kaiken intohimon ohessa päivittäinen välttämättömyys. En myöskään harrasta lukemista, vaikka luen jatkuvasti, koska lukeminenkin on minulle välttämättömyys. Kahvi ei ole välttämättömyys. Siksi se voisi olla harrastus.
Tässä kohtaa mennään mielestäni vähän metsän puolelle. Välttämättömiä asioitako ei voi harrastaa? Eli jos joku käy säännöllisesti kilpakävelijöiden piirisarjan kisoissa ja harjoittelee päivittäin niitä varten, sitä ei kuitenkaan voi pitää harrastuksena (vaikka se selkeästi muutoin täyttäisikin harrastuksen tunnusmerkit) koska kävely on useimmille välttämätöntä liikuttaessa paikasta toiseen, tai vaikka vain viedessä roskat ulos. Joskus on pakko juostakin kun on oikein kiire. Jos kerran tai useammin on pakon edessä juossut, niin siinäkö se sitten meni se juoksu-/lenkkeilyharrastus?
Samoin bussi- tai taksikuski, joka keräilee vanhoja autoja, käy kokoontumisajoissa, tekee niillä huviajeluja, osallistuu autoharrastajien toimintaan päivittäin ja vieläpä rassaa niitä autojaan vapaa-ajalla, ei kuitenkaan voi harrastaa autoja, tai autoiluja, koska autot ja autoilu ovat hänelle välttämättömyys. Heti jos hän irtisanoutuu, niin samalla silmänräpäyksellä hänestä tuleekin autoharrastaja...
Voiko Postin työntekijä harrastaa postimerkkeilyä?
Itse ainakin harrastan ruoanlaittoa, viikonloppuisin usein vähän hifistellenkin. ;) (minunkaan mielestäni hifistely ei liity rahaan, vaan huolellisuuteen ja tarkkaavaisuuteen sekä pyrkimykseen saada aikaiseksi jotain poikkeuksellisen hyvää)
Missä vaiheessa kotiruoanlaitto sitten muuttuu harrastukseksi? Sanoisin, että jos sitä kohtaan osoittaa suurta kiinnostusta ja aktiivista pyrkimystä tiedon ja taidon kasvattamiseen.
BTW, joidenkin ammattilaisten suhtaumisessa hifistelyyn tietyssä mielessä ymmärrän sen, ettei joku miellä itseään hifistelijäksi, jos ajatellaan että hifi kuuluu kotiin (vrt. alkuperäiset hifi-laitteet, jotka nimenomaan olivat kotilaitteistoja). Mutta toisaalta, kuinka moni probarista sitten töräyttää ne aamukahvit valmiiksi jauhetusta juhlamokasta pesemättömällä krupsilla?
Oliko tässä kaapista astumisessa ja pohdinnassa mitään järkeä? Tai sitten voisin kysyä kysymyksen, jonka voisin olettaa Oskunkin esittävän: tarvitseeko näitä niin monimutkaisesti pohtia tai määritellä?
Ei tietenkään tarvitse. Eihän tämä ihan samaan kastiin kuulu kuin hengittäminen, nukkuminen, syöminen tai verojenmaksu...
Suhtaudutaan tähän vaan ihan harrastuksena. :P
-
Ne ovat osa valmistusprosessia ja valmistusprosessi voi olla kolmannen osapuolen toimittama. Toki monet kahvihifistit/harrastajat valmistavat kahvinsa itse, mutta omatoiminen kahvin valmistaminen ei ole pakollinen edellytys sille että on kahvihifisti/harrastaja.
Aivan aivan.. Jos puhutaan kahvintekemisestä harrastuksena, niin silloin olen edelleen samaa mieltä. Jos puhutaan kahvinjuomisesta harrastuksena, niin olet oikessa.
Vähän kuin Olutharrastuksessakin, että toiset panevatkin itse olutta eivätkä vain harrasta sen juomista.
-
Tämä on minusta todella outo ajatus. Tai siis, että jos harrastaa hulluna autoilua ja rassaa sitä vintageautoaan autotallissa ja käy kokoontumisajoissa, niin jos sen lisäksi käy oppelilla töissä päivittäin niin ei olekkaan autoharrastaja? En tajua logiikkaasi?
Logiikkani liittyy siihen, että Harrastus on vapaa-ajan toimintaa, mutta ruoan valmistaminen on välttämättömyys, eli se on kotityötä, josta voi nauttia ja nautin suuresti. Harrastaminenhan on aika nykyaikainen ilmiö. Vielä reilut sata vuotta sitten vain rikkailla tai ylemmällä luokalla oli mahdollisuus harrastaa. Jossakin määrin harrastamisen luokitteluun ei ollut varaa. Alempi luokka teki yksinkertaisesti erilaisia asioita mm. puhdetöitä. Ylemmällä luokalla oli vapaa-aikaa, joka piti täyttää jollakin, kuten metsästyksellä tai pelailemalla. tms. Alemmalle luokalle metsästys oli ruoan hankintaa, vaikka toki se saattoi tuoda suurta henkistä tyydytystä. Eli onko kaikki luokiteltava harrastukseksi, eikö joitakin asioita vaan tehdä, koska ne ovat osa elämää? Näin koen ruoan suhteen, vaikka nautinkin tekemisestä suuresti.
Itse harrastan pohtimista ja määrittelyä ;D
;) Sama vika, mukana oli aika paljon itseironiaa...pistin tarkoituksella hieman överiksi.
