Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Möhkön setä]

Hei kaikille itärajalta Möhkön museosta! Löysin tämän foorumin etsiessäni tietoa kahvin paahtamisesta yms., ja jo nyt tästä on ollut paljon apua.

Nimittäin teemme kesäksi 2010 toiminnallista "Kaikki kahville!" -kahvinäyttelyä Ilomantsin Möhkön ruukille. Kahvinäyttelythän ovat museoiden "peruskauraa", helppoja tehdä ja markkinoida. Meillä pääpaino on kuitenkin kävijöiden omassa tekemisessä eli meillä kävijä voi halutessaan itse paahtaa raakapavut vanhaan tapaan, jauhaa ne, ja vielä keittää kahvit joko pannukahvina, keittimellä tai nuotiolla (museon alueella on paikat + puut valmiina). Olemme miettineet sitäkin, että meiltä voisi hankkia piknikkorin, johon voisi kahvin lisäksi kuulua esim. makkaraa, pullaa ja lapsille limua.

Ensimmäinen koepaahto jauhatuksineen ja kahvin keittoineen on takana, ja homma tuntui toimivan hyvin.

Toiminnallisen osan lisäksi näyttelyyn yritetään (ei luvata vielä liikoja) rakentaa 1960-70 -lukujen vaihteen kahvila-baari myyntitiskeineen ja tuon ajan kalustuksineen. Pajatson saamme sinne, mutta yritämme vielä saada toimivan jukeboksin tuomaan ajanmukaista tunnelmaa. Kahvilan ajankohta on valittu Möhkön tämän vuoden teeman mukaisesti (60-luku) ja johtuu Möhkön kesäteatterin uudesta Kyllä kylä tietää! -esityksestä, joka käsittelee 60-70 -lukujen vaihdetta.

Tässä vielä linkit museolle http://www.mohkonruukki.fi/index.htm
juliste http://www.mohko.net/images/tuotekortti%20kaikki%20kahville.pdf
ja Möhkön matkailupalveluiden tarjoajien yhteiset sivut http://www.mohko.net/index.htm

Olisi mukava kuulla kommentteja näyttelystä, 60-luvun kahviloista, uusia ideoita, muisteluita perinteisestä paahdosta, vinkkejä yms. Erityisesti kaipaamme kuvia pienistä baareista ja kahviloista, ja mm. tietoa kahvimainoksista, pakkauksista, paahtimista, kahvimyllyistä jne. Jos kiintoisaa tavaraa löytyy, niin mahdollisesti olemme valmiita jopa ostamaankin tavaraa, tosin mihinkään Huuto.Net -tasoisiin hintoihin emme kykene. Esimerkiksi vanhoja (sähköisiä) kahvinkeittimiä ei tunnu löytyvän mistään, nähtävästi ne heitetään (pannun?) rikkoutuessa pois kun taas jotain kahvipannuja ja -paahtimia löytyy joka kirpputorilta pikkurahalla.

Eli jos ensi kesänä olette Itä-Suomessa liikkeellä, niin harkitkaa poikkeamista. Kauniita maisemia ja idän erämaiden eksotiikkaa täältä löytyy, vai monenko työpaikan läheltä on viimeisen puolen vuoden aikana ammuttu susi ja karhuja? Täällä on.

[akallio]

Kuulostaapa erittäin hienolta! Paahdetaanko kahvi vanhalla rännärillä vai jollain nykyaikaisemmalla paahtimella?

Suomalaisen kahvin historiassa minusta kiinnostavin mysteeri on se, että miksi perinteinen suomalainen paahto on niin hirveän vaalea. Kukaan ei ole siihen oikein osannut vastata, lähinnä hyviä arvauksia on esitetty. Uskottavin selitys lienee se, että sota-aikaan ja sen jälkeen kun kahvi oli kirjaimellisesti kortilla ja sitä jatkettiin kaikenlaisilla korvikkeilla, niin ei toki haluttu tummalla paahdolla hävittää yhtään kallisarvoisten kahvipapujen massasta, vaan paahdettiin ne mahdollisimman vaaleiksi. Ja siitä sitten tottumus jäi ja tilanne alkaa muuttua vasta nykypäivinä. Mutta miten oli ennen sotia, kun kahvit paahdettiin kotona? Oliko silloinkin tapana suosia hyvin vaaleaa paahtoa? Ja oliko paahtaminen ennen vanhaan miesten vai naisten työ? Varmaankin naisten?

