Ristretto
Kahvikeskustelu => Muu kahviaiheinen keskustelu => Aiheen aloitti: Ayce - Helmikuu 04, 2007, 22:02:33 ip
-
Hyvät harrastajat.
Kertokaapa kokemuksia joko omasta näkökulmastanne tai päästäkää toinen osapuoli hetkeksi ääneen tähän ketjuun.
Muistatteko vielä aikaa, jolloin asunnossa ei leijaillut kahvipölyä ja ette tunteneet käyvänne ylikierroksilla, koska essojauhatusta löytyy yllättävistä paikoista?
Kun elämää suurempi asia oli jokin muu kuin vanhaksi päässyt paahto?
Kuinka kahviloissa pystyi käymään ilman että toinen tekee espressokupilliselleen syväluotaavan psykoanalyysin alkaen kahvin tehneen baristan horoskoopista ja planeettojen asennosta juuri nimenomaisella tekohetkellä?
Kun Helsingissäkin pystyi tekemään viikonloppureissun ilman tuntikausia kestävää pyhiinvaellusmatkaa Pursimiehenkadulle?
Kun ei tarvitse odottaa, että mitä tulee seuraavaksi viattomasti alkaneen harrastuksen jatkoksi?
Porttiteoria tuntuu toimivan valtavan oppikirjamaisesti tässä asiassa. Ensin kahviloissa maistellaan. Ehkä ostetaan mutteripannu kotiin, sitten pressopannu. Seuraavaksi halpiskeitin, sitten se yhtäkkiä ryöstäytyykin käsistä ja koko ajan tutkitaan kromihirviöitä. Kohta ei riitä valmis jauhatus. Pitää saada mylly, toinen ja kolmaskin. Sitten keksitään paahtamisen ilot. Pian palovaroitin piippailee ja kämpässä haisee palaneelle kääretortulle ja kuuluu muminaa oikeista sekoitussuhteista. Mitä seuraavaksi? Oma plantaasi?
Ja sitten sitä vielä suostuu toisen kultasaankoostaauudenmyllynjooko-pyyntöihin, kun ne esitetään puppy eyes -efektin voimin. Ja huomaa itsekin menevänsä niin pitkälle, että ostaa toiselle lahjaksi baristakurssin :roll:
Ja minä en edes juo kahvia kotona!
Kuinka teillä kotona?
-
Pelottava visio, onneksi olen vielä halpiskeitinvaiheessa :D
-
Niin. Kyseinen visio on toki pelottava. Mutta kyllä sama voi tapahtua minkä tahansa harrastuksen kanssa. Mietitäänpä vaikka vapaa-ajan kalastajia tai tietokonepeleihin hurahtavia...tai vaikka kuntoiluun.
Itse olen paahtanut kahvia puolitoista vuotta. Kahvia juon kaksi tai kolme kupillista päivässä. Espressokonetta en toistaiseksi omista, ja ehkä ostan soliksen, riippuu raskinko / koenko tärkeäksi.
Rahaa harrastukseen on uponnut reilu satanen tarvikkeisiin + se mitä raakakahvi tarpeisiini maksaa. Myllyjä minulla on kaksi, mutta ovat käsikäyttöisiä ja niillä pärjää, jos ei hommaa espressokeitintä. Pannuja 6, joita kaikkia käytän. Muutama kulunut rikki.
Mutta sama on kalastuksessakin, jota harrastan. Itselläni on pari vapaa ja 30-40 uistinta + perhovehkeet. Kaverilla on ehkä se 30 vapaa ja tuhansia uistimia.
Eli hifistellä voi harrastuksessa kuin harrastuksessa, tai sitten ei. Jos järjen pitää käsissään ja ymmärtää, ettei onni kuitenkaan aukene uudesta myllystä ja maailma pelastu uudella keittimellä, niin ei ihan jatkuvasti tarvitse olla uutta ostamassa. (anteeksi tämä provosoiva ajatus). Eli asioiden pitäisi olla oikeassa tärkeysjärjestyksessä ja kahvin harrastajienkin pitäisi muistaa se raja, milloin tuetaan enemmän kulutushysteriaa kuin itse harrastusta. Sama se on kalastuksessa ja muussakin.