-
Logiikkani liittyy siihen, että Harrastus on vapaa-ajan toimintaa, mutta ruoan valmistaminen on välttämättömyys, eli se on kotityötä, josta voi nauttia ja nautin suuresti.
Joo, sittenhän se muuttuu harratukseksi vasta kun siitä tekee tarpeettoman monimutkaista ostamalla ison kasan keittokirjoja ja panostamlla siihen aikaa ja mielenkiintoa.
Harrastaminenhan on aika nykyaikainen ilmiö.
No tavallaan rahvaan keskuudessa joo, mutta se johtuu elintason noususta lähinnä. Luulisin, että rikkaat harrastivat jo muinaisessa egyptissäkin.
Eli onko kaikki luokiteltava harrastukseksi, eikö joitakin asioita vaan tehdä, koska ne ovat osa elämää? Näin koen ruoan suhteen, vaikka nautinkin tekemisestä suuresti.
Kyllä asioita voi tehdä vain osana elämää ja nauttia niistä. Sitten asiaan kohdistuu suurta suurta mielenkiintoa, niin se alkaa muuttua harrastukeksi. Jos vaan tekee päivittäin ruokaa, tykkää siitä mutta tekee sen vain alta tykäten niin se ei ole vielä harrastus. Kun hankkii sen ison pinin keittokirjoja ja suuresti nauttien suhtautuu koko siihen prosessiin, niin se alkaa olla jo harrastusta. Ero on toki veteen piirrtty, mutta minusta se on olemassa silti.
pistin tarkoituksella hieman överiksi.
;D
-
Käsitteellä Hi-Fi pyrittiin joskus 50-luvulla myymään äänentoistolaitteita kuluttajille luomalla mielikuva luonnonmukaisuudesta. Kyseessä oli ennen kaikkea markkinoinnin käsite, ei niinkään mikään tae äänen laadusta. Viimeistään 80-luvulla käsite alkoi olla imagoltaan vanhahtava, eivätkä todelliset harrastajat, puhumattakaan ammattilaisista, kokeneet termiä omakseen. Itse en oikeastaan törmää termiin missään muussa kuin halventavassa sävyssä, mutta kyllä poikkeuksiakin toki löytyy.
Hifistelyllä yleensä halutaan dissata toisten suoritusta kun itse ei oikeasti haluta, osata, viitsitä, ehditä tehdä jotain juttua kunnolla. Taustalla voi olla esimerkiksi kateus, ylimielisyys ja itsekkyys toisen ihmisen elämän prioriteettejä kohtaan. Jos joku haluaa leipoa parhaat leivonnaiset, kisailla pienestä kumisesta kiekosta jäällä, seurata muiden urheilusuorituksia keskustellakseen niistä toisten samanhenkisten kanssa, lyödä pientä valkoista palloa maassa oleviin reikiin tai opetella tekemään ruskeista pavuista herkullista juomaa, niin omaa aikaansa saavat siihen vapaasti käyttää ja se ei ole ainakaan minulta mitenkään pois. Kun kaikkea ei ihminen ehdi tekemään, eikä varsinkaan olemaan kaikessa hyvä, niin väistämättä tässä joutuu tekemään valintoja.
Pyrkmys oman suorituksen parantamiseen pitäisi nähdä positiivisena ominaisuutena riippumatta mihin sitä sovelletaan. Ammattimaisuus tuo mukanaan elinkeinoon ja kannattavuuteen liittyvät lisämausteet, jonka takia harrastepohjalta voidaan joissain osaamisissa mennä paljon pidemmällekin, kuin mitä ansaintatoimnnan reunaehdoilla on mahdollista. Kotona tehty voi olla kaikkein parasta. Subjektiivisten mieltymysten kohdalla absoluuttista parhautta ei edes kannata yrittää määrittää: jokaisella on oikeus omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, samoin kuin oikeus hakea onnistumisen kokemuksia sieltä mihin haluaa aikaansa käyttää.
-
Tässä keskustelussa on kyllä uskomattoman hyviä näkemyksiä ja vielä parempia perusteluita. Hauska lukea että mihin tämä tästä kehittyy.
-
Ammattimaisuus tuo mukanaan elinkeinoon ja kannattavuuteen liittyvät lisämausteet, jonka takia harrastepohjalta voidaan joissain osaamisissa mennä paljon pidemmällekin, kuin mitä ansaintatoimnnan reunaehdoilla on mahdollista
Kyllä ja myös joskus vähemmän pitkälle. Aina ei ole taloudelisesti mahdollista tai edes mielekästä myydä sellaista laatua, joka itseä mahdollisesti miellyttäisi.
-
Ei taloudellisesti mahdollista tai mielekästä, koska oma maku voi oikeasti poiketa keskimääräisen asiakkaan odotuksista. Asiakkaan tahto on tärkein.
En yleensä tykkää monien hyvienkään kahviloiden vaaleapaahtoisista espressoista, koska ne mielestäni ovat yleensä vetisiä ja aliuuttuneita. Kotona valutan vaaleita paahtoja hitaasti, ristrettoa jopa 60s, jolloin maku on paremmin tasapainossa. Jousitoiminen vipukone tarjoaa loppua kohti alenevan lämmön, mikä auttaa välttämään yliuuttoa. Sitten kun laitetaan tuohon kahviksi vielä Jamaica Blue Mountain, jolla pelkkä raaka-aine maksaa 3e per shotti, niin ei tollaista varmaan kannattavasti pysty tässä maassa kahvilassa tarjoamaan.
-
Mitä kahvihifistely on?