Eli jos ensi kesänä olette Itä-Suomessa liikkeellä, niin harkitkaa poikkeamista. Kauniita maisemia ja idän erämaiden eksotiikkaa täältä löytyy, vai monenko työpaikan läheltä on viimeisen puolen vuoden aikana ammuttu susi ja karhuja? Täällä on.

Pitääpä tosiaan harkita.

Minun työpaikan läheltä on pelastettu karhun ahdistelema seurue helikopterilla. Tosin myöhemmin paljastui, että kyseessä taisikin olla ilves tai todennäköisemmin koira...

[Möhkön setä]

Pavut voi paahtaa joko vanhalla rännärillä (tai prännärillä, rännälillä murrealueesta riippuen) tai vielä vanhemmalla laatikkomallisella paahtimella. Sisällä on tyytyminen keittolevyllä paahtamiseen, mutta toki nuotiollakin paahtamistakin voi yrittää. Meillä kyllä paahto lipsahti tumman puolelle, mutta yllättävän hyvän ja pehmeän makuista siitä tuli.

Eli käytännössä homma toimii niin, että halutessaan voi ostaa pienen pussin papuja paahdettavaksi, hinta koitetaan pitää niin alhaalla, että saadaan vain omat kulut peittoon. Lisäksi tulee tietysti museon neljän euron pääsymaksu, mutta näkeehän sillä tietysti paljon muutakin.

Tätä näyttelyä varten ostimme museolle paahtimia ja myllyjä, joita ei luetteloida museon kokoelmiin vaan ne ovat jatkossakin tutustumista ja käyttöä varten. Kun minun mielestäni museoissa pitäisi enemmän päästä kokeilemaan, siitähän ne elämykset syntyvät ja perinteetkin siirtyvät ainakin jossain muodossa sukupolvelta toiselle.

Niissä kuvissa, mitä paahtamista olen nähnyt, niin se näyttäisi olevan naisten työtä. Mutta minulle on kerrottu, että ainakin isommat lapset paahtoivat kahvia ja etenkin jauhaminen oli lasten työtä. Museon näyttelyssä on muuten vanhoja hintoja eli paljonko päiväpalkka oli rautaruukin aikaan 1800-luvun lopulla ja paljonko kahvipussi maksoi. Päiväpalkka ruukilla oli tehtävästä riippuen 1,60 markasta 2,10 markkaan, joka oli siihen aikaan hyvä palkka. Puoli kiloa kahvia maksoi ruukin omassa kaupassa 1,40 mk ja vertailuksi viinapullo 1,50 mk. Eli paljon on kahvin hinta laskenut.

Täytyy kysellä vanhemmilta kävijöiltä tuosta kotona paahtamisesta ja paahtoasteesta. Vanhoissa keittokirjoissaa, naisten oppaissa tms. voisi olla mainintoja asiasta? Onko "suomalainen maku" sitten vain niin "vaaleaa" suosivaa kuten on suklaassa ja oluissa? Toisaalta syödäänhän täällä ruisleipääkin.

Mutta tärkeä asia kahvi ja kahvihetket ovat suomalaisille olleet. Kun hakee vaikkapa meidänkin käyttämästä museotietokannasta Kantapuusta http://www.kantapuu.fi/index.php kuvahaussa sanalla kahvi*, saa vastauksia 768 hakua, esineitäkin 250 kpl.

[nasse]

Tulen käymään.

[raakapapu]

 Koskenlaskun jälkeen kahveet maistuiskin, toivottavasti tänäkesänä pääsis käymään.
 Rekvisiittaa olettekin varmaan jo kyselly Turun kahvimuseo-kahvilasta? Se on kanssa käynninarvoinenpaikka, parasta mitä turus o .     : )

[Joona_s]

Rekvisiittaa olettekin varmaan jo kyselly Turun kahvimuseo-kahvilasta? Se on kanssa käynninarvoinenpaikka, parasta mitä turus o .     : )

Onhan meillä nyt muutakin käymisen arvoista täällä.

Turun kaupungin kirjastossa oli muuten eräs kirja, joka käsitteli nimenomaan suomalaista kahvi- ja paahtamokulttuuria runsaiden valokuvien voimin. 