Mutta tietysti jos varaa on jne, niin voihan sitä ostaa vehkeitä vaikka kuinka, ihan jo keräilymielessä, mutta harva keräilijäkään ostaa kaikkia keräilykohteitaan kovin lyhyessä ajassa.
Oletteko muuten miettineet, kuinka ilahtuneita pyhiinvaelluskohteissa ollaan pyhiinvaeltajista? ...ainakin sellaisista, jotka viipyvät kohteessaan pitkään?
Itse käyn Tampereella aina Mokkamestareilla, mutta juon sen espresson ja ostan kahvia, sitten poistun. mielellään on vaimokin sen aikaa ollut mukana ja juo kahvinsa.
Mutta sehän on tutkittu juttu, että toiset tulevat asioista riippuvaisemmiksi kuin toiset. Ja toisaalta harrastukseen paneutumisen (mikä on vain positiivista) ja mopon karkaamisen raja on hieno. Ehkä se paljastuu juuri sillä, miten onnellisuus on asiasta kiinni. Jos ihminen on onnellinen, vaikkei aina saa haluamaansa tai parasta kahvia, niin mopo lienee vielä käsissä - muutoin voidaan olla jo addiktion puolella. Silloin voisi olla syytä jarrutella ja keskustella vakavasti.
-
Hauska juttu, sain vihdoin aikaiseksi printata tämän vaimolle ja se oli tunnistavinaan joitain piirteitä myös minussa: Kamojen, saatika keittotaitojen suhteen en ole kovinkaan hifisti, mutta toki kahvista juttua riittää.
Tuo plantaasi olikin kehittämiskelpoinen idea. Tässäkin voisi aloittaa ihan mutteripannu-hintaluokassa: kahvipensas on kuulemma mukavan näköinen ja helppohoitoinen, eikä taimi montaa euroa maksa. Kuka tunnustautuu kahvinviljelijäksi?
-
Kuka tunnustautuu kahvinviljelijäksi?
:oops:
-
Hauska juttu, sain vihdoin aikaiseksi printata tämän vaimolle ja se oli tunnistavinaan joitain piirteitä myös minussa
Joo piti minunkin kotona mielipidettä kysyä. Puhun kyllä aika paljon kahvista. Ja joskus olen onnistunut kahvilareissun tunnelman latistamaan analysoimalla liikaa. Enkä osaa edes itse espressoa keittää. :roll:
Mitenkäs jiitee, tuottaako se plantaasi satoakin?
-
Ei ole tuottanut vielä satoa, mutta toiveissa olisi että seuraavan vuoden aikana innostuisi.
Allaolevassa kuvassa kahvi nykytilassa. Nyt se on minulla kolmatta vuotta ja saadessani sen se oli noin kolmasosanpituinen tuosta. Hieman ehkä kärsii valon puutteesta, kesäisin tuntuu tekevän sitten aina mullanvaihdon jälkeen kasvupyrähdyksensä. Syksyä kohden alkaa aina noita ruskeita lehtiä ilmestymään alaosiin (ks. kuva). Arabica siis kyseessä.
Sinänsä mielenkiinnolla odottelen niitä kukkia ja marjoja. Marjojen kypsyminen kestää 6-8 kuukautta kukinnasta (arabicalla). Robusta kypsyttelisi 9-11 kuukautta... :shock:
Vaikka arabica onkin ehkä robustaa "vaativampi" kasvattaa, niin marjojen kannalta siinä on se etu että se on itsepölytteinen. Robusta on ns. "tiukasti" ristipölytteinen, eli sen kanssa joutuisi sitten toimimaan pölyttäjänä (en tiedä tarvitsisiko tähän jopa toisen kasvin, mutta kaksi kukkaa vähintään siis).
-
Hesarissa takavuosina kerrottiin että joku oli kotonaan onnistunut muutaman pavun verran satoa korjaamaan (mikä ei siis ilmeisesti ole aivan tavatonta). HS pyysi paikalle ammattilaisia (olisko ollut Pauligilta) jotka paahtoivat sadon ja uuttivat siitä sumpit. Muistaakseni lausunto kahvijuoman mausta oli varsin diplomaattinen: parasta Suomessa viljeltyä kahvia jota olivat maistaneet. Muistaako joku muu lukeneensa jutun?
Kuvasta päätellen vihannes on ihan ikkunalla pidettävän näköinen, ainakin kahvihuoneessa.