Kahvin kanssa itse katsoisin sen tarkoittavan mahdollisimman korkeaan juoman maun laatuun pyrkimistä. Sana on kuitenkin harvinaisen epämääräisestä ja moninaisesti määritellystä alkuperäissanasta (audio-hifi) ouosti rukattu vähemmän samalla toimiviin asioihin, kuten kahviin. Lisäksi siinä on yleisesti melko vahva negatiivinen sävy.
Mikä erottaa kahvihifistin vakavasta harrastelijasta vaiko mikään?
Harrastuneisuus ja hifistely ovat kaksi eri asiaa. Toki liittyvät toisiinsa.
Oletko kahvihifistelijä?
Olen, vaikkakaan en välttämättä kovinkaan hyvä sellainen.
Onko kahvihifistely hyvä vai huono juttu?
No mitä kukin mistäkin itse saa. Itse nautin tästä harrastuksesta näin ja silloin se on hyvä. Joku muu välttämättä ei. En lisäisi automaattista arvolatausta asialle.
Jos joku tykkää juoda pannussa palanutta juhlamokkaa ja nauttii siitä, niin ihan aikuisten oikeasti minusta siinä ei ole mitään vikaa. Hyvä hänelle. Siksi kahvihifistely ei ole minusta mikään itseisarvo, vaan pelkästään väline jollekkin muulle. Itseni kohdalla ilolle ja nautinnolle.
-
miksi kahvihifismi sanaa käytetään niin usein halventavassa merkityksessä?
Tämä taas on minusta aidosti mielenkiintoinen kysymys.
Luulen, että tämä on vähän kaksisuuntainen tie. Vaikka audio- tai kahvihifisti ei välittäisikään toisten laitteistoista tai kahveista, niin kyllähän se omista kauttimista tai kahveista intoilu antaa helposti siinäkin tapauksessa helposti tahattoman implikaation, että "sun kajarit on paskat ja kahvi kuraa". Lisäksi toki on sellasia päällepäsmäri hifistejä ja kahviharrastajia, jotka tuntevat paremmuutta omasta asiastaan ja se myös näkyy ulospäin jos ei sanoissa, niin asenteessa.
Helposti silloin se sana ottaa negatiivisen sävyn, kun ihmisten täytyy puollustaa omia kaiuttimiaan tai kahvejaan. Helpoin puollustus on hyökkäys ja negatiivinen skeptisyys toisen tekemisiä kohtaan.
-
Pannukahvin ei tarvii olla palanutta, vaan on oikein valmistettuna erinomainen kahvijuoma. Hyvin valmistettu on huonosti valmistettua parempaa menetelmästä riippumatta.
Jännää on tietysti makutottumusten valtava kirjo. Vaikka omaan makuuni perinteinen ranskalainen tosi tummaksi paahdettu robusta yliuutettuna tuotti kitkerän maun, niin nyt kun sikäläisissä hotelleissa tarjotaan yleensä yleiseurooppalaiseen makuun sopivaa suodatinkahvia tai italialaisia kahvijuomia, niin olen jäänyt kaipaamaan sen maitokahvin omaleimaista makua. Tai turkkilaista kahvia, jota ei ilman sokeria oikein kykene juomaan. Oikein huippuna veracruzilainen Gran Café de la Parroquia, jonka mustaa mönjää ei ilman kuumaa maitoa kukaan kuvitellut juovansa.
http://mochilerosoy.com/2015/07/gran-cafe-de-la-parroquia-o-a-la-parroquia-a-donde-ir/
Makuasiat ovat ainoita, joista kannattaa kiistellä. Niistä saa aikaan parhaat keskustelut ja kaikki ovat omalla tavallaan oikeassa.
-
Pannukahvin ei tarvii olla palanutta, vaan on oikein valmistettuna erinomainen kahvijuoma.
"Pannuun palneella", viittasin siis siihen kun suodatinkahvi jätetään puoleksi päiv'äksi siihen lämpölevylle palamaan, enkä suinkaan perinteisen suomalaiseen pannukahviin. Enkä minä siitäkään sano, että siitä lämpölevyllä ummehtuneesta kahvista ei saa pitää. Se pointtini oli nimeomaan se, että ihan vaikka millaista kahvia tekee ja siitä pitää, niin hyvä.
Hyvin valmistettu on huonosti valmistettua parempaa menetelmästä riippumatta.
Osa tätä pointtiani on se, että se kahvinjuonti on kokonaisvaltainen kokemus. "Hyvin valmistettu" on subjektiivinen käsite.
Tai turkkilaista kahvia, jota ei ilman sokeria oikein kykene juomaan.
Itse juon turkkilaisen kyllä ihan sokeritta ja on vieraillekkin kelvannut sellaisena. Kiehautatkohan mahdollisesti sitä liikaa?
Makuasiat ovat ainoita, joista kannattaa kiistellä. Niistä saa aikaan parhaat keskustelut ja kaikki ovat omalla tavallaan oikeassa.
Nimenomaan.
-
En itse tee turkkilaista - ainoastaan juonut sitä Turkissa ja Lähi-idän maissa. Kaikkeen ei ehdi paneutua, espresso on tarjonnut riittävästi henkilökohtaista haastetta.
-
En itse tee turkkilaista - ainoastaan juonut sitä Turkissa ja Lähi-idän maissa.
Joo. Ne polttavat sen siellä todella usein. Hassua, kun sitä heidän "onnea tuovaa" vaahtoa saa kyllä ihan reilusti polttamattakin. Toki käräyttämällä vähän yli saa vielä enemmän, että siitä se kait johtuu.