[Möhkön setä]

Turun kauppahallin kahvimuseo on tuttu, asuin Turussa 15 vuotta, nyt vasta reilun vuoden täällä. Siellä on tosiaan hienoa tavaraa ja muutenkin kauppahallissa oli mukava käydä.

Täytyy katsoa, mitä rekvisiittaa laitamme esille. Kesä tulee yllättävän nopeasti vaikkei sitä nyt uskoisi kun ulkona on lähemmäs 30 astetta pakkasta.

En tiedä onko tämä tietolähde tullut vielä tällä foorumilla vastaan, mutta Pienpainatekokoelmassa on digitoituna ja pdf-muodossa ladattavissa teollisuuskuvastoja vuosilta 1810-1944.

http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/query.html

Kahvi* haulla tuolta tulee 500 tulosta. Tuolla löytyvässä "Kahvinkäyttäjän käsikirjassa" vuodelta 1931 on ohjeita mm. kahvisiirapin tekoon ja munakahviin. Munakahvista en ollut kuullutkaan, täytyykin kokeilla noita vanhoja reseptejä. Eli osattiin sitä jo 80 vuotta sittenkin herkutella!

[Kahvikissa]

Suomalaisen kahvin historiassa minusta kiinnostavin mysteeri on se, että miksi perinteinen suomalainen paahto on niin hirveän vaalea. Kukaan ei ole siihen oikein osannut vastata, lähinnä hyviä arvauksia on esitetty. Uskottavin selitys lienee se, että sota-aikaan ja sen jälkeen kun kahvi oli kirjaimellisesti kortilla ja sitä jatkettiin kaikenlaisilla korvikkeilla, niin ei toki haluttu tummalla paahdolla hävittää yhtään kallisarvoisten kahvipapujen massasta, vaan paahdettiin ne mahdollisimman vaaleiksi. Ja siitä sitten tottumus jäi ja tilanne alkaa muuttua vasta nykypäivinä.

Korvikkeessa oli osa kahvia ja loput ohraa, ruista tai voikukanjuurta. Sitten kun kahvi loppui kokonaan juotiin kahvinvastiketta joka valmistettiin viljasta, sokerijuurikkaasta ja sikurista.

Minä olen kuullut että vaalea paahto olisi peräisin niiltä ajoilta kun kahvi saapui (Ruotsi)Suomeen (!700-luvulla?) ja oli erittäin arvokasta ja paahdettiin vaaleaksi että valmista, paahdettua kahvia jäisi jäljelle mahdollisimman paljon.

[Toma]

vuodelta 1931 on ohjeita mm. kahvisiirapin tekoon ja munakahviin. Munakahvista en ollut kuullutkaan

Unkarilainen, Ruotsalainen sekä Norjalainen munakahvi näyttävät kaikki toimivan samalla kaavalla.
Täällä siitä tarinaa:
http://www.associatedcontent.com/article/156059/egg_drop_coffee_is_a_old_fashioned.html?cat=22
ja täällä video youtubesta:
http://www.youtube.com/watch?v=Gu7MUUK81iE

En olisi ennen kuullutkaan asiasta, mutta sattumalta törmäsin tuohon yhdessä osoitteessa muutama päivä sitten ja siitä oli kevyt keskustelu irkissä.

[Tinuri]

Vaaleista paahdoista löytyi aineistoa kirjahyllystä pikkuisen havaintoa.
Mathilda Langlet
Täydellinen käsikirja perheenemännille (1885)
Kirjassa löytyy neuvot IHAN joka asiaan.

Lainaus
----------------------------------------------
Tuskin on mitään juomaa maailmassa, jota niin väärin käsitellään, kuin tuota terveellistä, virkistävää ja hyvänmakuista kahvia. Sellaisissaakin kodeissa, joissa ruoanvalmistus on laittomaton, hämmästyy niissä käytetyn kahvin laadusta. Sekin on jo paha, että siihen sekoitetaan enemmän tahi vähemmin epäterveellisiä lisä-aineita, mutta kun pavut ovat päälliseksi kovin paahdetut ja keitetään vanhassa "porossa" eikä ole kirkasta, silloin tulee varsin tuskalliseksi nauttia sellaista kauheata sekoitusta pelkästä kohteliaisuudesta. Jos tämä kaikki tapahtuu säästäväisyydestä, on se kuitenkin anteeksi annettavaa, vaikka silloinkin olisi parempi, ett'ei keittäisi kahvia laisinkaan, vaan joisi sen sijaan maitoa tahi "pelkkää vettäkin". Mutta jos se tapahtuu huolimattomuudesta, silloin sitä tuskin voi anteeksi antaa, sillä semmoinen alköön ajatelkokaan perheenemännäksi tulemista, joka ei tiedä eikä ymmärrä, miten kahvi on keitettävä tahi miltä sen on silloin maistuminen, kun se hyvää on.