-
Hesarissa takavuosina kerrottiin että joku oli kotonaan onnistunut muutaman pavun verran satoa korjaamaan (mikä ei siis ilmeisesti ole aivan tavatonta). HS pyysi paikalle ammattilaisia (olisko ollut Pauligilta) jotka paahtoivat sadon ja uuttivat siitä sumpit. Muistaakseni lausunto kahvijuoman mausta oli varsin diplomaattinen: parasta Suomessa viljeltyä kahvia jota olivat maistaneet. Muistaako joku muu lukeneensa jutun?
Kuvasta päätellen vihannes on ihan ikkunalla pidettävän näköinen, ainakin kahvihuoneessa.
Minäkin luin tuon, en olisi muistanut ellet olisi maininnut tuota diplomaattista lausuntoa :lol: :lol:
-
Ei ole tuottanut vielä satoa, mutta toiveissa olisi että seuraavan vuoden aikana innostuisi.
Paljonko täytyy latoa massia, että tuon kokoisen tilan herraksi pääsee? Niin, ja mistä noita plantaaseja saa?
-
Sain tuon tupaantuliaislahjaksi - joten en ihan tarkkaa hintaa tiedä, mutta muistelisin nähneeni noita paikallisessa kukka/taimimyymälässä (Viherlandia) tyylin 7 euroa / ruukku (saattoi olla halvempikin).
-
Päivitetäänpä pensaan kuvaa näin alkavan kesän kunniaksi (ks. aiempi kuva yllä). Kaverinkin on löytänyt.
-
Paljonko täytyy latoa massia, että tuon kokoisen tilan herraksi pääsee? Niin, ja mistä noita plantaaseja saa?
En tiedä saako enään, mutta aikoinaan Pauligin Paula-palvelusta sai ihan kiltisti sähköpostilla pyytämällä kahvinsiemeniä. Meillä ne eivät kylläkään itäneet kovasta yrityksestä huolimatta :(
-Mikko-
-
En tiedä saako enään, mutta aikoinaan Pauligin Paula-palvelusta sai ihan kiltisti sähköpostilla pyytämällä kahvinsiemeniä. Meillä ne eivät kylläkään itäneet kovasta yrityksestä huolimatta :(
Kahvi taitaa itää tosi hitaasti. Töihin oli jostain ilmaantunut "viljelypaketti" jossa oli sekä kahvin että teepensaan siemeniä ja molemmat taisivat vaatia muutaman kuukauden idätyksen pimeässä ja sopivan kosteassa.
-
Näyttäisi tuo pienempi kärsineen janosta, ainakin mikäli on viheralan julkaisuja uskominen. Muistaakseni vaati jatkuvaa kastelua. Ainoastaan pintakuivuus hyväksyttävää.
EDIT:
Niin ja onnittelut plantaasinomistajalle hienosta viljelmästä ;D
-
Näyttäisi tuo pienempi kärsineen janosta, ainakin mikäli on viheralan julkaisuja uskominen. Muistaakseni vaati jatkuvaa kastelua. Ainoastaan pintakuivuus hyväksyttävää.
Nuo ovat lähinnä talven vaurioita. Tuo pienempi tuntui jaksavan talven yli huonommin, lehdet ruskettuivat vaikka piti huolta kastelusta - ilmeisesti valoa liian vähän. Isompikin otti alalehtiin ruskeaa väriä, mutta ei niin pahasti.
Niin ja onnittelut plantaasinomistajalle hienosta viljelmästä ;D
Kiitokset. :)
Kovasti odottelen milloin tuottaa satoa tuo isompi. On ollut ikkunalaudalla jo sen neljä vuotta, saapuessaan oli korkeutta tuon pienemmän verran.
-
Kovasti odottelen milloin tuottaa satoa tuo isompi. On ollut ikkunalaudalla jo sen neljä vuotta, saapuessaan oli korkeutta tuon pienemmän verran.
Jos tuo isompi jonkinlaista satoa tuottaisi, niin millä lailla kahvi prosessoitaisiin? Ellei helleaaltoa tule, niin aurinkokuivaus ei varmaan onnistu? Paljonkos tuosta papuja sitten tulisi? Kädet täristen saisi yhden pressokupillisen 8)?