-
Tämä on jatkoa tämän ketjun keskustelulle:
http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=4000.msg36368#msg36368
No tehdäänpä tällainen ajatuskoe. Tuolla toisessa ketjussa meillä oli viisi ihmistä jotka kokivat itsensä hifistiksi loppujen tyytyessä vain nauttimaan hyvästä/erinomaisesta kahvista.
Otetaan kuvitteellinen hahmo joka myös laskee itsensä kahvihifistiksi juoden vain ja ainoastaan presidenttiä tai lidlin halppiskahvia keitettynä thermoblock-krupsilla. Kahvit joista internet-foorumin hifistit pitävät, tyrmäisi tämä henkilö "luiruina".
Miten itsensä ristretolla hifistiksi kokenut henkilö mahtaisi suhtautua tähän lidl-krups-hifistiin tapan kutsua itseään hifistiksi?
Uskoisin että hänen kahvinsa paranisivat jos hän vaihtaisi papua tai hankkisi paremman keittimen jota opettelisi käyttämään. Jos olisin väärässä ja hän hifistisesti tahtoisi juoda tuollaista kahvia josta tykkää, niin silloin hänen minusta pitäisi pysytellä Lidlin halpispavuissa ja thermoblokissa. Jos taas raha estää häntä kokeilemasta, mutta hän pyrkii mahdollisimman hyvään laatuun sillä mitä hänellä on, niin selvästi hän on hifisti ja minusta voi kutsua itseään sellaseksi.
Jos pyrkii mahdollimman suureen laatuun ja makunautintoon, niin on minusta kahvi-hifisti. Teki sen sitten millä resursseilla tahansa. Jos omaan makuun Lidlin pavut ovat parhaita, niin suosittelen ihan aidosti ja ilman vitsiä käyttäänä niitä. Saan pitää oman mielipiteeni ja oman makuni aivan muiden mausta välittämättä ja se on minun hifismiäni ja sen oman mielipiteeni Lidlin pavuista voin aivan hyvin sanoa tällä foorumilla pitämättä jotakuta joka niistä tykkää yhtään huonompana, tyhmänä tai "pellenä".
Alunperin tämä lähti siitä, että kutsuin Freesen pikakahvin parannusajatusta hifismiksi. Hän piti nykyisiä pikakahveja huonompika kuin mitä uskoi osaavansa terhdä itse. Tarkoittaako tämä eutomaattisesti, että hän pitää nykyisten pikakahvin juojia tyhminä tai pelleina? Minusta ei. Minusta Freese voi hifistellä niiden pikakahvien kanssa ja tehdä niitä omaan (tai asiakkaiden makuun) parempia tuomitsematta niitä jotka juovat nykyisiä pikakahveja. Se että pyrkii parempaa ei tarkoita automaattisesti että pitää muita ihmisiä huonompana jos he ovat erimieltä tai eivät pyri parempaan. Siksi hifisti ei välttämättä
pidä muita huonompana. Toki joku hifisti voi pitää tai joku joka ei hifisti voi pitää muiat huonompina tai "pelleinä", mutta se ei väistämättä liity hifismiin.
Analogiana edellisestä ketjusta tulee mieleen mm. pelle-sanan käyttö.
Miksi? Ei tietämättömyys tee kenestäkään pelleä? Eikä minusta sekään jos jollain on erilainen makuaisti kuin minulla.
Oletyko mahdollisesti itse tuomitseva ja tahdot siksi liittää hifismi sanaan sen oman tuomitsevaisuutesi vai mitä tarkoitat tuolla pellellä?
edit: Mulla ei ole aikomustakaan osallistu tuohon hifisti-galluppiin mutta kirjoitan tästä eteenpäin aiheesta
Ymmärrän. Et taida olla todellinen käsitehifisti sittenkään ;D
-
Niin siis tuo pelle-sana oli sellainen joka täällä liitettiin autohifin asemaan suhteessa "oikeaan hifiin" ja vastaavanlaisen arvottamisen suhteen olen taipuvainen olemaan hitusen tuomitsevainen, ei siinä sen kummempaa. Varmaan tässä on jollakin tavalla eroa onko "hifisti" jotain, jonk liittää itseensä vai jotain millä kuvailee yleisesti ihmisiä.
mutta silti hifismi, kahvihifisti jne. argh ;D connosseurin, bon vivantin, afficiandon ja muiden kanssa olen "sinut" :)
-
Niin siis tuo pelle-sana oli sellainen joka täällä liitettiin autohifin asemaan suhteessa "oikeaan hifiin" ja vastaavanlaisen arvottamisen suhteen olen taipuvainen olemaan hitusen tuomitsevainen
Siinä on tietty se, että niissä on eri tavoite. Vähän kuin, että kahvimaailmassa joku yrittäisi tehdä mahdollisimman tumman väristä kahvia kaikin mahdollisin keinoin välittämästä suoranaisesti mausta. Siksi se ei varsinaisesti olisi sitä kahvihifismiä, vaan tavallaan eri tavoite.
, ei siinä sen kummempaa. Varmaan tässä on jollakin tavalla eroa onko "hifisti" jotain, jonk liittää itseensä vai jotain millä kuvailee yleisesti ihmisiä.