Kahvin paahtaminen on hyvin tärkeä toimi; siitä riippuu koko juoman arvo. Tätä nykyä kuulee tosin sanottavan, ett'ei saa paahtaa kahvia liian ankarasti, jota syystä se ei muka hyvää tule. Mutta sitte rupeaa kentiesi joku toinen selittämään, että juuri silloin se hyvää tuleekin, kun pavut ovat kovasti paahdetut, ja siinä sitä sitte ollaan. Tutkikaamme siis asian todellista laitaa.

Kun kahvia paahdetaan eli, kuten myöskin sanotaan "poltetaan" tuntee kukin kahvista lähtevän väkevää ja voimakasta hajua. Tämä on juuri kahvin omituinen tuoksu, joka sille antaa tuon hienon, miellyttävän maun. Jota enemmän sitä haihtuu, sitä vähempi arvo kahvinpavulla on. Ja jota enemmän niitä paahdetaan, sitä arvottomammaksi ne tulevat. Kun nyt paahtaessa melkoinen osa kahvipavun aineksia haihtuu, vähenee niiden paino, samalla kun niiden koko kuumentuessa isonee. Vaaleaksi tahi vaalean ruskeaksi paahdettu kahvi menettää painostansa 15 prosenttia ja paisuu ko'oltansa 30 prosenttia; Tummanruskeana menettää se 20 prosenttia painostansa ja paisuu ko'oltansa 50 prosenttia; Mustanruskeana paisuu se 50 prosenttia, mutta menettää painostaan 25 prosenttia. Tästä käy selville, että kahvi vaan huononee kovemmasta paahtamisesta, kuin mitä äsken neuvottiin.
Kahvi on poltettava eri paahtimessa, eikä, kuten siellä täällä on tavallista, padassa tahi uuniin pantavassa pitkässä pannussa. Pyörivä paahdin on varmaankin soveliain...........

....Hyvät kahvimyllyt ovat jo varsin yleisiä. Seinään kiinnitettävät jauhavat sangen joutuisaan, mutta usein ne pitävät hirmoista jyrinätä. Nämä ovat kuitenkin kentiesi soveliaimmat. Aivan mitättömät ovat nuo vanhat työntölaatikolla varustetut, sillä usein sattuu, että laatikko liukuu ulos, tahi että huolimaton palvelustyttö, pantuaan kahvipavut tuuttiin, unohtaa panna laatikon paikoillensa, ja että kahvi siis tulevalla kerralla jauhaessa juoksee myllyn pohjalle.
Mylly ei saa jauhaa liian hienoksi, sillä silloin käy jauhaminen hirmuisen hitaasti, eikä kahvikaan tahdo silloin tulla selkeätä.
Hyvistä javalaisista tahi ceylonilaisista tulee parhainta kahvia. En tahdo tässä puhuakaan mokkakahvista, koska sitä niin harvoin on saatavissa. Papuja ei saa polttaa tummemmiksi, kuin miltä hyvin keitetty kahvi päivää vastaan pannusta kaataessa näyttää; vaaleampia ne kentiesi vahingotta saavat olla, vaan ei tummempia.......
----------------------------------------------------

Jos joku jaksoi tänne asti lukea, niin hogasi heti, että kyllä sitä ennenkin mielipiteitä ja hyviä neuvoja annettiin. Kirjasarja (2 nidettä) on uusiopainos vanhasta kirjasta. Siitä saa neuvot ihan mihin tahansa asiaan, olipa kyse sian teurastuksesta, isännän miellyttämisestä, piian kurittamisesta........

O.K.

[Joona_s]

Mathilda Langlet
Täydellinen käsikirja perheenemännille (1885)
Kirjassa löytyy neuvot IHAN joka asiaan.

Äitienpäivä lähestyy ja muitakin merkkipäiviä on kalenterissa.. mistä tuota kirjaa saa? 