Joo no siis ulkopuolelta annettuna se on yleensä negatiivinen termi, kun joku kokee että juhla-mokka on ihan hyvä ja kuvittelee että toinen pitää isteään jotenkin paremapana kun juo etioppialaista tuorepaahtoa. Joskus tälläinen kuvielma on toki tottakin. Joskus taas ei.
mutta silti hifismi, kahvihifisti jne. argh ;D connosseurin, bon vivantin, afficiandon ja muiden kanssa olen "sinut"
Edelleen koko tämän ketjun ajatus on, että miksi? Enkä siis kysy vittuillakseni. Minusta tämä on ihan aidosti mielenkiintoista. Olenhan käsitehifisti ;D
-
Edelleen koko tämän ketjun ajatus on, että miksi? Enkä siis kysy vittuillakseni. Minusta tämä on ihan aidosti mielenkiintoista. Olenhan käsitehifisti ;D
En mä tiedä onko tuohon mitään sen kummempaa syytä kuin siihenkään miksi esim. "persut", "suvakit" tai "vassarit" herättävät mielipiteitä.
Voisi tietenkin spekuloida että taustalla olisi jotain kulttuuriin liittyvää keskitien kulkijuutta tai alemmuudentuntoa tjsp. Yleisesti tuppaa olemaan niin että hifismiin liittyy sisä- ja ulkoryhmäläisyyttä, jonka seurauksena "erikoiskahvi" muuttuu hyvästä kahvista luksustuotteeksi joka vetää ihmisiä puoleensa ja toisaalta myös työntää pois vääristä syistä. Tietty hifismiä voi käyttää monella tapaa ja varmasti jotkut suhtutuvat asiaan ihan neutraalistikin. Toisaalta oma kokemus osoittaa että varsinkaan kahvikisoissa avoimet kahvihifistit eivät ole kaikkein helpoimpia ihmisiä olla saman pöydän ääressä :)
Nyt mut on huijattu mukaan tähän keskusteluun. well played sir :)
-
Tämä pelle-sanan käyttö taitaa viitata minuun. Lähinnä taisin tarkoittaa sitä, kun karvanoppadatsunkaverit (olen pahoillani jos loukkasin jonkun tunteita ;)) ostavat subbareita ja laskevat watteja sen sijaan, että oikeasti keskityttäisiin siihen miltä ääni kuulostaa*. Siis tarkoitin lähinna sitä, että jos/kun keskitytään epäolennaisuuksiin niin ollaan pellejä. Oli sitten kyse audiosta tai kahvista. Molempien suhteen olen todennut useasti itsenikin pelleksi. ;D
*Toki audiopuolella virtalähteen laatu on tärkeä asia, mutta pelkkää wattimäärää tuijottamalla ei pitkälle päästä.
-
http://verkkokauppa.mokkamestarit.fi/product/259/kotiboksi-5---kahvi--hifistelijalle
-
Olenko hifistelijä riippuu varmaan pitkälle termin määrityksestä. Jos riittää, että tykkään juoda laadukkailla laitteilla tehtyä laadukasta kahvia, niin sitten varmaan olen. Moneen palstalaiseen nähden taas en ole. Minua ei juurikaan kiinnosta, että onko sihdissä 18 g tai 18,5g. Uuden kahvin kanssa yleensä vain jauhan sihdin täyteen ja säädän jauhatusta sopivasti. alkuun tiputan kupin täyteen joka on yleensä 45-55g kahvia.
Jos tuntuu, että jotain makuun kaipaa, niin sitten alan säätelemään pavun tai valmiin kahvin määrää pienemmäksi ja muutamalla kupilla itseäni tyydyttävä lopputulos yleensä löytyy. Uuttosuhteesta kai täällä porukka puhuu. Kyllä minultakin kaikki puntarit töki löytyy. Grammojen mittaulu vaan ei kuulu omaan rutiiniini, eikä ne grammat kiinnosta minua yhtään.
Ainut kiinnostava asia on sen kahvin maku. Ei se, että pääsikö siihen 16g vai 18g papumäärällä.
-
Minua ei juurikaan kiinnosta, että onko sihdissä 18 g tai 18,5g. [...]
Ainut kiinnostava asia on sen kahvin maku. Ei se, että pääsikö siihen 16g vai 18g papumäärällä.
Tuskin ketään palstalaista kiinnostaa mittaaminen minkään muun asian tähden kuin maun vuoksi? Ehkä muutama halpistelija tai ravontolanpitäjä voi olla seassa jotka yrittävät siihen maksimaaliseen makuun mahdollisimman pienellä papukulutuksella, mutta veikkaisin heidän olevan vähemmistössä ja useimpien menevän vain maku edellä.
-
Kyllä aika moni näyttää tekevän joka kahvikuppinsa puntarin kautta. Papu mitataan 0,1 gramman tarkkuudella ja samoin valmis kahvi. Juuri tuollainen kahvihareastaminen ei taas itseäni kiinnosta ollenkaan.
Olen aika varma, että ymmärsit kirjoittamani ilman tätä tarkennustakin.
-
Kyllä aika moni näyttää tekevän joka kahvikuppinsa puntarin kautta.
Tällä päästään suurempaan tasalaatuisuuteen ja sitäkautta voidaan säätää tarkemmin kahvin makua ja siten päästään parempaan kahvin makuun? Yritän siis lähinnä sanoa, että maun takiahan ne ihmiset sitä punnitsemista tekevät? Eivät minkään muun?
Todettakoon, että itse en itse tee joka kuppia puntarin kautta, mutta kyllä minä näen menetelmän edut eikä se nyt niin paljon hankalampaa lopulta ole.