[Tinuri]

Noh, Enpä tiedä, siitä on jo aikaa, kun äidilleni hankin jostakin ja nyt se on sitten minulla takaisin...
Kirjan parametrit ovat:

ART HOUSE OY
Näköispainos vuonna 1885 julkaistusta teoksesta 1-2
ISBN 951-884-068-7 (koko teos)
WSOY:n graafist laitokset
Juva 1991

Kirjat olivat todellinen riemun ja tiedon lähde meille aikoinaan. Mistä voisi saada tiedon, vaikkapa siitä, miten nauriit ja lantut säilyvät pellolla talven yli, tai mitä piian tulee tehdä makkaranvalmistuksessa, tai miten palvelusväkeä puhutellaan oikealla tavalla...

O.K.

[Möhkön setä]

Kiitos hyvästä kirjavinkistä! Tilasin Huuto.Netistä omani (10€), kaksi muutakin myyjää siellä vielä oli, myös Antikka.net -sivuilla oli myynnissä hintaan 20 euroa.

Tuohon näyttelyyn palatakseni, onko siitä isoa haittaa maulle (ja tuoksulle), jos alkaa jauhaa heti paahdon jälkeen ilman papujen jäähdyttämistä? Kun se idea itse paahtamisesta ja jauhamisesta vähän kärsii, jos me annamme aiemmin paahdettuja papuja jauhamiseen. Toki se paahtaminen ja jauhaminen on tässä pääasia, mutta olisihan sen kahvin hyvä maistuakin, tiedä moniko vielä innostuukaan paahtamisesta.

Kysytään nyt samalla jo tässä vaiheessa sivujen ylläpidolta, että käykö teille jos mainostamme / mainitsemme tämän sivuston esim. opastuksissa tai näyttelyesitteessä? Nykyään kun pitää olla tarkka näissä asioissa.

[akallio]

Tuohon näyttelyyn palatakseni, onko siitä isoa haittaa maulle (ja tuoksulle), jos alkaa jauhaa heti paahdon jälkeen ilman papujen jäähdyttämistä? Kun se idea itse paahtamisesta ja jauhamisesta vähän kärsii, jos me annamme aiemmin paahdettuja papuja jauhamiseen. Toki se paahtaminen ja jauhaminen on tässä pääasia, mutta olisihan sen kahvin hyvä maistuakin, tiedä moniko vielä innostuukaan paahtamisesta.

Äärimmäinen tuoreus ei sinänsä ole ongelma pannu- tai suodatinkahvissa. Vasta paahdettu kahvi kuitenkin kuplii ja vaahtoa paljon enemmän kuin kaupasta ostettu kahvi. Jos haluaa optimoida laatua, niin kannattaa vettynyttä kahvia hieman sekoittaa, koska muuten se helposti kelluu veden päällä vaahtopatjan päällä.

Hidas jäähtyminen ei tee hyvää kahville, koska silloin paahtuminen jatkuu. Kun ulkopuolista lämpöä ei tule, niin paahtumisen sijaan kahvi kuitenkin enemmänkin paistuu - mikä ei ole hyvä asia. Hyvä käytäntö onkin esimerkiksi ottaa pavut paahtimesta ulos yhteen astiaan ja kaataa siitä toiseen, ja takaisin jne. Kun papuja venkslaa kahden astian välillä, niin ne jäähtyvät nopeasti ja samalla kuoriroska irtoaa. Ulkona pienessä tuulenvireessä toimii erityisen hyvin. Harvassa siivilässä huljuttelu toimii myös.

Eli maun kannalta ei suoraan paahtimesta myllyyn, vaan välissä jäähdytys ja kuoriroskien siivous.

Kysytään nyt samalla jo tässä vaiheessa sivujen ylläpidolta, että käykö teille jos mainostamme / mainitsemme tämän sivuston esim. opastuksissa tai näyttelyesitteessä? Nykyään kun pitää olla tarkka näissä asioissa.

Enpä näe, että tuo olisi ongelma - päinvastoin. Kannattaa kuitenkin varmistaa suurvisiiriltä: teme@ristretto.fi.

[jiitee]

Jos haluatte tarjota aivan täysin tuorepaahtoista kahvia, niin jäähdyttäkää pavut, jauhakaa ja tämän jälkeen antakaa olla jauheena kotvan aikaa ennen valmistamista. Jauhettuna hiilidioksidia vapautuu moninkertaisella nopeudella ja kahvin maku ei kärsi pätkääkään (päin vastoin lopputuote paranee).