Sinällään aidosti kiinnostava kysymys kuinkakohan monta palstan kirjoittajista/lukijoista tekee edes 90% kupeistaan puntarin kautta. Veikkaisin, että selvä vähemmistö molempia. Toki varmasti aika moni silti.
Olen aika varma, että ymmärsit kirjoittamani ilman tätä tarkennustakin.
En ole ihan 100% varma ymmärränkö vieläkään varmasti mitä tarkasti tarkoitit. Siksi yritänkin kysyä tarkemmin.
-
Itse asiassa jos on tuttu papu, niin osaan kyllä aika lailla gramman tarkkuudella sanoa pavun määrän ilman puntariakin kun katson vain, että paljonko sitä sihdissä on. Samoin kahvin määrän tutulla pavulla tutussa kupissa.
Ehkä se johtuu myös tuosta, että en katso tarpeelliseksi joka kerta kaivaa puntaria esiin.
-
Itse asiassa jos on tuttu papu, niin osaan kyllä aika lailla gramman tarkkuudella sanoa pavun määrän ilman puntariakin kun katson vain, että paljonko sitä sihdissä on. Samoin kahvin määrän tutulla pavulla tutussa kupissa.
Ehkä se johtuu myös tuosta, että en katso tarpeelliseksi joka kerta kaivaa puntaria esiin.
Minusta tuntuu, että tuo on aika yleistä että monikin menee tuolla "tuntumalla" täällä mikä tulee. Muistan lukeneeni ajatuksesta monta kertaa. Mutta kyllä se vaaka on kätevin minustakin rutiinien luomisessa ja ymmärryksen kasvattimsessa. Samoin muiden kanssa kommunikoidessa esim. tällä foorumilla. Muuten pärjää suhteellisen hyvin ilmankin. Tietysti lopulta kiini minkälaisen tarkkuuden tahtoo harrastukselleen lopulta asettaa.
-
Sinällään aidosti kiinnostava kysymys kuinkakohan monta palstan kirjoittajista/lukijoista tekee edes 90% kupeistaan puntarin kautta. Veikkaisin, että selvä vähemmistö molempia. Toki varmasti aika moni silti.
Nykyisin punnitsen 100% jauhatuksista - paitsi että Porlexilla tuntureilla tai metsässä jauhaessa ei vaaka yleensä ole mukana. Kotioloissa aina.
Lähinnä siksi, että automaattisesti taaraava vaaka vaatii pari-kolme sekuntia ylimääräistä aikaa. Sen verran on varaa venyä...
Kun käyttää 40-70€/kg maksavia papuja, niin ei hirveästi huvita valutella niitä tsägällä ja katsoa, mitä sieltä tulee.
Vähän sama kun ostaa 60€/kg marmorifilettä, niin sen haluaa valmistaa oikein eikä esim. paistaa kuivaksi... siis yksinkertaisesti todettuna raaka-aineiden kunnioittamista.
Mutta:
Sinänsä joskus totesin, että kyllä ilman vaakaakin pärjää, mutta jos se on käytössä, niin varmemmin saa joka shotista hyvän kuin arpapelillä...
Helposti silmämääräisestikin pystyy suurinpiirtein gramman, jopa puolen, tarkkuudella annostelemaan toistettavasti (varsinkin jos käytössä on iso kartiomylly ja muutenkin anteeksiantavampi laitteisto/papu) ja kyllähän se riittää.
Tässä nyt on hetken aikaa tullut asusteltua poissa kotoa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät todellakaan ole hifistelijöitä (ainakaan vielä, enköhän pikkuhiljaa saa koulutettua edes vähän ;)). V60 on kyllä käytössä, mutta kahvipuruja (tiiliskivijuhlamokkaa) ja vettä annostellaan sattumanvaraisesti, kiehautettu vesi kaadetaan jossain vaiheessa kerralla kahvikeon päälle ja se valahtaa minuutissa läpi. Haistoin kerran tuotosta, eipä kyllä tarvinnut maistaa. Harkitsen vahvasti, josko ostaisin Cleverin ja jonkun halvan myllyn läksiäislahjaksi...
Mutta tähän toiseen ääripäähän verrattuna Jekhkin puuha vaikuttaa jo melko hifistelyltä. ;D
-
Eikä tuo hifismi ole musiikkipiireissä yhtään mitään. Pitää olla highendisti ollakseen jotakin 😝
-
Tämän päivän Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Mad Possum -kahvilasta kertovan jutun yhteydessä on mainittu kahvi ja hifistely samassa yhteydessä!!! ;)
-
Tämän päivän Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Mad Possum -kahvilasta kertovan jutun yhteydessä on mainittu kahvi ja hifistely samassa yhteydessä!!!
Joo ja sanaa Hipsteri toistettiin myös monen kertaan. Mitään en myönnä, mutta minulla on yksi muovilinssinen kamera.
Humoristinen se viittaus italialaiseen kahvikultuuriin, kun kuitenkin samassa jutussa tiedettiin että kolmannen aallon paikka kyseessä.
-
Positiivista fiilistä hifismi saa minulta tämmöisen projektin kanssa:
http://coffeeforum.org.au/projects-rebuilds/lever-project-urania-1-group/
-
Positiivista fiilistä hifismi saa minulta tämmöisen projektin kanssa:
Voidaanko tästä päätellä, että sinua kiinnostaa enemmän retroilu ja rakentelu kuin se kahvihifismi?
-
Voidaanko tästä päätellä, että sinua kiinnostaa enemmän retroilu ja rakentelu kuin se kahvihifismi?
Ei voida, mutta kuten sanoin, tuollainen paneutuminen nostaa peukun.
-
Ei voida, mutta kuten sanoin, tuollainen paneutuminen nostaa peukun.
Joo hieno projekti. Tykkään. Enemmän sijoittaisin sen kuitenkin rakentelun ja retroilun piikkiin, kuin varsinaisen kahvihifistelyn.
-
Joo hieno projekti. Tykkään. Enemmän sijoittaisin sen kuitenkin rakentelun ja retroilun piikkiin, kuin varsinaisen kahvihifistelyn.
Projekti on vaikuttava ja keitin hieno, mutta ei tuollainen restaurointiprojekti vielä hifistelyä ole. Hifistely alkaa (mielestäni) vasta siitä, kun keitintä aletaan käyttää. Lupaavia merkkejä on kuitenkin ilmassa: papuina 7vrk aiemmin paahdettua Sidamoa, Mazzer Kony, VST15g ja WDT käytössä ja Pullmanin tampperikin.
Vielä kun punnitsisi pavut/shotin, tamppaisi suoraan ja lopettaisi uuton vähän aikaisemmin (tai säätäisi myllyä - aika vahvasti ehtii shotti blondata) niin mentäisiin jo kunnolla hifismin puolelle.
Nippa nappa jatkoon. ;D
https://www.youtube.com/embed/SOP_QdhXPqU?feature=player_embedded
-
Hifistely alkaa (mielestäni) vasta siitä, kun keitintä aletaan käyttää.
Kyllä se jo alkaa koneen valinnasta, mutta muuten samaa mieltä. Ihan kuin itse luettelit VST sihdit ynnä muuta, niin kaikki osa sitä hifistelyä siinä missä valmistuprosessi tai pavun valintakin. Ja olihan tuo restauroija selvästi jossain määrin hifisti myös, mutta itse retaurointiprojekti oli kyllä enimmäkseen muuta. Siistiä kyllä. Tykkään.
-
Projekti on vaikuttava ja keitin hieno, mutta ei tuollainen restaurointiprojekti vielä hifistelyä ole. Hifistely alkaa (mielestäni) vasta siitä, kun keitintä aletaan käyttää. Lupaavia merkkejä on kuitenkin ilmassa: papuina 7vrk aiemmin paahdettua Sidamoa, Mazzer Kony, VST15g ja WDT käytössä ja Pullmanin tampperikin.
Vielä kun punnitsisi pavut/shotin, tamppaisi suoraan ja lopettaisi uuton vähän aikaisemmin (tai säätäisi myllyä - aika vahvasti ehtii shotti blondata) niin mentäisiin jo kunnolla hifismin puolelle.
Nippa nappa jatkoon. ;D
https://www.youtube.com/embed/SOP_QdhXPqU?feature=player_embedded
Haha! Ei kauean hifia kahvintekoa, mutta tuossa veissausta katsoessa alkoi naurattaa, kun itse juurevoitin tänään omaa Monsuuniani, tirauttamalla toisella myllyllä kahvaan mukaan pari sekuntia jotain ääresttummaa rasvamujua, enkä edes sekoittanut vaan lyttyyn ja vipua alas ;-)
Aika matala muuten tuo kuppitila, tai meltoisen korkea totikuppi?
-
Kyllä se jo alkaa koneen valinnasta, mutta muuten samaa mieltä. Ihan kuin itse luettelit VST sihdit ynnä muuta, niin kaikki osa sitä hifistelyä siinä missä valmistuprosessi tai pavun valintakin. Ja olihan tuo restauroija selvästi jossain määrin hifisti myös, mutta itse retaurointiprojekti oli kyllä enimmäkseen muuta. Siistiä kyllä. Tykkään.
Kyllähän laitteisto kieltämättä näyttelee merkittävää roolia. Mutta se ei vielä ole tae hifismistä. Itse olen esim. suhteettoman monen high-end äänilaitteiston hankintaa konsultoinut ja toisinaan todennut, että aikamoisille tuohikorville upeat laitteet menevät. Eivät kaikki välttämättä ymmärrä sitä potentiaalia, joka laitteistossa olisi (puhutaan sitten vaikka ääni-/kahvilaitteistosta). Sikäli meinaan, että se hifismi alkaa vasta, kun sitä potentiaalia aletaan ymmärtää ja hyödyntää. Joistain on vaan siistiä, kun vahvistimessa lukee Mark Levinson jne...
Parikin kertaa olen piirtänyt huoneiston pohjakuvan ja laitteiden sijoittelun (nyt puhun siis äänilaitteista) siten, että akustiikka toimii. No, sitten kun on myöhemmin mennyt katsomaan kun laitteet on saatu ja asennettu, niin rouva (tai joku muu joka ei ilmeisesti kuule kunnolla) onkin saanut näkemyksensä läpi ja skobet on sijoiteltu päin sitä itseään. Hifitason laitteet, mutta hifistä ei tietoakaan, kun sivu/etu/takaheijastukset pilaavat koko äänikuvan. Sitten kun musiikkikin on vielä jotain ylikompressoitua tusinasoittolistakamaa, niin... ;D
Voihan se aina olla, että tämä vipukoneen restauroijakaverikin on jo vähän petrannut tähän päivään mennessä valmistusmetodiaan. Kyseinen projektihan oli jo useamman vuoden takaa... Harvempi meistä on seppä (lue: hifisti) syntyessään. ;)
-
Kyllähän laitteisto kieltämättä näyttelee merkittävää roolia. Mutta se ei vielä ole tae hifismistä.
Tästähän emme toki saa erimielisyyttä aikaiseksi. Se ei oikeastaan ole edes alku kahvihifismille, vaika osa sitä onkin.
Itse olen esim. suhteettoman monen high-end äänilaitteiston hankintaa konsultoinut ja toisinaan todennut, että aikamoisille tuohikorville upeat laitteet menevät. Eivät kaikki välttämättä ymmärrä sitä potentiaalia, joka laitteistossa olisi (puhutaan sitten vaikka ääni-/kahvilaitteistosta). Sikäli meinaan, että se hifismi alkaa vasta, kun sitä potentiaalia aletaan ymmärtää ja hyödyntää. Joistain on vaan siistiä, kun vahvistimessa lukee Mark Levinson jne...
Äänilaitteisto on sinäänsä eriasia. Tai siis tarkoitan, että oikeasti hifistä laitteistosta ei sinäänsä ole haittaa kellekkään, mutta kahvin kanssa kalliit laitteet väärinkäytettynä voivat olla jopa huonompi asia kuin painesihdille espressokeitin.
Parikin kertaa olen piirtänyt huoneiston pohjakuvan ja laitteiden sijoittelun (nyt puhun siis äänilaitteista) siten, että akustiikka toimii. No, sitten kun on myöhemmin mennyt katsomaan kun laitteet on saatu ja asennettu, niin rouva (tai joku muu joka ei ilmeisesti kuule kunnolla) onkin saanut näkemyksensä läpi ja skobet on sijoiteltu päin sitä itseään. Hifitason laitteet, mutta hifistä ei tietoakaan, kun sivu/etu/takaheijastukset pilaavat koko äänikuvan.
Joo. Itse olen tyytynyt lähinnä vetämään kaiuttimia irti seinistä. Tosin siinäkin sillä metodilla, että tehdään sokkokuuntelu testi. Mutta siis jos sama sijoittelu olisi olisi tehty paskoilla kajareilla, niin olisi se silti huonompi se äänentoisto. Toki jos hukatun potentiaalin määrällä on väliä, niin joo.. ymmärräm kyllä hyvin.
Sitten kun musiikkikin on vielä jotain ylikompressoitua tusinasoittolistakamaa, niin...
Joo. Onhan se tietysti vähän turha pohtia kuinka paljon vahvistin särkee, jos levylautasella pyörii Metallican Death Magnetic. Tai siis tokihan se on hyväasia että vahvistin ei suttaa sitä lisää, mutta jossain kulkee kai siinäkin raja että sillä ei ole enä väliä? Vähemmänhän toki kompressoitu huttu vaatii laitteistolta, mutta ei toki siinäkään haitaksi ole.
Voihan se aina olla, että tämä vipukoneen restauroijakaverikin on jo vähän petrannut tähän päivään mennessä valmistusmetodiaan. Kyseinen projektihan oli jo useamman vuoden takaa... Harvempi meistä on seppä (lue: hifisti) syntyessään.
Joo. En niinkään yrittänyt sanoa, että hän ei olisi hifisti, vaan lähinnä tuoda esiin että tuo projekti itsessään ei ole millään muotoa hifismiä.
-
Ha, sain itselleni ongelman pohtiessani:
Pro-Ject Phono Box DS vai Phono Box II SE, vaiko Graham Slee Gram Amp 2 Communicator.
Helpoimmalla näissä pääsee kun nukkuu yön yli, useimmiten halvintakin.
-
Ha, sain itselleni ongelman pohtiessani:
Pro-Ject Phono Box DS vai Phono Box II SE, vaiko Graham Slee Gram Amp 2 Communicator.
Helpoimmalla näissä pääsee kun nukkuu yön yli, useimmiten halvintakin.
Ei se miettimällä parane. Mä otan aina laitteet viikonlopuksi kuunteluun ja vertailuun. Sitten jos ei kuule eroja, niin halvin on riittävä. Sitten jos taas kuulee eroja, niin lompakko yleensä kärsii. ;)
Hämmennetään pakkaa vielä Cambridge Audion levarivahvistimella. Saanut kehuja edullisessa hintaluokassa... Saahan noihinkin toki tuhansia upotettua, jos raskaaseen high-endiin päätyy. ;D
-
Ei se miettimällä parane. Mä otan aina laitteet viikonlopuksi kuunteluun ja vertailuun. Sitten jos ei kuule eroja, niin halvin on riittävä. Sitten jos taas kuulee eroja, niin lompakko yleensä kärsii. ;)
Hämmennetään pakkaa vielä Cambridge Audion levarivahvistimella. Saanut kehuja edullisessa hintaluokassa... Saahan noihinkin toki tuhansia upotettua, jos raskaaseen high-endiin päätyy. ;D
Pro-Ject Phono Box DS olis tarjouksessa 199e, SE taitaa ola muutenkin sen hintainen, Graham Slee Gram Amp 2 Communicator maksaa 240e, muistaakseni. Se vain mm, eikä mitään säätöjä. Eli yksinkertainen ja panostettu siihen olenaiseen, kunhan ei tarvitse säätöä... mikä olisi hyvä, sitä e tiiä.
-
Mutta mitä kahvihifismiin tulee, kun hierauttaa monsoonmalabarin sekaan hieman tummaa "marketti"paahtoa, saa kivan maanläheisen Rooma-säväyksen mukaan muuten pehmoisaan ja hedelmäiseen kahviin. Olen näemmä nyt tehnyt tätä jatkuvasti ;-)